Seurakunnissa on valtavasti kykyä, intoa ja tahtoa auttaa. On moniammatillista osaamista ja aikaa, jota tahtoisi antaa toisen hyväksi. Moni on valmis ottamaan vastaan vastuullisia kirkollisia tehtäviä. Harvoin tämänkaltaisia tehtäviä on julkisesti jaossa tai uskaltaako niitä automaattisesti seurakuntalaisena kysyä?
Kirkko siunaa hautaan yhä enenevässä määrin kirkkoon kuulumattomia. Olisi tärkeää, että myös heidän läheistensä toiveita kuultaisiin ja niihin pyrittäisiin vastaamaan. Mitä jos sen sijaan, että siunaus- tai muistotilaisuuteen lähetettäisiin automaattisesti pappi, olisikin omaisilla mahdollisuus valita siunaajaksi seurakuntalainen ja vapaaehtoinen rinnallakulkija? Henkilö, jolla olisi siunaamisen jälkeen aikaa olla yhteydessä, vielä muutaman tapaamiskerran verran?
Kristillinen kirkko on ollut osa ihmisten elämää jo yli 2000 vuoden ajan. Miten tulisi olla ja toimia, jotta näin olisi myös tulevaisuudessa? Olisiko nyt sopiva hetki herkistää korvat kuulemaan elämän moninaista ääntä? Ottamaan vastaan ihmisten erilaiset toiveet? Löytyisikö seurakunnista rohkeutta vastata tavallisen ihmisen tarpeisiin? Voisiko ehdotukseni olla askel eteenpäin?
Blogin kysymys syntyy kirkkoon kuulumattoman siunaamisesta seurakunnan papin toimesta. Tähän asti papit ovat hyvin lähteneet siunaamaan ja asia on katsottu sielunhoidolliseksi saattoväen takia kun joukossa hyvinkin on ollut mukana kirkon jäseniä.
Uskova maallikko Lutherin mukaan voi antaa synninpäästön. Rippi oli lisäksi Lutherille sakramentti kuten se on Augsburgin Tunnustuksessa. Näin Luther on antanut uskovalle maallikolle hengellisen substanssin välittämisen oikeuden. Näin maistraatin vahvistaman avionkonsensuksen voi siunata uskova maallikko ja lyhyesti tähän menee puolesta kokonaiseen minuuttiin. Toki asiaan voi katsoa mukaan sen että Luther lupasi parin saavan osan siunauksesta jo kihlauksessa. Hautaan siunaaminen olisi mahdollista uskovalle maallikolle, miksei myös kastaminen. Toki asiaan saataisiin jonkin aikaa tottua. Mikä olisi puhuttelevampaa kuin uskovan omaisen tai lähisukulaisen sanat viimeisellä saatolla.
En tiedä onko blogin kysymykseen vaikuttanut huomio saattoväen määrän vähenemisestä vai kirkkoon kuulumattomien vainajien määrän kasvu. Olipa niin tai toisin uudet tuulet hyvinkin voivat olla tulossa kirkkomme palveluina. Kanttoreiltahan ei tosin kysytä lähdetkö kirkkoon kuulumattoman siunaustilaisuuteen.
Kiitos hyvästä argumentoinnista.
Lähtökohdat pohdinnalleni liittyvät vahvasti yhteiseen ja yleiseen pappeuteen ja sen tukemiseen. Olen viime vuosien aikana pyrkinyt luomaan seurakuntalaisille mielekkäitä kirkollisia tehtäviä. Sellaisia, joita he kokisivat omakseen. Hautaansiunaaminen on erilaisissa keskusteluyhteyksissä tullut esille. Ehkä kirkon pitkän perinteen vuoksi pohdin, että olisi helpompaa aloittaa kirkkoon kuulumattomien hautaansiunaamisesta. Kuten toteatkin, kestää varmaan jonkin aikaa, että tähän totuttaisiin.
Olen ollut hoitamassa näitä papillisia tehtäviä maallikkona. Vainajan tahto kun oli, ettei pappia paikalle tulisi. Olihan se omaisille lämminhenkisempi tilaisuus, kun olin siinä semmoisessa roolissa. Ei tarvittu mitään kauhtanoita, tai hiekkalapioita. Vapaasti sain julistaa evankeliumin hyvää sanomaa. Varmaan moni muukin perhe olisi hyvillään jos vapaaehtoinen tulisi seremoniamestariksi niihin hautajaisiin, joihin pappia ei saa.
Kiitos, että jaoit julkisesti omakohtaisen kokemuksesi. Ymmärsinkö oikein, että olet ollut mielelläsi mukana hautaansiunaamisissa ja kokenut tämänkaltaisen arvokkaan tehtävän mielekkäänä? Jos saan vielä kysyä, niin voisitko ajatella toimivasi näin myös tulevaisuudessa?
Jos joku omainen haluaa lausua jonkun ystävällisen sanan vainajalle ja niille kaikille jotka ovat tulleet saattamaan vainajaa tämän viimeiselle matkalleen, niin eikö se voisi mennä siunauksena. Ihan riippumatta siitä, että vaikka hän ei olisi kirkkoon tai seurakuntaan kuuluva. Ei siinä tosiaankaan pappia taida tarvita. Eikö kuitenkin ole niin, että me kaikki olemme Jumalan silmissä saman arvoisia. Luulisin, että jos vainaja vielä elossa ollessaan on toivonut jotain mikä liittyy hänen hautajaisiinsa, niin sitä on mielestäni noudatettava. Jos hän ei ole antanut mitään ohjeita niin kai sitten omaiset päättävät siitä mitä tehdään.
Kiitos kauniiden ajatusten esille tuomisesta. Jaan lämmöllä ajatuksesi siitä, että Jumalan silmissä olemme samanarvoisia.
Eipä ole koskaan tullut mieleen, että siinä olisi vapaaehtoisille tosi mielekäs palvelutehtävä. Yllätytyin kyllä kovasti, kun pyydettiin tuohon tehtävään. Oikein hyvät fiilikset siitä jäi. Jos pyyntö tulisi, niin lähtisin mielelläni, vaikka kauemmaksikin. Onhan ne hautajaiset aika ontto tilanne jos kukaan ei ole siinä papin tilalla. Jo senkin puoleen olisi palvelu suotavaa. Hyvää sellainen tekisi kirkon imagollekin. Pitääpä jutella oman seurakunnan papeille.
Kiitos vastauksestasi ja olen todella iloinen, että olet ollut hautaansiunaamisessa läsnä.
Kotiseurakunnassani on vuosittain 280 hautaan siunaamista. Epäilen, että jos se olisi vapaaehtoisuuden varassa, ei siunaajia riittäisi kovin monta viikkoa. Mikään ei estä nykyäänkään järjestämästä siunaustilaisuutta miten omaiset haluavat. Ja niin niitä tehdäänkin.
Siunaaminen on vain osa omaisten kohtaamisen ketjua, eikä se ole vain ”kauhtana” päällä hiekkalapion kanssa heilumista. Toiset jopa tekevät työnsä kunnolla.
Lähtökohta varmasti on, että jokainen seurakunnan työntekijä tekee työnsä ammattimaisesti ja niin hyvin kun mahdollista. Kaikkiin hautaansiunamisiin ei kuitenkaan toivota pappia. Mielestäni näissä tapauksissa voisimme tarjota heille tukea toisenlaisessa muodossa. Seurakuntalaiset omaavat valtavasti osaamista, taitoa ja kykyä kohdata ihmisiä. Kirkkoon kuulumattoman hautaansiunaamisen toimittaminen voisi olla yksi merkittävä tapa elää uskoaan todeksi.
Tätä kai tapahtuukin koko ajan. Ja yleensä ihmiset tietävätkin, ketä pyytää.
Pyydän anteeksi ilmaustani kauhtanoista ym. Ei ollut tarkoitukseni halventaa pappeja ja heidän työtään. Arvostan kylä teitä ja virkanne tunnusmerkkejä.. Tarkoitukseni oli vain ilmaista, ettei siinä tilanteessa ollut papillisia elementtejä. Eikä niiden puuttuminen häirinnyt lainkaan. Tahdoin vain ilmaista sen, että jos joku lähtee näihin tehtäviin, niin hänen ei tarvitse yrittää toimia samoin kuin papit. Oma persoonallinen läsnäolo riittää.
Se on totta. Ja persoonallista läsnäoloa me papitkin opettelemme. Se löytyy siinä vuosien varrella.
Jos omaiset haluavat tämän kaltaisen palvelun, niin mikä estää ketjun muodostamista. Halutessaan he voivat ottaa vapaaehtoiseen yhteyttä ja sopia keskustelun ennen ja jälkeenkin. Meidän toimintamme eroaa virantoimituksista siinä, että voimme keskittyä kulloiseenkin tehtävään täysillä. Sitä ei rajoita muut seurakunnalliset vastuut. Monet viranhaltiat kärsivät liian suuresta työmäärästä ja eivät siksi voi paneutua tehtäviinsä aina, niin hyvin kuin haluaisivat. Meiltä tuo rasite puuttuu, mikäli osaamme rajata osallistumisemme oikein. Helpostihan meille tulee ne ”260” tehtävää lisää ja menetämme sen edun josta muutoin nautimme.
Hyviä näkökulmia ja ehdotuksia
Kirkolla on velvollisuus vain omien jäsentensä kirkolliseen hautaansiunaamiseen. Kirkkoon kuulumaton voidaan siunata omaisten pyynnöstä, jos vainaja ei eläessään ole sitä kieltänyt. Jälkimmäistä käytäntöä voi perustella sillä, että siunaustoimituksella hoidetaan omaisten surua, eikä siunauksella ole merkitystä vainajan kuolemanjälkeisen kohtalon kannalta. Kirkollisen hautaan siunaamisen sijasta voidaan kirkkoon kuulumattomalle järjestää uskonnoton hautausseremonia, jota varten on puhujia saatavissa ao. järjestöjen kautta. Siksi en näe erityistä tarvetta laajentaa kirkollisen siunauksen toimittamisen oikeuksia maallikoihin ainakaan tällä perusteella, olkoonkin että hautaan siunaaminen ei ole sakramentti. Pappina olen joitakin kirkkoon kuulumattomia siunannut kirkollisin menoin. Tapaukset voivat olla hyvin monenlaisia, ja sanojen valinnassa on pitänyt miettiä tarkkaan, ettei toisaalta puhuisi ”yli sen, mitä on kirjoitettu” eikä toisaalta loukkaisi omaisten tunteita.
Virkapappeuden varaan voi jatkossa rakentaa yhä vähemmän. Puhutaan kauniisti siitä, miten seurakuntalaiset tulevat paikkaamaan vajetta. Silloin kun jotain vastaavaa on ehdotettu, niin kuulee jotain vastaavaa : ” Siksi en näe erityistä tarvetta laajentaa kirkollisen siunauksen toimittamisen oikeuksia maallikoihin ainakaan tällä perusteella.”
Olisiko minun pitänyt hakea kirkolta oikeus, että voi ystävän siunaustilaisuutta olla juontamassa. Onko siunaaminen jo luvan varaista
Hyvä kysymys. En ole koskaan ajatellut, ettei seurakuntalainen voisi siunata.
Uskovainen kristitty voisi todellakin yleisen pappeuden valtuuksin kastaa ja siunata hautaan. Maistraatissa avioliittoon vihittyjen siunaaminen onnistuu myös. Virkapappeutta ei tarvitse hylätä tai pönkittää, maallikoiden mahdollisuus näissä toimituksissa on hyvä ajatus. Se laukaisee myös pappien vastenmielisyyden.