Ennusteiden mukaan Yhdysvaltojen väestöstä enemmistö on ei-valkoista vuoden 2045 tienoilla. Kristittyjen osuus maan väestöstä on muutaman vuosikymmenen kuluttua korkeintaan vähän yli puolet, mutta mahdollisesti vain runsas kolmannes. Kehitys näyttää vääjäämättömältä.

Valkoisilla kristillisillä nationalisteilla tarkoitetaan niitä valkoisia amerikkalaisia kristittyjä, jotka ovat valmiita käyttämään kaikkia keinoja pitääkseen vallan – niin poliittisen kuin uskonnollisen – itsellään niin pitkään kuin mahdollista.

Republikaanipuolueessa valkoiset kristilliset nationalistit ovat nykyään puolueen kovaa ydintä. Asiantuntijoiden mukaan he olivat keskeisessä roolissa, kun entinen presidentti Donald Trump yllytti kannattajiaan yrittämään kongressitalon valtausta Washingtonissa loppiaisena 2021.

Jotakin samanlaista pelätään tapahtuvan 8.11. koittavien välivaalien yhteydessä, mikäli tulokset eivät ole republikaaneille mieluisia.

Jumalan siunaama kansa

Liikkeestä kirjan The Flag and the Cross – White Christian Nationalism and the Threat to American Democracy kirjoittaneet Philip S. Gorski ja Samuel L. Perry kehottavat ottamaan tosissaan uhan, jonka valkoiset kristilliset nationalistit muodostuvat liberaalille demokratialle.

Donald Trump on puheissaan hyväksynyt kannattajiensa väkivaltaisuuden poliittisia vastustajia kohtaan ja suorastaan yllyttänyt siihen. Kaliforniassa nähtiin uusin seuraus tällaisesta usuttamisesta, kun edustajainhuoneen puhemiehen Nancy Pelosin kotiin tunkeutunut äärioikeistolainen mies takoi vasaralla Pelosin aviomiestä päähän.

Liikkeen taustalla vaikuttaa myyttinen tarina Yhdysvaltain synnystä ja kehityksestä. Tarinan mukaan maan perustivat valkoiset miehet, jotka olivat perinteisiä kristittyjä – joku voisi kutsua heitä klassisen kristinuskon kannattajiksi. He laativat kansakunnan perustamisasiakirjat kristillisten periaatteiden pohjalle.

Tarinan mukaan Yhdysvallat on menestynyt, koska se on Jumalan siunaama, ja amerikkalaisilla on erityisrooli Jumalan suunnitelmassa ihmiskunnan varalle. Siunausta kuitenkin uhkaa kulttuurinen rappeutuminen, jonka syypäitä löytyy niin maan rajojen sisä- kuin ulkopuoleltakin. Tarvittaessa valkoista kristillistä Amerikkaa täytyy puolustaa autoritäärisellä hallinnolla ja vaikka sisällissodalla, jonka pelko on viime vuosina kasvanut.

Miehekkään maskuliinista kristinuskoa

Valkoiset kristityt nationalistit vaativat, että Yhdysvaltain pitäisi olla kristitty kansakunta tai ainakin kristittyjen johtama. Heidän aatteellisessa ytimessään on aivan tietynlainen näkemys vapaudesta, järjestyksestä ja väkivallasta. Vapaus ymmärretään libertaarisella tavalla, vapautena rajoituksista tai hallituksen valvonnasta.

Uskonnonvapaus tarkoittaa vapautta vain tietynlaiselle konservatiiviselle kristillisyydelle. Järjestys ymmärretään hierarkiana, jossa valkoiset cis-miehet ovat valta-asetelmassa ylimpänä. Väkivalta nähdään oikeutettuna keinona puolustaa todellista vapautta ja järjestystä. Se on kuitenkin sallittua vain valkoisille miehille. Miehekkään, maskuliinisen kristinuskon ihaileminen kuuluu asiaan.

Tämän näkemyksen mukaan valkoisten miesten täytyy joskus harjoittaa oikeutettua väkivaltaa puolustaakseen vapauttaan sekä ylläpitääkseen yhteiskunnallista ja rodullista järjestystä. Se merkitsee vapautta aitoa ja todellista amerikkalaisuutta edustaville ”meille”, mutta autoritääristä yhteiskuntajärjestystä ”niille”, jotka ovat ikään kuin vieraslajeja.

Evankelikaalin ja republikaanin identiteetit ovat samastuneet

Valkoiset kristilliset nationalistit eivät ole vain valkoisia evankelikaaleja, vaan joukossa on myös perinteisiin kirkkokuntiin kuuluvia protestantteja ja katolilaisia. Toisaalta osa valkoisista evankelikaaleista vastustaa liikettä.

Itse asiassa evankelikaali on käsitteenä osittain himmentynyt. Monet katolilaiset, ortodoksit, mormonit, juutalaiset ja jopa muslimit ja hindut voivat identifioitua evankelikaaleiksi tai uudelleen syntyneiksi kristityiksi. Se johtuu siitä, että evankelikaalin ja republikaanin identiteetit ovat pitkälti samastuneet. Jos joltakulta kysytään, onko hän evankelikaali, hän saattaa ajatella kysymyksen tarkoittavan, onko hän republikaani.

Kirjoittaja on Helsingin yliopiston kirkkohistorian dosentti.