Pappi ja väitöskirjatutkija Anne Heikkinen toimi EAPPI-ihmisoikeustarkkailijana miehitetyillä Palestiinalaisalueilla loppusyksyllä 2022. Palestiinalaista poliittista teologiaa tutkiva Heikkinen on viettänyt vuodesta 2019 alkaen pitkiä jaksoja Israelissa sekä palestiinalaisalueilla ja huomannut Länsirannan tilanteen tiukentuneen entisestään.

EAPPI on ekumeeninen kumppanuusohjelma, joka syntyi toisen intifadan levottomuuksien aikaan 2000-luvun alussa. Väkivaltaisuuksien keskellä palestiinalaisten kirkkojen johtajat osoittivat pyynnön, että maailman kirkot toimisivat palestiinalaisten ahdingon edessä. Kirkkojen maailmanneuvosto tarttui pyyntöön ja perusti tahon, joka tarjoaa suojelevaa läsnäoloa.

EAPPI (Ecumenical Accompaniment Programme in Palestine and Israel) koostuu ympäri maailmaa saapuvista tarkkailijoista, jotka Heikkisen mukaan ”kulkevat paikallisten rinnalla ja raportoivat siitä mitä näkevät”

– Eappien tehtävänä on tallentaa todellisuutta. Ideana on, että kun palaamme lähtömaihimme, niin osaamme välittää realistista kuvaa palestiinalaisten tilanteesta.

Heikkisen mukaan toiminnan voisi tiivistää muotoon ”Come and see, go and tell” (tule ja katso, mene ja kerro).

Suomessa EAPPI-järjestön yhteystoimijoina ovat vaikuttaneet Kirkon Ulkomaanapu, NNKY-liitto ja ortodoksisen kirkon ulkomaanapu Ortaid. EAPPI-toimintaa on kiitetty siitä, että se tarjoaa konkreettista kuvausta alueiden ongelmista. EAPPI-toimintaa on myös kritisoitu yksipuolisuudesta ja sitä on syytetty Israelin mustamaalaamisesta.

Heikkinen oli ensimmäistä kertaa alueella keväällä 2019, mutta kertoo tilanteen olevan nyt tuntuvasti jännitteisempi.

– Paikallisten kokemuksia kuunnellessa ja arkielämää seuratessa Länsirannan todellisuus tuntuu toivottomammalta. Mielialat ovat turtuneita ja luottamus rauhanprosesseihin on heikko. Miehitys vaikuttaa jokaisen Länsirannalla, Gazassa ja Itä-Jerusalemissa elävän palestiinalaisen elämään hyvin suoraan; muuri, tarkastuspisteet, talojen hajottamiset ja laajentuva siirtokuntapolitiikka näkyy arkipäiväisessä elämässä. Tarkkailijan näkökulmasta Israelin viranomaisten otteet ovat koventuneet.

Myös tilastot valottavat tilanteen kiristymistä. YK:n mukaan kuolleiden määrä on korkeampi kuin 17 vuoteen. Myös EAPPIn vuosittainen raportti osoittaa, että alueella tapahtuvat ihmisoikeusrikkomukset ovat kasvaneet selkeästi vuoden 2022 aikana. Israelin puolustusvoimien mukaan myös israelilaisiin siviileihin kohdistuvat terroriteot ovat lisääntyneet. Heikkisen mukaan epätoivoa lisää se, että miehitysjärjestelmään on entistä vaikeampi vaikuttaa.

– Myös Israelissa ihmisoikeustoimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan tila muuttuu alati kapeammaksi.

Heikkisen mukaan palestiinalaisten luottamus myös palestiinalaishallintoon on laskenut. Heikkinen pitää tilannetta aiempaa huolestuttavampana alueen tulevaisuuden kannalta.

– Toivo on väkivallattomuuden polttoainetta. Jos toivo katoaa, väkivalta astuu kuvaan. Epäluottamus ja näköalojen puuttuminen tarjoaa radikalisaatiolle valitettavan hyvät edellytykset.

Pitkä ja levoton historia on johtanut siihen, että miljoonasta palestiinalaiskristitystä peräti 800 000 on muuttanut pois Palestiinan alueilta. Heikkisen mukaan emigraatio on kiihtyvää.

– Vuonna 1948 Jerusalemissa oli 32 000 palestiinalaiskristittyä. Nyt heitä on vain 8000. Yleisin syy tähän on palestiinalaiskristittyjen itsensä mukaan miehitystodellisuus ja sen moninaiset seuraukset.

Heikkinen kertoo, että palestiinalaiskristittyjen identiteettiin kuuluu käsitys siitä, että he ovat ensimmäisten kristittyjen jälkeläisiä.

– Monet viittaavat ensimmäisen helluntain kuvaukseen ja ajattelevat, että tuolla ovat esi-isämme. Useat suvut ovat olleet kristittyjä hyvin kauan.

Kristittyjen palestiinalaisten olot eivät kuitenkaan juuri poikkea alueen muslimiväestön tilanteesta.

– Palestiinalaisalueiden kulttuurisessa kudelmassa kristittyjen merkitys on suuri. Esimerkiksi monet koulut ja sairaalat ovat kirkkojen ylläpitämiä tai vähintään taustaltaan kristillisiä.

Sosioekonomisessa asemassa palestiinalaiskristityt ovat myös palestiinalaisyhteisön keskiarvon yläpuolella.

– Alueiden kristityt ovat keskimäärin koulutetumpia kuin ei-kristityt. Töiden saaminen on kuitenkin heillekin hyvin hankalaa, sillä lyhyellekin työmatkalle voi mahtua kolme eri tarkastuspistettä.

Myös väkivallan uhka koskettaa yhtä lailla kristittyjä kuin muitakin palestiinalaisia. Esimerkiksi toukokuussa Israelin viranomaisten surmaama palestiinalainen journalisti Shireen Abu Akleh oli kristitty. Heikkinen toteaa, että monet palestiinalaiskristityt päätyvät lähtemään alueilta.

– On luonnollista, että miehitystodellisuuden alla elävä ihminen lähtee etsimään helpompaa elämää muualta. Kuitenkin se, että palestiinalaiskristitty päättää jäädä on sisun ja peräänantamattomuuden merkki. Täällä käydään arkista taistelua.