Etukäteisveikkauksissaan moni osui oikeaan siinä, että Mikkelin piispanvaalissa toiselle kierrokselle mennään ja että toisena ehdokkaana jatkaa Mari Parkkinen. Ottaen huomioon Mikkelin hiippakunnan hyvin konservatiivisen maineen, Parkkisen äänivyöry kuitenkin yllätti.

Alustavan laskennan mukaan ääniä annettiin yhteensä 988. Parkkinen sai niistä 447 ääntä. Toiseksi tullut Pekka Särkiö sai 256 ääntä, Sammeli Juntunen 213 ääntä ja Pekka Huokuna 72 ääntä.

Vaalissa äänestettiin rovastikunnittain. Hiippakunnan neljästä rovastikunnasta kolmessa Parkkinen oli ylivoimaisesti voittaja. Päijät-Hämeen rovastikunnassa sen sijaan Lahdessa pitkään asunut ja kirkkoherranakin ollut Särkiö sai eniten ääniä.

Etelä-Savon rovastikunnan alueelle osuvat sekä Mikkeli että Savonlinna. Niinpä Mikkelissä asuva ja sieltä kotoisin oleva Pekka Huokuna selvästi vei ääniä Savonlinnassa kirkkoherrana olevalta Sammeli Juntuselta. Muissa rovastikunnissa Huokunan äänimäärä jäi huomattavasti pienemmäksi.

PIISPANVAALEISSA VAIKUTTAA aina taustalla monenlaisia tarpeita ja pyrkimyksiä. Viime vuosien vaaleissa yksi merkittävimmistä on ollut piispan sukupuoli, kun naisehdokkailla on viimeinkin tuntunut olevan vaaleissa mahdollisuuksia. Käytännössä kuitenkin vaaleissa, joissa naisehdokkaita on useampia, naispiispaa tahtovien äänet jakautuvat. Se hyödyttää miesehdokkaita.

Mikkelin piispanvaalissa Mari Parkkisen etu oli olla ainoa naisehdokas kolmea miestä vastaan. Vaali olikin selvästi miesehdokkaille haastavampi kisa, sillä myös konservatiivisempien äänioikeutettujen äänet jakautuivat mitä luultavimmin Särkiön ja Juntusen kesken.

Sukupuoli pelkästään ei piispanvaaleissa kuitenkaan ole ratkaiseva asia vaan se, että siihen liittyy myös lupausta uudistuksesta ja paremmasta tulevaisuudesta. Parkkisen äänimäärästä päätellen Mikkelin hiippakunnassa sitä kaivataan.

– Uskon äänestäjieni arvostavan sitä, että haluan katsoa rohkeasti tulevaisuuteen, Mari Parkkinen arvioi itse menestystään.

PEKKA SÄRKIÖN menestystä vaalissa siivitti useampikin asia. Hän oli alueen asukkaana selkeästi Päijät-Hämeen rovastikunnan ehdokas. Ilmassa saattoi olla aluepolitiikkaa: Päijät-Hämeen seurakunnat siirrettiin 2019 Tampereen hiippakunnasta kuuluviksi Mikkelin hiippakuntaan, eikä siirto suinkaan ollut niille mieluinen.

Lisäksi Särkiö ehti olemaan kenttäpiispana yli kymmenen vuotta ja on tullut siksi tunnetuksi kirkolliskokouksessa ja toisaalta Puolustusvoimien yhteydessä – maavoimien esikuntahan sijaitsee Mikkelissä.

Särkiö kelpaa piispaksi sekä konservatiiveille että keskilinjan kirkolliselle väelle.

– Olen pyrkinyt olemaan keskikentän edustaja ja kokoava hahmo. Olen monessa mielessä perinteinen, mutta haluan kirkon silti uudistuvan, Särkiö toteaa oman vaalimenestyksensä syistä.

Piispanvaalin toisesta kierroksesta Parkkisen ja Särkiön välillä 16.6. on tulossa jännittävä. Huokuna ja Juntunen eivät ole periyttäneet ääniään jäljellä oleville ehdokkaille.

Kirkkopoliittisesti voisi kuitenkin olettaa, että Sammeli Juntusta äänestäneet äänestävät nyt Särkiötä ja Huokunan äänet mahdollisesti jakautuvat Parkkisen ja Särkiön kesken.

Tiukkaa taistoa on luvassa.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!