Joukko Euroopan eri puolilla seurakunnissa työskenteleviä virkamiehiä, opettajia, tutkijoita ja pastoreita kokoontuu kolmen vuoden välein Ecce-konferenssiin. Tavoitteena on jakaa tutkimustietoa, käytänteitä ja pedagogisia malleja kristillisen kasvatuksen uusintamiseksi. Latinankielinen conferre-sana tarkoittaakin koota, viedä yhteen, keskustella.

Tänä vuonna kristillisen kasvatuksen kysymysten äärelle kokoonnuttiin toukokuun alussa Unkariin, Balaton-järven reunamille.

Unkarin evankelis-luterilaisen vähemmistökirkon terveiset esitti piispa Tamás Fabiny. Hän avasi Unkarin poliittista tilannetta ja puhui kristillisyyden politisoitumisen vaaroista. Unkarin luterilainen kirkko toimii aktiivisesti pyhän rauhan puolesta ja kriisialueilta saapuvien ihmisten puolesta, piispa alleviivasi.

Kamishibain tarkoittaa japanilaista paperi- ja pöytäteatteria. Sen mahdollisuuksia konferenssissa esitteli Itä-Ranskan protestanttisessa kirkossa työskentelevä Laurence Gangloff.

– Paperiteatteri ilmestyy 1920-luvun loppupuolella Tokion kaduille. Ammattimaiset kamishibain esittäjät kokosivat ympärilleen päivittäin tuhansittain lapsia, ja kamishibain suosio jatkui 1950-luvulle saakka, kunnes televisio ja anime kukisti sen, Gangloff kertoo työpajan aluksi.

Kamishibain vetovoima on löydetty nyt uudelleen.

Kamishibain esittäjällä, kamishibaiyalla, on mukanaan puinen, kevytrakenteinen, avattava laatikko, butaï. Se avautuu näyttämöksi kadun varteen, puistoon tai tällä kertaa konferenssikeskuksen pöydälle. Esittäjä kertoo tarinan ja samanaikaisesti liu’uttaa kuvatauluja butaïn ikkunnassa.

Gangloffin pitämässä työpajassa jokainen saa olla hetken kamishibaiya. Osallistujat kuvittavat ja esittävät kertomuksen Paavalista ja Silaksesta vankilassa (Apt 16: 16–40).

Geneveläiset Florance Auvergne ja Amandine Mayer-Sommer kuljettivat osallistujia hiljaisuuden eri muotoihin. Hiljaisuutta odotustilassa, myrskyn jälkeen, museossa, häpeän tunteessa, ystävien kesken, rukouksessa. Löydämme 20 tunnelmaltaan erilaista hiljaisuutta.

Voimme valita hiljaisuutta elämäämme, paikkoja ja tilanteita jotka ruokkivat sitä. Hiljaisuus voi myös pysähdyttää, se annetaan meille kun emme odottaneet sitä. Hiljaisuus yhdistää ihmisiä silloinkin, kun yhteistä kieltä ei ole.

Työskentelypisteet on järjestetty tilaan aistien mukaisesti. Silmät suljettuna osallistujat kävelevät pisteeltä toiselle. Tunnustelupöydällä on kirsikka- ja pähkinäpuisia lautoja, joihin on kaiverrettu pikkuruisia pyhiinvaellusreittejä. Sormet hakeutuvat reiteille ja meditatiivinen vaeltaminen voi alkaa.

Toinen pöytä on täyttynyt pulloista, joissa on eteerisiä öljyjä. Raamatun aikaisiin tunnelmiin voi uppoutua tuoksujen myötä. Temppelin rakentamiseen käytetty setripuu, suitsukkeiden kassia ja onycha tai puhdistautumisen rituaaleissa tuoksunut iisoppi konkretisoivat ikiaikaisia tapahtumia.

Työpajan aikana ehtii myös herätellä makuaistia kuivahedelmin, värittää mandalamaisia kuvioita tai kuunnella hiljaisuuden rikkovia pieniä ääniä.

Unkarissa järjestetyn Ecce-konferenssin ohjausryhmän puheenjohtajana oli Step-koulutuksen kouluttajana työskentelevä Kaisa Aitlahti. Konferenssin päätöspuheessaan hän raamitti kehystä kristillisen kasvatuksen tulevaisuudelle.

Aitlahti peräänkuulutti moninaisuuden esillä pitämisen tärkeyttä, ekumeenisuuden ilmentymisen mahdollisuuksia ja lasten äänen vahvistamista. Aitlahden mukaan tärkeä kysymys pohdittavaksi meille kaikille on: mitä lapset voisivat opettaa meille?

Kirjoittaja osallistui ECCE-konferenssiin Kirkkohallituksen työntekijänä. Seuraava Ecce-konferenssi järjestetään Genevessä 4–8.5.2026.