Nyt se on sitten ihan pääkirjoituksessa tuotu julki, josta olen jo kirjoittanut täällä aikaa sitten: Kotimaa ajaa homoliittoasiaa.
Kun tämä homoliittoasia nostetaan vielä kirkossa keskusteluun siitä, pitääkö kirkon vihkiä noita liittoja, sopisi kysyä kumpi on parempi: 1. se että Raamatu mukaan synnissä elvät eroavat kirkosta vai 2. se että Raamatusta kiinni pitävät eroavat kirkosta? Ovi tulee käymään joka tapauksesa. Näin tätä kansankirkkoa hajotetaan ja vapaa-ajattelijat ja sielunvihollinen ovat tyytyväisiä.
Näin se menee. Arkkipiispa ja Kotimaa ovat puolensa valinneet ja pyrkivät vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon. Se mikä on pelottavinta he toimivat vastoin Raamatun selkeää linjaa avioliitosta miehen ja naisen liittona. Tällä avataan lainsäädännössä raamatullisen avioliiton virallinen murentaminen. Samalla murretaan perusperhe ja uhmataan lasten oikeutta biologiseen äitiin ja isään.
Toivon, että laki astuu voimaan.
Se vähentää itsemurhia, pedofiilisiä tekoja ja salassa elämisen raskasta taakkaa.
Mitä taas tulee aborttien vähentämiseen katson tässä asiassa teihin miehiin, jotka te ja ainoastaan te saatatte raskaiksi naisia, ja nuoria tyttöjä, jotka eivät ole lapsen saantiin valmiita ja halukkaita. Lukekaa kirjoja, käykää matseissa. teatterissa, konserteissa, metsällä sen nopean toimituksen sijaan, niin abortit vähenevät silmissä. Kantakaa vastuunne.
Jos synninharjoittaminen tehdään lailla oikeutetuksi, niin ei se muuta sen vääristynyttä sisältöä, kapinaa Luojaa kohtaan eikä poista sen ahdistavuutta.
Tämä on keinotekoinen tapa yrittää poistaa keskuudestamme Luojan periaatteiden vastaisen vääristyneen seksuaalisuuden tuoma taakka ja rasite. Samalla avataan portit yhä laajenevalle riettaudelle.
Synti ei menetä otettaan laillistamisella, vaan parannuksen tekemisellä ja hylkäämisellä – näinhän sitä on kristillisessä julistuksessa vuosisatoja opetettu.
Sahimaa, eikös kristinuskossa oleteta, että Jumala säätää ja päättää, mikä on syntiä? Ainakin luterilaisuudelle on tietääkseni mahdoton ajatus, että maallinen lainsäätäjä voisi toimillaan sallia synnin. Luterilaiseen oppiin kuuluu tietääkseni myös esivallan hyväksyminen.
”Ainakin luterilaisuudelle on tietääkseni mahdoton ajatus, että maallinen lainsäätäjä voisi toimillaan sallia synnin.”
Olipa luterilaisuuden käsitys mikä tahansa, niin kyllähän lainsäätäjä todella voi sallia synnin. Jumalaa vastaan voidaan rikkoa vaikka laillisuuden nimissä. Miten voit kuvitellakaan, etteikö näin voisi olla? Tästä esimerkkinä vaikkapa aborttilaki. Ei ihminen päätä, monennellako raskausviikolla elämä alkaa.
Eikä ihminen voi päättää siitäkään, että kahden homomiehen välinen suhde ei olisi syntiä. Se vain on sitä, koska Luoja on niin viisaudessaan ihmisen parhaaksi säätänyt.
Sahimaa, eduskunta ei päätä, mikä on syntiä ja mikä ei. Suomen lainsäädäntö ei ota syntiin mitään kantaa. Jos vaikka sinä kristittynä koet jonkin lain syntiin yllyttäväksi, se on sinun teologinen ongelmasi, ei laillisuusongelma.
Raamatun iäti kestävä Sana ei muutu vaikka päätoimittaja yrittää harhaisesti niin väittää. Kyllä on aikoihin eletty, että kristillispohjainen lehti toimii airueena ajamassa moraalitonta ja Jumalan tahdon vastaista lakia. Tällaiset kirjoitukset ja mielipiteet hajoittavat kirkkoa.
”Käsitys ihmisen seksuaalisuudesta ja siihen liittyvästä tasa-arvosta on muuttunut huimasti viime vuosikymmenien aikana. Tässä muutoksessa kaikkien ei ole helppoa pysyä mukana. Kuuntelua tarvitaan puolin ja toisin.”
Mielestäni kysymys sukupuolineutraalista avioliitosta ei ole ensisijaisesti Raamattukysymys vaan omantunnon kysymys. Syrjiminen ei kuulu enää NYKYajan arvoihin, vaikka saattoikin olla tapana 2000 vuotta sitten.
Millä omaatuntoa ohjataan? Se on ratkaisevaa. Jos omantunnon nimissä ollaan tekemässä Raamatun hengen vastaista päätöstä, niin silloin on mietittävä, mikä on ohjannut omantunnon väärään.
Sukupuolineutaalius, tasa-arvoinen avioliitto, ihmisoikeudet jne ovat termejä, jotka nyt vilisevät. Jos näille käsitteille on annettu harhaanjohtavat sisällöt, niin kyllä omantunnon äänikin voidaan harhauttaa…
Kirkollamme on lakiesitykseen virallinen kanta.
Kirkon virallista kantaa esittelee Kotimaan juttu:
Kahden samaa sukupuolta olevan liitto ei voi olla avioliitto sanan tähänastisessa merkityksessä. Avioliitto kun ei ole pelkästään rakkausliitto, vaan miehen ja naisen sukupuoliyhteyden sisältävä liitto, joka perustaa perheen. Aina ei lapsia tosin synny, mutta useimmiten syntyy. Toki julkisesti solmittu liitto on myös homoparille suositeltavampi elämäntapa kuin irtosuhteiden viljely, mutta ei se avioliitto ole.
Avioliiton perusteet eivät muutu, vaikka avioliittolakia muutetaan. Miksi muuttaa käsitettä, kun avioliitto on säädetty naisen ja miehen, sekä mahdollisten lasten turvaksi. Totuus ei muutu, kirjoitetaan siitä lakiin mitä tahansa, mutta voivatko siitä päättävät kantaa vastuuta isättömien ja äidittömien lasten itkuun.
Nyt se on sitten ihan pääkirjoituksessa tuotu julki, josta olen jo kirjoittanut täällä aikaa sitten: Kotimaa ajaa homoliittoasiaa.
Kun tämä homoliittoasia nostetaan vielä kirkossa keskusteluun siitä, pitääkö kirkon vihkiä noita liittoja, sopisi kysyä kumpi on parempi: 1. se että Raamatu mukaan synnissä elvät eroavat kirkosta vai 2. se että Raamatusta kiinni pitävät eroavat kirkosta? Ovi tulee käymään joka tapauksesa. Näin tätä kansankirkkoa hajotetaan ja vapaa-ajattelijat ja sielunvihollinen ovat tyytyväisiä.
Näin se menee. Arkkipiispa ja Kotimaa ovat puolensa valinneet ja pyrkivät vaikuttamaan poliittiseen päätöksentekoon. Se mikä on pelottavinta he toimivat vastoin Raamatun selkeää linjaa avioliitosta miehen ja naisen liittona. Tällä avataan lainsäädännössä raamatullisen avioliiton virallinen murentaminen. Samalla murretaan perusperhe ja uhmataan lasten oikeutta biologiseen äitiin ja isään.
Toivon, että laki astuu voimaan.
Se vähentää itsemurhia, pedofiilisiä tekoja ja salassa elämisen raskasta taakkaa.
Mitä taas tulee aborttien vähentämiseen katson tässä asiassa teihin miehiin, jotka te ja ainoastaan te saatatte raskaiksi naisia, ja nuoria tyttöjä, jotka eivät ole lapsen saantiin valmiita ja halukkaita. Lukekaa kirjoja, käykää matseissa. teatterissa, konserteissa, metsällä sen nopean toimituksen sijaan, niin abortit vähenevät silmissä. Kantakaa vastuunne.
Jos synninharjoittaminen tehdään lailla oikeutetuksi, niin ei se muuta sen vääristynyttä sisältöä, kapinaa Luojaa kohtaan eikä poista sen ahdistavuutta.
Tämä on keinotekoinen tapa yrittää poistaa keskuudestamme Luojan periaatteiden vastaisen vääristyneen seksuaalisuuden tuoma taakka ja rasite. Samalla avataan portit yhä laajenevalle riettaudelle.
Synti ei menetä otettaan laillistamisella, vaan parannuksen tekemisellä ja hylkäämisellä – näinhän sitä on kristillisessä julistuksessa vuosisatoja opetettu.
Sahimaa, eikös kristinuskossa oleteta, että Jumala säätää ja päättää, mikä on syntiä? Ainakin luterilaisuudelle on tietääkseni mahdoton ajatus, että maallinen lainsäätäjä voisi toimillaan sallia synnin. Luterilaiseen oppiin kuuluu tietääkseni myös esivallan hyväksyminen.
”Ainakin luterilaisuudelle on tietääkseni mahdoton ajatus, että maallinen lainsäätäjä voisi toimillaan sallia synnin.”
Olipa luterilaisuuden käsitys mikä tahansa, niin kyllähän lainsäätäjä todella voi sallia synnin. Jumalaa vastaan voidaan rikkoa vaikka laillisuuden nimissä. Miten voit kuvitellakaan, etteikö näin voisi olla? Tästä esimerkkinä vaikkapa aborttilaki. Ei ihminen päätä, monennellako raskausviikolla elämä alkaa.
Eikä ihminen voi päättää siitäkään, että kahden homomiehen välinen suhde ei olisi syntiä. Se vain on sitä, koska Luoja on niin viisaudessaan ihmisen parhaaksi säätänyt.
Sahimaa, eduskunta ei päätä, mikä on syntiä ja mikä ei. Suomen lainsäädäntö ei ota syntiin mitään kantaa. Jos vaikka sinä kristittynä koet jonkin lain syntiin yllyttäväksi, se on sinun teologinen ongelmasi, ei laillisuusongelma.
http://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/kotimaa/5113/piispa_sippo_aamulehdelle_avioliittolain_muutos_vahingoittaisi_perheita
Tuoss linkissä selkeä ja kansantajuinen tosiasioihin pohjautuva mielipide.
Raamatun iäti kestävä Sana ei muutu vaikka päätoimittaja yrittää harhaisesti niin väittää. Kyllä on aikoihin eletty, että kristillispohjainen lehti toimii airueena ajamassa moraalitonta ja Jumalan tahdon vastaista lakia. Tällaiset kirjoitukset ja mielipiteet hajoittavat kirkkoa.
”Käsitys ihmisen seksuaalisuudesta ja siihen liittyvästä tasa-arvosta on muuttunut huimasti viime vuosikymmenien aikana. Tässä muutoksessa kaikkien ei ole helppoa pysyä mukana. Kuuntelua tarvitaan puolin ja toisin.”
Mielestäni kysymys sukupuolineutraalista avioliitosta ei ole ensisijaisesti Raamattukysymys vaan omantunnon kysymys. Syrjiminen ei kuulu enää NYKYajan arvoihin, vaikka saattoikin olla tapana 2000 vuotta sitten.
Millä omaatuntoa ohjataan? Se on ratkaisevaa. Jos omantunnon nimissä ollaan tekemässä Raamatun hengen vastaista päätöstä, niin silloin on mietittävä, mikä on ohjannut omantunnon väärään.
Sukupuolineutaalius, tasa-arvoinen avioliitto, ihmisoikeudet jne ovat termejä, jotka nyt vilisevät. Jos näille käsitteille on annettu harhaanjohtavat sisällöt, niin kyllä omantunnon äänikin voidaan harhauttaa…
Kirkollamme on lakiesitykseen virallinen kanta.
Kirkon virallista kantaa esittelee Kotimaan juttu:
https://www.kotimaa.fi/artikkeli/kirkko-ei-kannata-avioliittolain-muuttamista/
Kahden samaa sukupuolta olevan liitto ei voi olla avioliitto sanan tähänastisessa merkityksessä. Avioliitto kun ei ole pelkästään rakkausliitto, vaan miehen ja naisen sukupuoliyhteyden sisältävä liitto, joka perustaa perheen. Aina ei lapsia tosin synny, mutta useimmiten syntyy. Toki julkisesti solmittu liitto on myös homoparille suositeltavampi elämäntapa kuin irtosuhteiden viljely, mutta ei se avioliitto ole.
Avioliiton perusteet eivät muutu, vaikka avioliittolakia muutetaan. Miksi muuttaa käsitettä, kun avioliitto on säädetty naisen ja miehen, sekä mahdollisten lasten turvaksi. Totuus ei muutu, kirjoitetaan siitä lakiin mitä tahansa, mutta voivatko siitä päättävät kantaa vastuuta isättömien ja äidittömien lasten itkuun.