Tämä juttu kuuluu Kotimaa-lehden sarjaan Kirkko ja minä. Siinä ihmiset eri puolilta Suomea kertovat elämästään ja suhteestaan paikalliseen kirkkoon. Tällä kertaa äänessä on Espoon tuomiokirkkoseurakunnan kappalainen Hannu Mäenpää.

”TRÄSKÄNDAN KARTANOON kuuluva kaunis kivirakennus toimi Aurorakodin monitoimitilana, kun jo 1970-luvulla päätettiin sen vuokraamisesta Espoon seurakunnille. Pitkäpiimäisten suunnitelmien jälkeen rakennus vihittiin kirkolliseen käyttöön 1983.

Vuodesta 1987 siunasin hautaan Aurorakodin asukkaita, vihin pareja ja kastoin esimerkiksi vanhainkodin työntekijöiden lapsia kappelissa. Kivojen ristiäisten jälkeen saatettiin juoda kahvit läheisessä piparkakkumökissä.

Moni tunsi paikan historian ja halusi senkin vuoksi tulla viihtyisään, lämminhenkiseen ja väritykseltään hienoon kappeliin. Seinällä oli risti, ikoneita ja seinävaate. Tavallinen pöytä kynttelikköineen toimi alttarina. Kastemalja ja kirkolliset vetimet säilytettiin pienessä sakastissa.

Uusgoottilainen rakennus, joka muistuttaa kirkkoa, toimi alun perin viljamakasiinina. Kartanon värikkäästä historiasta kertovat myös alueella oleva tsaarin käymälä ja Diana-temppeli.

Yli 50 vuotta kartano kuului upporikkaalle Aurora Karamzinille. Hän oli kaavaillut Krimin sodassa kuolleen ortodoksimiehensä muistoksi alueelle myös ortodoksikirkkoa, mutta hanke kaatui tiettävästi evankelis-luterilaisen kirkon vastustukseen.

Espoon kunta osti kartanon vuonna 1923 ja perusti siihen vanhainkodin. 1924 makasiini muutettiin ruumishuoneeksi ja 1933 sikalaksi. Ennen kirkoksi vihkimistä se toimi vielä muuntamona.

Kappelin lisäksi Auroran alueella ei ollut muuta sakraalitilaa. Kerran kuukaudessa pidettiin iltakirkko, jouluaattona hartaus ja kiirastorstaina messu, johon lähiseudun asukkaat osallistuivat. Kesäaikaan vanhainkodin asukkaat tuotiin pihan poikki ehtoolliselle ja hartauksiin.

Muistan jouluhartauden, jota ennen kolasin kolme tuntia reittiä päätieltä kappelille. Silloin ei seurakuntatyössä voinut ajatella, mikä työ kuuluu minulle ja mikä ei. Hartaudessa paikka oli täynnä kuin nuijalla lyöty ja tunnelma harvinaisen herkkä.

Kappeli oli myös suosittu päiväkotien adventti- ja joulukirkkojen pitopaikka. Kerran eräs pikkupoika esitti kinkkisen kysymyksen. Ohjaajat olivat opettaneet lapsille Hoosianna-hymnin, joka raikui kappelissa. Laulun tauottua pikkukaveri kysyi: Kuka tää Hoosi on ja mitä siltä pyydetään, kun laulettiin Hoosi anna. Hartaus meni uusiksi ja selitin, että Hoosi on tietysti Jeesus…

Homeongelman vuoksi seurakunta luopui tilan käytöstä. Terhi Mäkisen palvelumuotoilua koskeva opinnäytetyö esittelee ratkaisuja Träskändan kartanon uudistamiselle ja käytölle. Entisessä kappelissa voisi järjestää esimerkiksi hartauksia ja hyvän akustiikan vuoksi myös konsertteja.”

Kuva: Hannu Mäenpään kotiarkisto

Auroran kappeli

Carl Ludwig Engelin viljamakasiiniksi suunnittelema rakennus vuodelta 1820 sijaitsee Espoossa Träskändan kartanon mailla.

Rakennus on toiminut myös ruumishuoneena, sikalana, sähkömuuntamona ja puuliiterinä, kunnes se vihittiin kappeliksi 1983.

Kappelin nimi viittaa tunnettuun hyväntekijään Aurora Karamziniin, joka omisti kartanon rakennuksineen 1840–1895.

Kirkko ja minä: Viljamakasiini palveli ruumishuoneena ja sikalana, kunnes siellä alettiin jakaa elämän leipää