Via Crucis -pääsiäisnäytelmän harjoituskausi alkaa juhlallisesti samaan aikaan kuin paastonaika. Ohjaaja Markku Arokanto pääsee vihdoin pandemian jälkeen ohjaamaan näytelmän Helsingin kaduille.

1. Millainen on Via Crucis-historiasi?

– Olin yleisössä, kun Paavo Liskin ohjaamaa Via Crucista esitettiin ensimmäisen kerran. On hienoa olla osana Via Crucis -ohjaajien pitkää ketjua ja ohjata 25-vuotisjuhlanäytelmä.

– Olen ohjannut pääsiäisnäytelmiä 1990-luvulta lähtien. Via Cruciksen pariin päädyin 2019. Tuolloin pandemia sotki suunnitelmat ja toteutimme teoksen lyhytelokuvana. Nyt on kuitenkin aika jalkautua takaisin Helsingin kaduille.

2. Mitä nyt alkanut harjoituskausi pitää sisällään?

– Eniten odotamme, että pääsemme harjoittelemaan oikeilla paikoilla. Toivottavasti sää sallii sen pian. Siihen asti tekemistä riittää kohtaus- ja musiikkiharjoituksissa. Meillä on viidenkymmenen hengen työryhmä, kuoro mukaan lukien. Mukaan mahtuu yhä avustajia – tervetuloa kansaksi Jerusalemin kaduille!

3. Millainen näytelmä tänä vuonna nähdään?

– Käsikirjoituksesta vastaa Anna-Mari Kaskinen ja sävellyksistä Pekka Simojoki. Käsikirjoitus on uskollinen pääsiäisen tapahtumille ja kärsimysnäytelmien perinteelle. Kärsimys-sanaa pyrin silti välttämään – mukana on paljon muutakin tunnetta. Ohjaajana olen kiinnostunut nostamaan naiset uuteen asemaan. Nyt spotti kohdistuu myös heihin. Tänä pääsiäisenä neitsyt Maria, Magdalan Maria, Pyhä Anna ja Pilatuksen vaimo pääsevät ääneen.

– Olen aiemmin kiinnittänyt huomiota siihen, että ristintietä kuljettaessa hiljaisuus on yleisölle vaativaa ja he ryhtyvät äkkiä puhumaan niitä näitä. Siksi tänä vuonna kulkua säestää virsikuja, jonka varrella soivat rakkaimmat pääsiäisvirret. Upeaa olisi, jos ihmiset ryhtyisivät myös laulamaan.

4. Mikä on pääsiäisnäytelmän syvin viesti?

– Rakkaus ja anteeksianto. Se muistuttaa: ”Minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.”