Kun astuu asehuoneesta Liedon keskiaikaiseen Pyhän Pietarin kirkkoon, katse tarttuu heti kastemaljaan.

Tammisella alustalla lepäävä ovaali lasimalja on miltei keskellä kirkkosalia. Lasin reunaa kiertävät sanat: ”Te ette siis enää ole vieraita ja muukalaisia, vaan kuulutte Jumalan perheeseen, samaan kansaan kuin pyhät.”

Kirkkoherra Risto Leppänen ohjaa katsetta saarnatuoliin ja alttariin. Ne ovat kirkkosalissa samassa linjassa kastemaljan kanssa, lännestä itään kaikki keskellä kirkkoa, malja keskimmäisenä.

– Halusimme, että selvästi näkee tämän olevan sakraali tila, Leppänen painottaa.

Keskiaikaisen kirkon sisätilojen uusiminen on herättänyt paikallisissa paljon tunteita ja puheita. Leppäseltä kysyttiin kylillä jopa, aikooko hän tosiaan laittaa kirkkoon lentopallohallin. Ei aikonut, mutta Taizé-rukoukset tyynyillä lattialla ja hiljaisuuden jooga kirkkosalissa kyllä onnistuvat.

Kirkon vanhat, yhteen suuntaan tuijottavat penkkirivit on poistettu.

– Niitä löytyy nyt lietolaisten kodeista. Ne myytiin huutokaupalla, kertoo Leppänen, joka itsekin osti yhden penkin saunansa pukuhuoneeseen.

Kirkkoherra Risto Leppänen ja tiedottaja Johanna Hörkkö-Granö esittelemässä kirkkoa.

Kastemalja on asetettu keskeiselle paikalle.

Tilalla on kirkkoon teetetyt tyylikkäät tammiset tuolit, jotka ovat samaa sarjaa sakraalikalusteiden ja sakastissa sekä itäpäädyn ”Pikkukirkossa” olevien pöytien ja kaappien kanssa. Ne ovat poispinottavia, ja niitä voi kääntää vaikkapa konserteissa urkujen suuntaan. Jumalanpalveluksissa ne on sijoitettu ovaaliksi kehäksi alttarin, kastemaljan ja saarnatuolin ympärille.

Nyt messussa kävijät eivät tuijota enää toistensa niskoja vaan näkevät kasvot ja kohtaavat katseet. Liturgin ja saarnaajankin on annettava katseensa kiertää.

– Se tuo messuun erilaista vuorovaikutusta.

Tuolien joukossa on korkeampia käsinojallisia seniorituoleja ja pienempiä tuoleja lapsille.

Itäpäädystä avautuu lasiovien takaa Pikkukirkko, jossa voi juoda kahvit tai pitää ryhmäkokoontumisia.

Varsinainen suuri työ kirkon uudistuksessa on ollut se, että lattia on yhdessä tasossa ja alttarin korokeosa on poistettu.

– Nyt täällä on esteetön pääsy joka paikkaan, Leppänen toteaa.

Kivilattiaan on jätetty myös lasi-ikkuna, josta näkyy kirkon alle jäänyt vanha sivualttarin kivi.

Kirkon pääalttari on tuotu itäpäädystä keskelle salia. Alttarikaidetta ei ole, vaan lattialaatoissa alttaria kiertää kehä, jossa lukee messinkikirjaimin teksti: ”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, annan sen, että maailma saisi elää.”

Alttarin takana avautuu 1900-luvulla keskiaikaiseen kirkkoon liitetty Pikkukirkko, eräänlainen pyöreänmallinen kuoriosa. Nyt se on erotettu kirkkosalista lasiovilla ja kalustettu paikaksi, jossa voi kahvitella ja pitää vaikkapa pienryhmiä.

– Lasiovista näkee lietolaisille rakkaan Eero Järnefeltin maalauksen, Leppänen huomauttaa.

Kirkon länsipäästä puuttuvat vielä urut. Saksalainen valmistaja rakentaa soittimen niin, että kirkon pääovesta tullaan sisälle urkufasadin, musiikin, läpi.

Kirkon lattia on yhdessä tasossa. Siunaustilaisuuksissa lattiasta voidaan nostaa katafalkki, jolle arkku asetetaan.

Alttaria kiertää kivilattiassa messinkinen teksti.

Liedon kirkon koko remontin arvioitu kustannus on 3,8 miljoonaa euroa. Budjetti on Leppäsen mukaan pitänyt hyvin.

Lietolaiset maksavat kirkkonsa remontin itse.

– Tämä remontti on ollut tiedossa, ja viimeiset kymmenen vuotta seurakunta on säästänyt sitä varten rahaa. Emme ole saaneet tähän rahaa Kirkkohallitukselta.

Leppänen kiittelee seurakuntaansa. Remonttihankkeen takana on seisty yksimielisesti.

Liedon kirkon remontti on merkittävä tapaus paitsi paikallisille, myös siinä mielessä, että se on ensimmäinen suomalainen keskiaikainen kirkko, jonka sisätiloja on tässä laajuudessa muutettu monikäyttöiseksi. Tilanne on ollut uusi kirkkorakennuksia suojelevalle Museovirastolle.

– Lupa-asioiden kanssa oli hetki, jolloin minä sanoin, että nyt luovutan. Kirkkoneuvosto ei luovuttanut.

Seurakunnassa on mietitty, mitkä tilat halutaan säilyttää verovarojen vähetessä. Kirkko on ehdottomasti säilytettävä, mutta kun muista tiloista luovutaan, sen täytyy muotoutua palvelemaan seurakuntalaisia muutenkin kuin jumalanpalveluspaikkana.

– Näiden rakennusten suojelemista pitäisikin miettiä, ei vain historiallisesta näkökulmasta, vaan myös toiminnallisesta. Keskiaikaiset kirkot ovat meidän vanhimpia edelleen samassa käytössä olevia rakennuksiamme. Jos niitä ei voi sopeuttaa käyttötarpeisiin, ne jäävät tyhjilleen ja hoitamatta, Leppänen toteaa.

Liedon kirkko aiotaan tästä viikosta eteenpäin pitää auki myös arkisin kello 10–18. Tarkoitus on, että työntekijät tekevät töitänsä toimiston sijaan kirkossa, ja samalla kirkkoon on mahdollista päästä poikkeamaan.

Tämänkin haastattelun aikana kirkkoon on ilmaantunut vähän väliä uteliaita kävijöitä.

– Ihmiset tulevat, kun näkevät, että kirkko on auki.

1400-luvulta peräisin oleva Liedon kirkko on joka päivä avoinna ihmisten tulla.

Erityisen haastava rakennuslupien kannalta on ollut vielä rakentamista odottava Leipähuone, erillinen rakennus, joka yhdistetään Pikkukirkkoon lasikäytävällä. Keskiaikaiseen kirkkoon tuleva lisärakennus ei ollut ollenkaan helppo pala Museovirastolle.

Leipähuoneeseen on tarkoitus tulla esteetön wc, keittiö ja varastotilaa.

– Keittiö palvelee sitten Pikkukirkkoa, jossa voisi olla kesällä kahvila, Leppänen unelmoi.

Kesäkahvila olisi siinäkin mielessä kiva, että kirkon vieressä polveilevan Aurajoen rantaan rakennetaan kävelyreittiä. Siitä kulkevat pyhiinvaellusreitit, ja jokea pitkin myös melotaan. Leppänen tuumii, että rantaan pitääkin laittaa kanootteja varten laituri.

Leipähuoneesta tulisi myös diakoniatyön paikka.

– Esimerkiksi ruokajakelua tehtäisiin sieltä, ei seurakuntatalolta. Ihmiset oppisivat, että apua saa hakea kirkolta.

Useamman vuoden taistelun jälkeen Leipähuoneen rakennusluvat ovat nyt kunnossa, mutta kun perustuksia ryhdyttiin tekemään, ilmeni uusi yllätys.

– Sieltä paljastui viitteitä haudasta ja rakennelmista. Nyt odottelemme, voitaisiinko paikalle laittaa teltta, että arkeologit pääsisivät heti tutkimaan, mitä sieltä löytyy.

Jos löytyy jotain merkittävää, Leppänen laittaisi Leipähuoneeseenkin lasilattiaa, josta voisi katsella muinaisjäänteitä.

***

Pyhän Pietarin kirkon remontti

– Hankkeen rakennuttajakonsultti on A-Insinöörit Oy.

– Muutostyöt on suunnitellut arkkitehtitoimisto Noan, pääsuunnittelijana Lassi Viitanen.

– Kalusteet ovat valmistaneet Puusepänliike Hannes sekä Puulon.

– Kalusteiden materiaalina on tammi.

– Lasisen kastemaljan on valmistanut lasistudio Mafka & Alakoski.

– Kirkkotekstiilit on suunnitellut ja valmistaa Helena Vaari.

– Urut rakentaa saksalainen Aleksander Schuke Orgelbau GmbH.

Jumalan perheen koti – tällainen on monitoimitilaksi remontoitu Liedon Pyhän Pietarin kirkko