Louis-Ferdinand Celinen raadollisessa romaanissa Niin kauas kuin yötä riittää (1932) sotaan pakotettu ranskalaisnuorukainen ei ymmärrä, miksi hänen täytyisi ampua saksalaisia. Saksalaiset eivät nimittäin ole tehneet hänelle oikeastaan mitään. Ajatus massasta, jota vastaan täytyisi jaksaa taistella, tuntuu individualistisesta miehestä absurdilta.
Ennakkoluulot kuuluvat ihmisyyteen. Siksi meillä on taipumus liittää eri mieltä oleviin monia ikäviä ominaisuuksia: toisella tavalla ajatteleva on juntti tai rappeutunut, hukassa tai taantunut, pelkuri tai harhaanjohdettu ja niin edelleen. Usein tietoisesti tahdomme nähdä vain metsän, ei puita.
Tähän myös sotapropagandassa pyritään, jotta Celinen romaanihenkilön kaltaisilta yksilöiltä vältyttäisiin. Riiteleminen on helpompaa, jos toisella puolella on tietynlaiseksi leimattu sakki.
* * *
Joskus on mahdotonta ymmärtää, että toisin ajatteleva henkilö saattaa olla hyvinkin samanlainen kuin itse olen. Hänessä eivät tiivistykään halveksimani piirteet, eikä hän välttämättä ole kaikesta toista mieltä kuin minä. Hänellä saattaa olla monen asian suhteen hyvä arvostelukyky ja myös hyviä näkemyksiä.
Teininä suhtauduin päivänpolitiikkaan suurella paatoksella. Muistan, kuinka sain eräänä aamuna kuulla, että tapaisin iltapäivällä tapahtumassa itseni kanssa täysin eri mieltä olevan henkilön. Liitin häneen edeltä käsin liudan ikäviä attribuutteja. Oi, kuinka mielikuvituksessani mässäilinkään hänen mauttomuudellaan!
Tavatessamme ymmärsin, ettei hän ollutkaan mielikuviani ja ennakko-odotuksiani vastaava typerys vaan aivan muuta – miellyttävä, hyväkäytöksinen ja hymyileväinen. Kokemus oli kouriintuntuva. Kohtaamisesta jäi lämmin olo.
* * *
Arkkipiispa Tapio Luoma oli keskiviikkona 19.10. Radio Dein ja Kotimaan kyselytunnilla toimittajien tentattavana. Luoma kertoi näkemyksistään ja avasi ajattelunsa murroksia. Rohkeasti puhunut Luoma sai runsaasti ryöpytystä sosiaalisessa mediassa. Jotkut kommentoijat liittivät Luomaan sellaisiakin asioita, joista hän ei puhunut. Luoma tahdottiin nähdä osana kasvotonta, eri mieltä olevaa massaa.
Olen jo pitkän aikaa ollut kyllästynyt keskustelukulttuuriin, jossa yksi mielipide liitetään suorilta käsin toiseen. Tämän katsannon mukaan yhdessä asiassa konservatiivi on kaikessa konservatiivi ja yhden kysymyksen suhteen liberaali on kaikessa uudistaja!
En esitä, että klikeistä puhuminen pitäisi lopettaa tai yleistäminen kieltää. En väitä, että kaikkien tulisi olla kuin yksilöitä rintamalla näkevä Celinen romaanin mies.
Tuntuu vain, että enää ei nähdä puita metsältä.
Ilmoita asiavirheestä