Mediassa on tapahtunut myönteistä kehitystä. Yksi esimerkki siitä on toimittajien alkoholin käytön väheneminen. Ainakin omat havaintoni tukevat tätä käsitystä. Kun tulin alalle 41 vuotta sitten, tapana oli että osa toimituksesta jatkoi työpäivää tai ainakin päivää ja iltaa baareissa.

Tätä juomakulttuuria ei enää ole. Osin se johtuu etätöistä, osin siitä, että toimittajien määrä on vähentynyt samalla kun työmäärä on lisääntynyt. Baareihin ei yksinkertaisesti jaksa lähteä etäpäivän jälkeen.

Tästä hyvästä kehityksestä huolimatta viimeisimmät mediaa ja alkoholia koskevat uutiset ovat olleet negatiivisia. Muutaman kuukauden sisällä Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi sekä Aamulehden vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu ovat irtisanoutuneet alkoholiin liittyvän käyttäytymisensä takia.

ON VAIKEA ymmärtää tilannetta, jossa päätoimittaja humaltuu julkisessa tapahtumassa tai edustustehtävissä. Humaltuu jopa niin pahasti, että se on Tuulensuun kohdalla johtanut syytöksiin sopimattomasta tai häiritsevästä käytöksestä, tai saa syytteen törkeästä rattijuoppoudesta kuten Niemen kohdalla on tapahtunut.

Kenenkään ei pitäisi joutua juhlimaan tilanteessa, jossa johtavassa asemassa oleva henkilö esiintyy humalassa tai käyttäytyy sopimattomalla tavalla muita paikalla olijoita kohtaan.

Silti sekä Kaius Niemen että Jussi Tuulensuun tapauksissa on ollut liiankin helppoa ottaa kivi käteen ja liittyä tuomitsijoiden joukkoon. Vain asianosaisilla on tiedossa kaikki tapahtumiin johtaneet tekijät.

Pikaratkaisut välittömistä irtisanoutumisista ovat niin rajuja, että pitää kysyä, ovatko ne jo liian lopullisia. Molemmat päätoimittajat ovat heti pyytäneet anteeksi käytöstään, eivätkä ole yrittäneet peitellä tai vähätellä tapahtumia.

Tilannetta mutkistaa se, että Jussi Tuulensuun kohdalla on tullut ilmi mahdollinen tai mahdollisia muita aiempia tilanteita, joissa hänen käytöksensä on koettu häirinnäksi. On tärkeää, että kaikki tähän liittyvät syytökset tutkitaan tarkoin.

Irtisanoutuminen tai tehtävästä erottaminen on välttämätöntä, jos vastaava tilanne toistuu.

VIIME VIIKKOINA julkisuudessa on käsitelty myös elinkeinoministeri Mika Lintilän alkoholinkäyttöä liittyen muun muassa hänen ministeriönsä laskuun tehtyihin alkoholitilauksiin.

Eduskuntavaalit ovat osaltaan kiihdyttäneet Lintilää koskevaa julkisuutta mediassa ja arvostelua sosiaalisessa mediassa. Reilun viikon päästä pidettävät eduskuntavaalit näyttävät, vaikuttiko se Lintilän uraan poliitikkona.

Onneksi emme enää elä niitä aikoja, jolloin esimerkiksi ministerin alkoholinkäyttö oli virtahepo valtakunnan olohuoneessa. Näin tapahtui aikanaan vuosien ajan eri ministerin tehtävissä toimineen Ahti Karjalaisen kohdalla. Vuonna 1983 hänet erotettiin Suomen Pankin pääjohtajan tehtävästä.

ELÄMME AIKOJA, jolloin etenkin esimiestehtävissä olevien henkilöiden liialliseen päihteiden käyttöön, sopimattomaan käytökseen tai kielenkäyttöön puututaan entistä herkemmin. Vaikka suunta on hyvä, virtahepoja taitaa yhä olla kotien olohuoneiden lisäksi monilla työpaikoilla.

Niistä eroon pääsemisessä pitää pystyä kuitenkin toimimaan viisaasti ja joskus jopa armollisesti. Kyseessä on aina mahdollisten uhrien lisäksi useita muita ihmisiä koskettava raskas asia. Ettei ajauduta tilanteeseen, jossa pikatuomioistuimet jakavat itselle tai toisille kohtuuttomia rangaistuksia.

Näkökulma: Alkoholikulttuurissa on siirrytty vaikenemisesta pikatuomioihin