Vaikeita asioita, uusia näkökulmia – tässä ovat Kotimaan uudet kolumnistit!

Vuodenvaihde tuo Kotimaahan uusia kolumnisteja ja yhden viime vuodelta tutun. He ovat Jaakko Heinimäki, Anna Hiekkataipale, Jyri Komulainen, Mikko Pyhtilä, Matti Salomäki sekä Matleena Ylikoski. Mistä he aikovat kirjoittaa?

Esitimme heille kolme kysymystä:

1. Miten esittelisit itsesi Kotimaan lukijoille? Kuka olet?

2. Millaiset teemat kiinnostavat sinua vuonna 2023 ja mistä ajattelit kirjoittaa?

3. Vuosi 2022 on eletty Ukrainan sodan ja energiakriisin varjossa. Miten olet selvinnyt siitä ja mitä toivot vuodelta 2023?

Jaakko Heinimäki. Kuva Jukka Granström

Jaakko Heinimäki, Benelux-maiden merimieskirkon johtaja, Bryssel

1. Olen pappi, tietokirjailija ja pitkän linjan journalisti. Aloitin vuodenvaihteessa Brysselin merimiespappina ja Benelux-maiden suomalaisen merimieskirkon johtajana työskenneltyäni sitä ennen Kirkko ja kaupungin päätoimittajana. Soitan vanhaa folk-musiikkia mandoliinilla, luen mielelläni sekä tieto- että kaunokirjallisuutta. Katselen maailmaa myös koiranulkoiluttajan silmin.

2. Muutto ulkomaille ja uusi kiinnostava työ tulevat varmasti näkymään kolumneissani. Oikeudenmukaisuus ja hyvän elämän edellytykset ovat minulle tärkeitä teemoja, samoin pyhyyden kuultaminen arjen ja tavallisen läpi.

3. Olen selvinnyt kovasta vuodesta 2022 ennen kaikkea ystävien ja keskustelukumppaneitteni avulla: on tärkeää, että lähellä on ihmisiä, joiden kanssa voi kelata vaikeitakin asioita ja löytää uusia näkökulmia. Tulevalta vuodelta toivon ennen kaikkea rauhaa maan päälle ja hyvää tahtoa ihmisten kesken.

Anna Hiekkataipale. Kuva Jukka Granström

Anna Hiekkataipale, yhteisödiakoni, Helsinki

1. Olen malmilainen yhteisödiakoni. Malmilaisuus ei ole sidottu paikallisuuteen – se on elämäntapa- ja tyyli, jossa yhdistyvät reiluus, rosoisuus ja rautatiet. Diakonina näen päivittäin Malmin monet kasvot, hyvässä ja pahassa.

2. Vuonna 2023 haluan kirjoittaa ainakin siitä, mitä kaikkea diakonin työ voi olla. Myös rakenteiden ravistelu kiinnostaa aina. ”Go deep” oli yksi vastaus, kun kysyin Facebook-seuraajiltani, mistä he haluaisivat minun kirjoittavan.

3. Vuodesta 2022 minua auttoivat selviytymään monet kannattelevat perusasiat, kuten perhe, koti ja säännöllinen terapia. Uusi harrastukseni aloittelevana stand up -koomikkona ja ensimmäinen soolona vietetty rantaloma toivat kaivattua keveyttä raskaiden uutisten keskelle. Toiveeni vuodelle 2023 kohdistuvat kevään eduskuntavaaleihin. Toivon, että saamme päättäjiksi ihmisiä, jotka ovat valmiita työskentelemään ihmisoikeuksien ja luonnon säilymisen puolesta.

Jyri Komulainen. Kuva: Jukka Granström

Jyri Komulainen, Kirkon tutkimus- ja koulutusyksikön johtava asiantuntija, Helsinki

1. Olen ammattiteologi ja työskentelen Kirkkohallituksen tutkimus ja koulutus -yksikössä. Erityisosaamiseni liittyy kirkon oppiin, globaaliin katolisuuteen, Aasian uskontoihin ja missiologiaan. Varhaiset vuoteni asuin eri puolilla Suomea, mutta viimeiset kolme vuosikymmentä kotini on sijainnut Helsingissä lukuun ottamatta lyhyehköjä asumisia Maltalla, Intiassa ja Saksassa.

2. Aion nostaa esiin teemoja, joista kirkossa pitäisi keskustella. Pyrin hahmottelemaan uudenlaisia ajattelumalleja, jotta luterilainen kirkko oppisi olemaan vähemmistössä vailla valtaa – sellainen tulevaisuus odottaa kulman takana, ellei ole jo.

3. Henkilökohtaisesti olen selvinnyt vähin vaurioin, mutta kieltämättä maailman meno on ollut masentavaa 2020-luvun alkuvuodet. Toivon, että kansainväliseltä yhteisöltä löytyisi tahtoa sekä kykyä saada aseet vaiennettua ja ilmastokriisi taltutettua.

Mikko Pyhtilä. Kuva: Jaani Föhr

Mikko Pyhtilä, Lähetystyön asiantuntija, Oulu

1. Olen 48-vuotias perhe-elämää, kalastusta, kirjallisuutta, luontoaiheiden opiskelua ja lähetystyön asiantuntijan työtä elämääni yhdistelevä oululainen. Olen Suomen Lähetysseuran työntekijä. Työskentelin Tansaniassa reilun vuosikymmenen muun muassa lähetys- ja evankeliointityön koordinaattorina. Uskon kolmiyhteiseen Jumalaan, joka on ja vaikuttaa tässä maailmassa.

2. Olen kiinnostunut oikeudenmukaisuuden kysymyksistä. Epäoikeudenmukaisuutta aiheuttavat nyt erityisesti vaikeat sääilmiöt, joita lämpenevä ilmasto on ruokkinut; tämä näkyi Tansaniassakin. Pohdin, mikä olisi tavallisen kristityn tai seurakunnan rooli muuttuvassa maailmassa. Näen kirkon maailmanlaajana Kristuksen ruumiina: mitä voisimme oppia kasvavista kirkoista?

3. Sodat ovat epäoikeudenmukaisia, kärsimys kohdistuu syyttömiin ihmisiin. Energiakriisissä on vastaavaa epäoikeudenmukaisuutta. Omalla kohdallani muun muassa autottomuus on suojannut energiakriisiltä. Toivon, että maailma saa kuulla uutisia, jotka luovat uskoa, toivoa ja rakkautta.

Matti Salomäki. Kuva: Jukka Granström

Matti Salomäki, Piispa, Lapua

1. Olen Lapuan hiippakunnan piispa. Olen kotoisin Lapualta ja palasin juurille yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen vuonna 2012. Työskentelin sitä ennen pitkään Pohjois-Savossa etelän opiskeluvuosien jälkeen. Perheeseeni kuuluu puoliso, neljä aikuista lasta ja kaksi lastenlasta.

2. Elämme mielenkiintoisia aikoja. Sota, maallistuminen, henkistyminen, uudistuminen ja säilyttäminen ovat asioita, jotka kirkossa ja tässä ajassa mietityttävät. Näitä ja muita teemoja lähestyn yhteisen uskon näkökulmasta.

3. Sodan ja energiakriisin kysymykset ovat tulleet vastaan työssäni ja puheissani monella tavalla. Vuodelta 2023 toivoisin, että pääsisimme näiden osalta vakaampaan tilanteeseen, että energian hinta laskisi ja sodassa päästäisiin neuvotteluasetelmiin. Toisaalta uusikin vuosi tuonee yhtä ja toista arvaamatonta vastaan. Sellaista elämä on. Kaiken keskellä Jumalan lupaukset kantavat ja ovat todellisuutta ja lähimmäisenrakkaudelle on tarvetta.

Matleena Ylikoski. Kuva: Pirta Mattila

Matleena Ylikoski, väitöskirjatutkija ja freelance-toimittaja, Petäjävesi

1. On aina vaikeaa esitellä itsensä uudelle yleisölle, joten lienee helpointa antaa faktat: Asun Petäjävedellä Keski-Suomessa aviomieheni ja kuuden lapsemme kanssa. Olen ammatiltani toimittaja, mutta pari vuotta sitten siirryin Tampereen yliopistolle journalismin tutkijaksi. Teen väitöskirjaa journalismin moniäänisyydestä. Mutta mitä koen olevani? Yhtä aikaa sekä innostuva, idealistinen maailmanparantaja että totinen, puurtava suorittaja.

2. Kiinnostun kaikesta yhteiskuntaan liittyvästä, mutta etenkin julkisesta keskustelusta, demokratian voinnista ja siitä, miten eri kansanryhmät ja maailmankuvat voisivat elää sovussa kaikista näkemyseroista huolimatta. Haluaisin itse olla sillanrakentaja.

3. Tunnen itseni usein uupuneeksi siitä, mitä elämän ruuhka-aika on tuonut tullessaan. Peräkkäiset kriisit ovat lisänneet kuormitusta. Pahinta Ukrainan sodassa on todistaa, miten paljon pahalla on valtaa. Toivon, että voisimme yksilöinä ja yhteisöinä valita joka päivä hyvän ja siten lisätä hyvän valtaa maailmassa.

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliLuonto puhuu: Lintu kuin pieni lasimaalaus
Seuraava artikkeliSansan toiminnan­johtajuuden jättävä Arto Antturi KD:n eduskunta­vaali­ehdokkaaksi – kampanjointi alkaa helmikuussa

Ei näytettäviä viestejä