Epävarmuuksien kanssa tulisi oppia elämään, Atte Korhola kirjoittaa uusimmassa kirjassaan Tämä ihmisen luonto (Otava 2022), joka on hänen ensimmäinen kirjansa ilmastonmuutoksesta. Hänen edellinen kirjansa Ovista ja ikkunoista, matka syvimpään minussa (Väyläkirjat 2020) edusti aivan toista lajia. Siinä hän sukelsi kristilliseen mystiikkaan.

Helsingin yliopiston ympäristömuutoksen professorina toimiva Korhola viittaa epävarmuuden sietämisellä siihen hämmentävään seikkaan, että ilmastotutkimus ei tuota varmoja ja ehdottomia tuloksia. Ilmaston käyttäytymiseen vaikuttaa niin moni odottamatonkin tekijä. Kun on kyse ilmastonmuutoksen torjumisesta, poliittisia päätöksiä joudutaan kuitenkin tekemään myös epävarman informaation pohjalta.

Korholan kirjan sulkiessaan lukija sen sijaan tuntee olevansa entistä varmemmalla pohjalla – niin valtava tietopaketti se on tästä ihmisen maailmasta.

***

Kirja koostuu joukosta ilmastoaiheisia esseitä. Korhola vie lukijan tutustumaan maapallon aineenvaihduntaan, mikrobien maailmaan. Sieltä käsin lähdetään katselemaan ilmaston erilaisia aikakausia maapallon olemassaolon aikana. Tiesitkö esimerkiksi, että Islannin jäätikköalueilla viljeltiin joskus viljaa?

Luotuaan lukijalle peruskäsityksen siitä, miten maapallon ilmasto vaihtelee ja mistä se johtuu, Korhola sukeltaa nykyiseen ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen ongelmaan. Maapallolla on joskus ollut lämpimämpääkin kuin nyt, mutta luontaisesti olisimme matkalla kohti viileämpää ilmastoa ja uutta jääkautta. Ihmisen toiminnasta aiheutunut ilmaston lämpeneminen uhkaa kuitenkin sekoittaa tilanteen. Sen seurauksia on vaikea ennustaa. Siksi sitä on ryhdyttävä nopeasti ja tehokkaasti torjumaan.

Korhola ei kuitenkaan vaivu apokalyptiseen epätoivoon. Sen sijaan hän näkee toivon merkkejä ja listaa mahdollisia ratkaisuja, joita on ja joita parhaillaan kehitetään. Energiaratkaisuja löytyy uusiutuvasta energiasta, ydinvoimasta, vedystä ja fuusioenergiasta. Ilmaston suhteen on tapahtunut myös hyvää kehitystä. Palautumiskykyäkin maapallolla on.

Toisaalta Korhola pohtii, onko ilmastokriisiä pyritty ratkaisemaan pinnallisesti. Entä jos sen ratkaisut löytyvätkin oikeudenmukaisuudesta ja tasa-arvosta? Siitä, että kaikilla maailman ihmisillä olisi mahdollisuus kestävään energiaan.

Tiedekin voisi yhteiseksi hyväksi lyöttäytyä yhteen muiden arvoja ja päämääriä tarjoavien näkemysten kanssa, esimerkiksi uskonnon. Näin saataisiin tehoa torjuntaan.

***

Mystikkonsa hyvin tunteva Korhola ammentaa kirjassaan myös erämaaisien ja -äitien teksteistä näkökulmaa ihmisen luontosuhteeseen. Ihmiset, eläimet, kasvit, kivet, hiekka vesi ovat Jumalan kirkkauden ilmentymää.

Hän saarnaa myös ahneuden syntiä vastaan. Ahneelle ei mikään riitä. Ihminen pystyy kuitenkin myös ylittämään itsensä ja suuntaamaan parempaan. Avuksi Korhola tarjoaa kiitollisuuden harjoittamista. Kiitollisuus on rajaton luonnonvara, jota voi tuhlata mielin määrin.

Korhola kirjoittaa valtavaa tietopakettiaan mukavasti ja jouhevasti. Tekstistä välittyy asiansa osaava mutta hyväntuulinen tutkija, jolle maailma tuntuu tarjoavan paljon mielenkiintoista ja ihmeteltävää. Se tunne tarttuu lukijaankin.

Ilmastonmuutoksesta puhuttaessa maalaillaan usein kauhukuvia ja toivottomuutta. Korholan kirjan perusteella se näyttää olevan huono ja tuottamaton tapa kohdata edessä olevaa ongelmaa. Toivon ja mahdollisuuksien näkeminen tuottaa parempaa tulosta.

Korholan kirja kannattaa joka tapauksessa pitää kirjahyllyssä perusopuksena siitä, miten maapallo toimii.

Arvio: Atte Korholan tietokirja on lempeä ja toiveikas tietopaketti ilmastonmuutoksesta