Uskonto voi olla syy kidutukseen mutta myös voimavara elämässä, sanoo kidutettujen parissa pitkään työskennellyt Diakonissalaitoksen Psykotraumatologian keskuksen ylilääkäri, psykiatrian erikoislääkäri ja psykoterapeutti Jaana Föhr.

Kidutuksen tarkoituksena on riistää ihmisen ihmisarvo kokonaan. Uhrien koko maailma romahtaa ja käsitys itsestä muuttuu. Kidutuksesta seuraa myös fyysisiä vammoja sekä psyykkisiä sairauksia kuten masennusta, ahdistusta ja traumaperäistä stressihäiriötä.

Kansainväliset sopimukset velvoittavat Suomea järjestämään kidutettujen pakolaisten ja maahanmuuttajien hoidon. Kidutettujen kuntoutuskeskus perustettiin Helsinkiin jo 30 vuotta sitten Sosiaali- ja terveysministeriön aloitteesta. Nykyisin se toimii nimellä Psykotraumatologian keskus.

KESKUKSESSA ON kaksi avohoitoyksikköä. Toisessa tutkitaan ja hoidetaan pakolaistaustaisia, kidutusta kokeneita potilaita perheineen sekä sodan traumatisoimia aikuisia. Toisessa hoidetaan vaikeasti traumatisoituneita lapsia ja nuoria perheineen.

Vuonna 2022 aikuisia asiakkaita oli noin 160 ja alle 18-vuotiaita noin 60.

Viime vuosina asiakkaita on tullut noin 20 eri maasta, lähinnä Lähi-idästä, Afganistanista, Afrikasta, Kauko-idästä ja Kaukasuksen alueelta.

– Potilaamme ovat yleensä monitraumatisoituneita ja fyysisesti monisairaita. He kärsivät muistamattomuudesta, unettomuudesta, painajaisista ja epäluuloista. Toimintakyky on huono ja arjen hallinta heikkoa. Joku ääni, tuoksu tai vaikka lipuntarkastajan univormu voi laukaista traumaattisia muistoja, jotka valtaavat mielen, Föhr kertoo.

IHMISOIKEUDET OVAT kiinnostaneet Jaana Föhriä aina. Hän oli perustamassa ihmisoikeusjärjestö Amnestyn paikallisosastoa Kuopioon jo vuonna 1979 opiskellessaan lääkäriksi. Kidutuksen vastainen työ tuli tutuksi.

– Iso osa kidutuksen uhreista ei selviä, vaan kuolee vankiloissa. Niiltä, jotka selviävät, voi toivo olla kokonaan kadoksissa. Usein vie pari vuotta ennen kuin luottamus psykoterapeuttiin on sellainen, että asiakas uskaltaa oikeasti puhua kokemastaan.

Hoitosuhteet Psykotraumatologian keskuksessa ovat siis usein vuosien mittaisia. Työtä tehdään moniammatillisessa tiimissä, jossa asiakasta auttavat paitsi lääkäri, terapeutti ja sairaanhoitaja myös toimintaterapeutti, fysioterapeutti ja sosiaaliohjaaja.

Hoitoon kuuluu myös ryhmätoimintaa. Ryhmissä opiskellaan suomen kieltä, liikutaan ja retkeillään.

Psykoterapia on aina tulkkivälitteistä, jotta asiakas voi puhua äidinkielellään ja terapeutti keskittyä omaan työhönsä. Tulkit valitaan huolellisesti, ja he ovat erikoistuneet psykoterapeuttiseen tulkkaukseen. Tärkeä osa luottamuksellisen hoitosuhteen syntyä on, että tulkki ei vaihdu.

TYÖSSÄ TARVITAAN paljon herkkyyttä ymmärtää eri kulttuureja ja uskontoja. Potilaan tapa ilmaista itseään pitää suhteuttaa hänen taustakulttuuriinsa, jotta hoitavat henkilöt eivät tee vääriä johtopäätöksiä.

Tällä hetkellä suurin osa keskuksen asiakkaista on muslimeja. Jaana Föhr painottaa, että islaminuskoa on hyvin monenlaista. Koulutustausta ja uskonsuunta vaikuttavat paljon siihen, miten uskontoa tulkitaan ja millainen rooli sillä asiakkaan elämässä on.

– Olemme uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton paikka emmekä väittele täällä uskonasioista. Uskonnosta on kuitenkin tärkeää kysellä, koska joskus näiden kysymysten kautta selviää, kuka on kiduttanut asiakasta ja miksi. Joissain maissa tietyn uskonsuunnan edustajat vainoavat toisen suunnan edustajia.

Uskonto voi Föhrin mukaan myös tukea asiakasta toipumisessa. Esimerkiksi itsemurhiin monissa uskonnoissa suhtaudutaan kielteisesti, joten niitä tapahtuu uskonnollisten asiakkaiden parissa vähän. Myös päihdeongelmat ovat harvinaisia.

– Ylipäätään lempeä uskonto on hyvä voimavara elämässä. Islamissakin on lempeitä suuntauksia.

Oman kiinnostavan lisänsä työhön tuo afrikkalainen animismi ja usko erilaisiin henkiin. Asiakas saattaa haluta toisen asunnon, koska nykyisen seinistä tulee pahoja henkiä. Kantasuomalaisen epäiltäisiin tällaisessa tilanteessa olevan mahdollisesti psykoosissa, mutta animistisesta taustasta tulevan afrikkalaisen kohdalla kyse ei välttämättä ole todellisuudentajun katoamisesta vaan kulttuurisesta tavasta reagoida ahdistukseen.

MAAILMANPOLITIIKAN tapahtumat vaikuttavat Psykotraumatologian keskuksen potilaisiin jatkuvasti. Uusi sota tai muu kriisi maailman jollain kolkalla aktivoi vanhat traumat.

Suurta osaa potilaista pitkäjänteinen hoito kuitenkin auttaa. Hoidon vaikuttavuutta seurataan kansainvälisesti validoidulla GAF-mittarilla, jonka vaihteluväli on nollasta sataan. Asiakkaiden GAF-numero nousee hoidon aikana keskimäärin 20 pistettä, mikä on hyvä tulos.

– Osan tila vakaantuu. He saavat kiinni arjesta, menestyvät opinnoissa ja pääsevät työelämään. Tämä on tavoitteemme erityisesti nuorempien kohdalla.

Työstä hyötyvät paitsi yksilöt ja perheet myös yhteiskunta. Kaikki ihmisoikeustyö edistää Föhrin mukaan yhteiskuntarauhaa.

– Monilla potilaillamme on huono impulssikontrolli. Väkivaltatilanteita ei ole juurikaan ollut, mutta asiakkaat saattavat ajatuksen tasolla haluta vaikka räjäyttää jonkun viraston, kun asiat eivät ole edenneet heidän toivomallaan tavalla. Näitä asioita käymme sitten läpi, ettei tule tarvetta toteuttaa ajatusta.

VALTAKUNNALLINEN Psykotraumatologian keskus ei pysty auttamaan läheskään kaikkia, jotka apua tarvitsevat. Myöskään muiden terveydenhuollon yksiköiden konsultaatioon ja neuvontaan eri puolilla Suomea ei ole riittäviä resursseja.

Keskuksen palvelut ovat kunnille muuten maksuttomia, mutta tulkkipalveluihin tarvitaan aina maksusitoumus. Valtakunnallinen koulutus- ja konsultaatiotoiminta ovat olennainen osa keskuksen työtä.

Toimintaa rahoittaa Diakonissalaitoksen lisäksi Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskus Stea sekä Turvapaikka- maahanmuutto- ja kotouttamisrahasto Amif.

Työ on raskasta, ja sen tuloksia joutuu usein odottamaan vuosia. Kidutettuja auttaessaan Jaana Föhr ei ole kuitenkaan menettänyt uskoaan ihmisyyteen, koska hänellä ei ole koskaan ollut siitä harhaisen ruusuista käsitystä.

– Ihmisiä ne kiduttajatkin ovat. Ihmisestä nyt vaan on sekä hyvään että pahaan. Kidutus on käytössä kahdessa kolmasosassa maailman maista.

– En suhtaudu asiakkaiden kokemuksiin tunteella vaan ammatillisesti. Arvioin tilanteen ja teen jatkohoitosuunnitelman. Tällä tavoin työtä jaksaa. Myös työnohjaus ja hyvät rakenteet auttavat. Työ on jatkuvaa oppimista ja ongelmanratkaisua.