Arkkipiispa Kari Mäkinen ei ole jatkuvasti julkisuudessa kommentoimassa jokaista vastaantulevaa uutista. Lauantain Helsingin Sanomissa ilmestynyt Vieraskynä (HS 16.2.13 Tehokkaalla yhteiskunnalla on opittavaa vanhuksilta) oli esimerkki Mäkisen harkitusta ja kuuntelemisen arvoisesta yhteiskunnallisesta puheenvuorosta.
Arkkipiispa Mäkinen totesi oikein, että ihmisten keskimääräinen elinikä on meillä viimeisen parinsadan vuoden kohonnut huomattavasti. Sen sijaan, että iloittaisiin siitä, että monet ihmiset saavat elää huomattavasti pidempää kuin 1800-luvun alussa, asiaa lähestytään ongelmalähtöisesti. Usein jo tarkastelunäkökulman kääntäminen saattaisi auttaa siinä, että paljon puhuttuihin eläke- ja työurakysymyksiinkin alkaisi löytyä rakentavia ratkaisuja.
Yleisesti ottaen, nyky-Suomea kohtaavia haasteita ei pidä väheksyä, mutta ei myöskään historian valossa kohtuuttomasti liioitella ja leimata välillä nuorisoa ja välillä ikä-ihmisiä yhteiskunnallisiksi rasitteiksi. Vastaavanlaista tänään nähtyä harkittua ja punnittua osallistumista kirkon johdolta ajankohtaisen yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen voi vain toivoa jatkettavan.
>>Arkkipiispa Kari Mäkinen ei ole jatkuvasti julkisuudessa kommentoimassa jokaista vastaantulevaa uutista.>>
Silloin kun kirkkomme pappeja kouluttava ’virkaa-tekevä’ profeetta lausuu koko kansakuntaamme koskettavassa mediassa ylösnousemuksen todistuksesta, että: ”Eiköhän se ole siinä.”:Kun siis ihminen kuolee, niin se on siinä!
Missä on siis Kari Mäkinen tämä asia edessä???
Kaiken maailman köyhät meillä on aina edessämme, mutta missä ja kuka on Messias voideltu Kristus???????????????????????
Voisiko kirkko olla tienavaaja positiivisen suhtautumisen saralla? Voisiko kirkko perustaa vanhusten palvelutaloja ja siten osoittaa, että vanhat ihmiset ovat arvokkaita ja ansaitsevat saada hyvän kohtelun ja asumismuodon vanhuudessaan. Kirkolla on diakoneja (osalla myös sairaanhoitajan koulutus), joista osa voisi palvella näissä vahusten palvelukodeissa.
Kirkolla on rahaa ja sitä voisi käyttää niiden ihmisten hyväksi, jotka ovat koko ikänsä maksaneet kirkollisveronsa ja rukoilleet maamme ja kirkkomme puolesta.
Näin osoitettaisiin raamatullista laupeutta ja käskyn ”kunnioita isääsi ja äitiäsi” noudattamista.
”Vastaavanlaista tänään nähtyä harkittua ja punnittua osallistumista kirkon johdolta ajankohtaisen yhteiskunnallisen keskustelun ytimeen voi vain toivoa jatkettavan”
On hienoa, että asioista keskustellaan, mutta vielä hienompaa olisi jos keskustelu johtaisi toimintaan.
”Olkaa sanan tekijöitä eikä vain sen kuulijoita” ja voimme lisätä vain sanan puhujia.
”Muistiyhteisön keskeisiä elementtejä ovat peruskertomus, yhteisöllisyyden vahvistaminen…”
Melko pitkän elämän Raamattuun henk.koht. tulkintojeni perusteella tukeutuneena, voi sanoa, että perinteisestä karjalaisesta sukutalosta sotaa paenneen ”muistiyhteisöni” keskeinen elementti oli 70-luvun kettiövallankumouksessa tuhottu perherakkaus ja tietoisuus siitä, että ensisijaisesti perhe, eikä yhteiskunta on velvollinen rakastamaan ja huolehtimaan lapsistaan ja lähimmäisistään.
Vuosien saatossa noita ”lapsia” siunaantui omien lastemme ystävinä lukematon määrä, ja ”kirsikka puoluepoliittisen kakun päällä” oli 90-luvun lama, jolloin yritimme puolustaa mm. järjestelmän ruhjottaviksi jätettyjä pienyrittäjiä, meihin turvautuneita nuoria ml. eteläiseltä pallonpuoliskolta suomalaisten stipendiaattina Suomeen tullut nuori, jonka kotimaassa oli puhjennut sisällissota ja joka halusi jäädä Suomeen turvatakseen oman elämänsä ja myös heitä, joilta puoluepoliittisin nimityksin miehitetty eläkevakuutusjärjestelmä ”kasvottomine lääkäreineen” kielsi asiakkaitaan näkemättä eläkkeen, jota heidän omat lääkärinsä tutkimuksiensa perusteella heille suosittelivat.
Kaikkien näiden ”muistiin jääneiden” asioiden vuoksi ml. paikkakunnalla puhjennut nuorten itsemurha-aalto, en tule koskaan kunnioittamaan ainoatakaan poliittista puoluetta ”muka” yhteisten asioiden hoitajana.