Seinäjoen kaupunginteatteri esittää teatteriversion Eero Huovisen kiitetystä Äitiä ikävä -kirjasta (WSOY 2020). Draamallisesti vähäeleinen esitys kuvaa intensiivisesti ikävää.

Yhdeksänvuotiaana äitinsä menettänyt Huovinen jäi lapsuudessaan vaille vastauksia, kun synkkä suru salpasi isän tunteet. Nyt syksyllä 2022 Seinäjoen kaupunginteatterissa nähdään Huovisen kirja näyttämölle sovitettuna.

Ohjaaja-dramaturgi Pauliina Salonius kirjoittaa näytelmän esitteessä, että kirja jäi ensilukemisen jälkeen ”mieleen resonoimaan”. Se mitä näyttämöllä nähdään, onkin tiukasti sidoksissa kirjan tekstiin. Se on sekä näytelmän suurin vahvuus että sen heikoin kohta.

Aihe luonnollisesti puhuttelee ja koskettaa. Kun 78-vuotias Huovinen (näyttämöllä Esa Ahonen) kertoo yhä ikävöivänsä äitiä ja paljastaa, miten haluaisi ”kulkea käsikynkkää, katsoa silmiin, silittää hiuksia ja halata”, on katsojan vaikea olla liikuttumatta. Vanhemman menettäminen, surun käsitteleminen ja luopuminen ovat peruskysymyksiä, joita jokainen joutuu elämänsä aikana pohtimaan.

***

Draaman perusasetelma on selkeä: kertoja-Eero on sekä 78-vuotias muistelija, että tilanteisiin muistojensa kautta sukeltava pikkupoika. Huovisen hahmo liikkuu ajassa ja paikassa, joskus todellisen, joskus kuvitellun muiston avulla.

Kertoja kutsuu näyttämölle myös Jussi Jätinvuoren näyttelemän isän Lauri Huovisen sekä äidinäiti Helgan, sairaanhoitajan ja Laurin toisen puolison Eiran, joita kaikkia tulkitsee Mia Vuorela. Esityksen avainhahmo on kuitenkin Aili-äiti, jonka eteerisyyden ja idealisoidun persoonan Inka Reyes tavoittaa katsetta myöten.

Tapahtumat kulkevat kohti vääjäämätöntä, jo alussa tiedettyä äidin kuolemaa. Kuolemaa edeltävät kohtaukset ovat kaukaisista muistoista kasvavia voimakkaita kuvia, pieniä hetkiä, jotka ovat jättäneet jäljen.

Äidin jäljille johdattavat päiväkirjat ja kirjeet. Kaipaava Eero rakentaa itselleen jäljelle jääneistä kirjeistä ja muistoista äidin. Jostain rivien väleistä, kaikuvista sanoista ja unohdetuista mielikuvista syntyy Aili, joka on oikeastaan enemmän kuin äiti. Hän on avain ymmärtämiseen, elämän ja kuoleman hyväksymiseen.

***

Äidin etsiminen kuuluu länsimaisen taidehistorian psykologisiin peruspilareihin. Kadonnutta äitiä, elämänantajaa ja idealisoitua Madonnaa ovat etsineet lukuisat romaanien ja merkkiteosten henkilöt, malliesimerkkinä Narkissos Herman Hessen Narkissos ja Kultasuu -kirjassa. Äidin hyväksynnän metsästäminen ja äidin tarinan tunteminen on välttämätöntä, jotta voi ymmärtää itseään ja tulla sinuksi itsensä kanssa.

Myös kotimainen kirjallisuus on esitellyt henkilökohtaista, riipaisevaa äiti-ikävää esimerkiksi Oiva Paloheimon romaanissa Levoton lapsuus, jonka päähenkilö Lauri kärsii musertavasta, kaikkialle varjonsa langettavasta äidittömyydestä. Samankaltainen äidittömyys vaivaa näytelmän Eeroa. Äidin poissaolo on niin voimallista, että äiti on kivuliaan poissaolonsa kautta läsnä kaikessa.

***

Huovisen tekstin vahvuuksia ovat sen henkilökohtaisuus ja tragedian riipaisevuus. Näiden elementtien asettaminen näyttämölle tuottaa valitettavasti myös puhuvia päitä. Hetkittäin tuntuu, että teatterin mahdollisuuksia kuvata tapahtunutta hyödynnetään liian vähän.

Vahvan ja taitavasti kirjoitetun tekstin asettaminen näyttämölle onkin teatterillisten keinojen kannalta vaikeaa. Muutamissa kohtauksissa sanoista olisi pitänyt uskaltaa luopua ja luottaa siihen, että katsoja kyllä oivaltaa ja elää mukana, vaikka aivan kaikkea ei sanottaisi ääneen.

Esityksen roolisuoritukset sinällään ovat uskottavia ja ajankuva ehyttä. Riku Metsä-Ketelän taidokas äänisuunnittelu ja ohjaaja Saloniuksen Riku Suvitien kanssa yhdessä toteuttama videomateriaali kannattelee esitystä ja koskettaa katsojaa.

Vaikka ajoittainen tekstissä pitäytyminen häiritseekin, enemmän minut yllätti se, että lähes jokaisessa kohtauksessa katsojan silmiin nousi lasinen vuori. Ikävä tarttuu, mutta niin tarttuu myös toivo. Toivo jälleennäkemisestä.

Esitykset jatkuvat Seinäjoen kaupunginteatterissa 22.4.2023 asti.

***

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.

Antoisia lukuhetkiä!

Arvio: Äiti on kivuliaan poissaolonsa kautta läsnä kaikessa – Äitiä ikävä -näytelmässä hyödynnetään liian vähän teatterin mahdollisuuksia