Kun kansalainen oli entisaikaan kuolemaisillaan, hän saattoi mennä papin pakeille puhumaan perimmäisistä. Tänään todennäköisempää on, että kuoleva googlaa ”kuoleman” ja toivoo löytävänsä netistä asiallista apua ja tietoa kiperän tilanteensa kohtaamiseen.
Netistä löytyy jos jonkinlaatuisia vastauksia, mutta voisihan sinne rakentaa vastuullisiakin sovelluksia, jotka helpottaisivat kuoleman lähestymistä, katsoo tietojenkäsittelytieteilijä Tomi ”bgt” Suovuo, 48.
– Olisi aiheellista, että kuolemaan liittyviin kysymyksiin olisi vastaamassa myös luotettavia tahoja, kuten evankelis-luterilainen kirkko, eikä esimerkiksi hämärätyyppejä, jotka haluavat kalastella heikoilla olevien ihmisten rahoja.
Tekoälystä, keinotietoisuudesta, tietokonepeleistä ja virtuaalitodellisuudesta kiinnostunut filosofian maisteri on harjoittanut Turun yliopistossa jo pitkään pelitutkimusta ja vuorovaikutusmuotoilua.
Suovuo on perehtynyt pelinkehitystyökalujen ja digiteologian hyödyntämiseen virtuaalisten välineiden, kuten ”todellisuusoppaiden”, kehittämisessä kuoleville. Hänen väitöskirjansa Reality Guides for Life Before Death tarkastettiin kesäkuussa.
Todellisuusopas kertoo käyttäjälleen häntä ympäröivästä todellisuudesta. Todellisuus voi olla hyvinkin realistinen ja aito, kuten autonavigaattoreissa ja matkaoppaissa, tai fiktiivinen, kuten Pokémon Go -pelissä.
Kuolemisesta ei voi hankkia omakohtaista kokemusta
Yksi vieraimmista todellisuuksista, joihin ihminen elämänsä aikana törmää, on kuoleman lähestyminen.
– Kuolemisesta emme voi hankkia omakohtaista kokemusta käyttäjäkokemuksen suunnittelemiseksi siihen ja sitä edeltävään todellisuuteen.
Edellämme kuolemaa kohti juuri kulkevien ja aiemmin kuolleiden kokemuksia on kuitenkin mahdollista hyödyntää käyttäjäkokemuksen kehittämisessä.
Suovuo tutki, miten voisimme opastaa kuoleman todellisuudessa eläviä ihmisiä, jotka etsivät tilanteeseensa tietoa digitaalisista palveluista ja internetistä.
Tietojenkäsittelytieteen professori ja pappi Erkki Sutinen tarjosi tutkijalle mielenkiintoisia näkökulmia. Kaksikko pohti digiteologian kannalta esimerkiksi sitä, miten pyhiä paikkoja rakennetaan virtuaalisesti.
Suovuo oli itse osallistunut aiemmin Second Life -virtuaalimaailmaan kuuluvan kveekariyhteisön hartaustilaisuuksiin. Ihmiset saapuivat sinne virtuaalihahmoineen. Toisia osallistujia tervehdittiin, uskonnollisia ajatuksia jaettiin teksteinä ja todistuksia uskosta annettiin.
– Koin aitoa yhdessäoloa ja identifioiduin omaan virtuaalihahmooni, vaikka onhan tietokoneruudun kautta kohtaamisessa erilainen etäisyys verrattuna siihen, kun ihmiset istuvat kosketusetäisyydellä toisistaan, hengittävät ja huokuvat lämpöä.
Suovuo tutustui Second Life -todellisuudessa myös luterilaiseen pappiin, joka järjesti virtuaalijumalanpalveluksia. Pyhille toimituksille on netissäkin tarvetta.
– Kun virtuaaliyhteisön jäsen kuolee, eri puolilta maailmaa tulevat ihmiset järjestävät seremonioita ja rituaaleja hänen muistokseen.
Yhden Tomi Suovuon tutun virtuaalisilla muistosivuilla oli valokuvia, joissa esitettiin vainajaan liittyviä kuvakaappauksia. Kuvat edesmenneestä ystävästä oli ripustettu muistopöydäksi.
Todellisuusoppaassa kuolevat voisivat jättää jälkeensä viestejä
Tomi Suovuo tekee pioneerityötä, sillä kuoleville ei ole juuri rakennettu sovelluksia. Uudesta-Seelannista hän löysi hallituksen ylläpitämän palvelun, joka auttaa kuolevia paperitöiden hoitamisessa, testamenttien laadinnassa ja hautajaisten järjestämisessä.
– Ohjelmaa, joka tarjoaisi humaania vertaistukea ja lisäisi ymmärrystä omasta elämäntilanteesta, ei vielä tietääkseni ole.
Todellisuusoppaassa kuolevat voisivat jättää jälkeensä viestejä ihmisille, jotka päätyvät tulevaisuudessa samaan tilanteeseen, Suovuo visioi.
– Omat oivallukset voisi jakaa sille ihmiselle, joka ajattelee, että tässä ja nyt hänelle tulee maailmanloppu.
Suovuo on tehnyt yhteistyötä Porin diakonissalaitoksen palliatiivisen hoidon yksikön kanssa. He haastattelivat kuolevia, joiden kanssa mietittiin, millainen sovellus auttaisi heitä.
– Meidän ei pidä vain kuunnella kuolevia, vaan suunnitella yhdessä heidän kanssaan sellaisia sovelluksia ja palveluita, joista on heille eniten hyötyä ja iloa.
Kuoleman kokemusasiantuntijoita ei ole välttämättä helppo haastatella, mutta se on ainoa mahdollisuus ymmärtää heitä. Tutkijoilla itsellään ei ole Tomi Suovuon mukaan tarpeeksi tajua siitä, mikä tuossa elämänvaiheessa on tärkeää.
– Norsunluutornissamme meillä tutkijoilla oli esimerkiksi käsitys, että kuolevilla on kovasti pelkoja ja katkeruutta, mutta ainakaan meidän haastattelemillamme ihmisillä ei ollut mitään kaunoja. Ilmeisesti elämäntyö oli saatu tehtyä.
YouTubessa nähtävissä olevassa väitöstilaisuudessa vastaväittäjä kysyi Suovuon näkemyksistä liittyen kuoleman jälkeisiin asioihin ja rajatilakokemuksiin. Tutkija ei ole perehtynyt tähän tematiikkaan.
– Olen kiinnostuneempi tutkimaan elämää ennen kuolemaa kuin sitä, mitä kuoleman jälkeen tapahtuu.
”Bgt” Suovuolla on ollut omat syynsä päätyä ateistiksi. Hän ei niitä tässä avaa, mutta toteaa olevansa edelleen kiinnostunut teologiasta.
Digimaailma ei ole kummempi kuin muutkaan kohtaamispaikat
Suovuo hahmottaa viestinnän historiassa neljä keskeistä kautta. Suusanallisen kauden jälkeen tulivat kirjoitetun historian ajat, joihin Raamatunkin kertomukset kuuluvat. Kirkko oli keskeisesti mukana kommunikaation kolmannessa, painetun sanan vaiheessa. Neljäs on digitaalinen kausi.
– Kirkko on ottanut digikaudella kommunikaatiossaan teknisiä askeleita eteenpäin, etenkin korona-aikana. Nyt kirkon ei kannata hiljentää vauhtia, vaan sen kannattaa olla siellä missä ihmisetkin ovat, ”bgt” neuvoo.
Digimaailma ei ole lopulta sen kummempi kuin muutkaan ihmisten kohtaamispaikat. Kommunikaatiossa kyse on kirkon kannalta samasta asiasta.
– Digiteologia ei ole sen monimutkaisempaa kuin teologian yhdistäminen digitaaliseen teknologiaan.
Suovuo olettaa, että kasvokkain kohtaamisella on ihmisille edelleen korvaamaton arvo. Läsnäolossa on olennaista toisen ihmisen kuuleminen ja ymmärtäminen, jota tapahtuu vähän kömpelöllä tavalla myös digitaalisten palveluiden ja kielten käännösohjelmien kautta.
Kuoleville suunnatun nettisisällön kohderyhmään kuuluu paljon väkeä
Tomi Suovuon nimeen varsinkin virtuaalisissa yhteyksissä liitetty ”bgt” on peruja jo yläasteelta 1980-luvulta, jolloin pelihallien flippereissä ja videopeleissä piti antaa kolmikirjaiminen nimimerkki.
Jouduttuaan kolme vuotta sitten sydänleikkaukseen silloinen Tomi Mäntylä, jolla oli kahdeksan kaimaa, meni pikavauhtia naimisiin ja vaihtoi samalla sukunimensä äitinsä tyttönimeksi Suovuoksi. ”Bgt” pysyi nimessä. Se auttaa tunnistamaan hänet samaksi mieheksi, joka on kirjoittanut aiemmat tieteelliset artikkelit.
Sydänleikkauksen jälkeen toipilaan on pitänyt seurata tarkkaan terveyttään ja veriarvojaan. Hän ei ole jäänyt ongelmineen yksin.
– Joudun syömään Marevan-lääkettä loppuelämäni. Perustin Facebook-ryhmän Marevan-ralli: Vertaistukea kuskeille ja apujoukoille.
Tukiryhmässä on 12 jäsentä. Kuoleville suunnatuille nettisisällöille ja -sovelluksille saattaisi olla verrattomasti enemmän sosiaalista tilausta, sillä kohderyhmään kuuluu paljon väkeä.
***
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä