Nuorempana tuli luetuksi Raamattua toisella tavalla kuin nykyisin. En voi sanoa, etteivät akateeminen koulutus ja monivuotinen työ seurakuntapappina olisi vaikuttaneet.

Luterilaisuuteen on alusta alkaen kuulunut sola scriptura eli ”yksin Raamattu” -periaate. Pyhä kirja kertoo Jumalan ilmoituksesta. Sitä on tutkittava rukoillen, sen sanomaa sydämeen ja myös päähän tallentaen.

Raamattu on historiaa, lakia, runoutta, julistusta, lohdutusta, opetusta ja viisautta. Ja evankeliumia Kristuksesta. Raamattu on lisäksi profeettakirjallisuutta, ja onpa siellä myös ennustuksia tulevasta. Niiden äärellä on vain muistettava pitää jäitä hatussa.

EN KUULUNUT niihin, jotka 1980-luvun Suomessakin organisoitujen USA-vastaisten rauhanmarssien aikoina olivat ydinsodasta huolissaan.

Nyt, kun Venäjä tänään rusikoi imperialistisessa raivossaan Ukrainaa, ovat eräät äänet varoittaneet, että diktaattorin ottein maataan komentava etsintäkuulutettu presidentti Vladimir Putin saattaisi käyttää ydinaseita.

Ei hyvä. Silloin alkuaineet kuumuudesta hajoaisivat, kuten 2. Pietarin kirjeessä vanhan käännöksen mukaan sanotaan. Kyseinen Herran päivän tulemiseen liittyvä raamatunkohta puhuu kylläkin paljon ydinsotaa isommista tapahtumista, mutta tuotakin kohtaa joskus 80-luvulla melko konkreettisesti mietin. Nyt se mietiskely hymyilyttää.

Alkuaineita pidettiin kauan hajoamattomina. Mutta kyllä uraaniydin pommissakin halkeaa ja sileiden neliökilometrien määrä riippuu vain megatonneista.

KRISTITYT OVAT aina harjoittaneet Raamatun tulkintaa, vaihtelevin metodein ja tuloksin. Työ ei Raamatun moninaisen luonteen vuoksi ole aina ihan helppoa.

Luther halusi jokaisen voivan lukea Raamattua itse. Mutta tuskinpa hän tarkoitti jokaisen samalla esittävän Jumalan Sanasta aina uuden tulkinnan. Luterilaisittain Raamattua selitetään Raamatulla – se on norma normans eli ”ohjeiden ohje”. Se, mikä ajaa Kristusta, on tulkinnan hermeneuttinen avain. Ehkä tämän muistaminen useammin pelastaisi ajautumasta tulkinnoissa hyllyville soille.

Kirkon opetusviran hanakammista interventioista voisi kenties joskus olla tulkinnoissa hyötyä, mutta toisaalta itseään rikki repivä kirkko ei enää sellaista yhteistä auktoriteettia kuuntelisi. Ja onhan se niinkin, että jos Raamattua pidetään vain jonkinlaisena kirkon virikekirjana, miksi sen tulkinnasta olisi taitettava peistä? Varsinaiset opinkohdathan saadaan silloin muualta.

Sääli vaan sellaista kirkkoa, jossa kirkkokansa voi joutua monien tulkintojen keskellä kaivaten kysymään: eikö Jumalan Sanassa kuitenkin ole myös se totuus?

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!