Suomen Lähetysseuran Salon Lähetysjuhlien lauantain ohjelmaan kuului myös juhlien yleisteeman ”Leipää pelloilta maan” mukainen paneelikeskustelu, jonka aiheena oli ruoantuotanto ja ruokaturva.
Suomen Lähetysseuran tuottajan Rasmus Tillanderin vetämässä tilaisuudessa asiantuntijoina olivat maatalous- ja metsätieteiden tohtori, dosentti Tapani Kotisaari, teemapäällikkö Pauliina Parhiala Suomen Lähetysseurasta ja Karviaisten tilan isäntä Martin Klinckowström Salon Angelniemestä.
VIIME VUOSINA maataloutta miltei globaalisti on vaikeuttanut ilmastonmuutos. Tämä näkyy Martin Klinckowströmin mukaan Suomessakin.
– Sopivia kelejä on nykyisin harvassa. On joko sairaan kuumaa tai sitten tulee vettä koko ajan, Klinckowström sanoi keskustelussa.
Uusin niitti maatalouden vaikeuksissa ja miltei maailmanlaajuisesti on ollut Venäjän hyökkäys Ukrainaan viime vuonna. Ukrainan erittäin merkittävä viljanvienti moniin Afrikan ja Aasian maihin on vaikeutunut. Pakotteiden kohteiksi joutunut Venäjä taas on globaalisti tärkeä energian ja lannoitteiden tuottaja. Lopputuloksena polttoaineiden, siemenviljan ja lannoitteiden hinnat ovat kallistuneet suuresti.
Vaikeudet tuntuvat kaikkialla, mutta erityisesti ne iskevät kehittyvien maiden köyhiin pienviljelijöihin ja heidän perheisiinsä.
KESKUSTELUSSA KÄVI ilmi, että arviolta 260 miljoonaa ihmistä maailmassa näkee akuuttia nälkää. Mutta moninkertainen määrä ihmisiä on ali- tai yksipuolisesti ravittuja.
– Aliravitsemuksesta kärsivät erityisesti tietyt Afrikan ja Aasian alueet. Aina ei oikein ymmärretä sitäkään, mikä ravinto olisi lapsille tärkeää. Pelkkä maissi tai riisi ei riitä hyvään tai terveelliseen kasvuun. Liha, kala ja kananmuna saattavat olla kalliita eikä niitä esimerkiksi kulttuurista johtuen aina ajatella lasten ruokana, aiemmin Suomen Lähetysseuran tehtävissä Kambodžassa työskennellyt Tapani Kotisaari mainitsi.
Kehittyvissä maissa ongelmat kaatuvat eniten köyhien pienviljelijöiden päälle. Reaalituloja määrittää se, että ensin täytetään oman perheen ravinnontarve ja ylijäämä myydään ja tarvittaessa varastoidaan. Mutta tilanne on pahimmillaan usein se, että seuraavan satokauden alussa säästöt on kustannuksien peittämiseksi jo käytetty. Perheissä voidaan joutua ratkomaan sitä, syödäänkö joka päivä tai ketkä syövät.
– Silloin takki on tyhjä. Ei ole rahaa siemeniin tai lannoitteisiin, Kotisaari totesi
KOTISAARI MUISTUTTI keskustelussa myös siitä, että pitäisi koko ajan varautua siihen, että ylijäämätuotteita voitaisiin varastoida seuraavaa satokautta ja sen mahdollista pulaa ajatellen.
Lisäongelma maatalouden tuotteiden kaupassa on viime vuosina ollut osto- ja myyntihintojen heittelehtiminen. Tämä koskee tilannetta niin Suomessa ja länsimaissa kuin kehittyvissäkin maissa.
– Hintojen heilahtelu on hyvin haitallista ja epämiellyttävää, Kotisaari totesi.
Tärkeää ruokaturvan kannalta olisi Kotisaaren mielestä myös se, että ihmiset saisivat syödäkseen mahdollisimman paljon mahdollisimman lähellä tuotettua ruokaa.
– Jos mahdollista, niin jokaisella olisi hyvä olla mahdollisuus tuottaa ruoaksi jotakin, edes omalla takapihalla.
HARVEMMIN MUISTETTU tärkeä asia kaikkialla ovat myös maanomistusolot. Oma maa on oma maa.
– Maan omistaminen on perusasia. Viljelijällä on silloin se pelto, minne mennä. Mutta maa on kallista. Nykyisin peltojen vuokraaminen on se laajenemisen keino, Klinckowström sanoi.
Ruokaturvasta puhuttaessa Klinckowström huomautti myös Suomen tilanteesta ja kotimaisen ruoantuotannon tärkeästä merkityksestä: jos Itämeri menisi kriisissä kiinni, riittävän ruoan tuominen Suomeen kumipyörillä Ruotsista ja Norjasta olisi hyvin hankalaa.
Keskustelussa muistutettiin myös siitä, miksi Lähetysjuhlilla puhutaan maataloudesta ja ruokaturvasta. Pauliina Parhiala muistutti, että Suomen Lähetysseuran työtä ohjaa kokonaisvaltainen lähetysnäky. Hän siteerasi Ambomaan-lähetyksen pioneeria Martti Rautasta.
– Rautanen kirjoitti kerran, että ”älkää luulko, että työmme on vain saarnata ja opettaa. Lehmistä ja pelloista on myös pidettävä huolta”. Luterilainen ajatus on, että kaikki työ on siunattavaa, Parhiala sanoi.
ONGELMAT OVAT siis monet. Miten asiassa eteenpäin, varsinkin köyhien maiden pienviljelijöiden asemaa ja koko ruokaturvaa parannettaessa?
Yksi keskeinen ratkaisu on koulutus. Mutta on myös niin, että kehittyvissä maissa koulutetut nuoret eivät useinkaan enää halua tehdä raskasta ja likaista maataloustyötä. Kaupunkeihin muutto houkuttaa. Yhtälö on hankala.
Pauliina Parhiala kertoi Suomen Lähetysseuran tehneen jo kauan ruokaturvatyötä.
– Ruokaturvan kannalta olennaisia asioita ovat tieto, taito ja tuotantovälineet. Maataloustuotannosta pitäisi saada kehittyvissä maissa nuorille houkutteleva uravaihtoehto – kaupungistuminenhan merkitsee usein myös työttömyyttä.
Ja yksi tie elinkeinon kannattavuuteen ja parempaan tulevaisuuteen olisi myös reilu kauppa.
– Kuluttajan pitäisi voida selvittää, onko tuottaja saanut tuotteestaan reilun hinnan, Pauliina Parhiala sanoi.
SALON LÄHETYSJUHLAT päättyivät sunnuntaina. Suomen Lähetysseuran tiedotteen mukaan juhlilla vieraili viikonlopun aikana yli 1 300 vierasta. Salon torilla pidetyssä juhlien päätösmessussa saarnasi arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen. Messussa siunattiin työhön Kambodžaan Tuomas Meurman ja Sara Latvus sekä Etiopiaan Jembere Berhanu Belihu.
Lähetysjuhlat vietettiin tänä vuonna kahteen kertaan. Viikkoa aikaisemmin 21.–22.5. juhlat olivat Pieksämäellä.
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.
Antoisia lukuhetkiä!