Mikä on ratkaisu, kun huomaa, että omassa kirkossa tai herätysliikkeessä eivät kaikki asiat ole kohdallaan ja suorastaan mädännäisyys ja kaikenlainen eksymys valtaa alaa? Eroanko kirkosta tai jostakin yhteisöstä tai paikallisseurakunnasta? Näin ei päästä Baabelista irti!
Jos eroaja ei ole sisäisesti sanoutunut irti Baabelin synneistä, ne seuraavat mukana. Kirkkoihin kuulumattomien joukko, kuten monissa piireissä tästä toitotetaan, ei vielä takaa eroa Baabelista. On vain syntynyt uusi, joko nimetön tai nimellinen Baabelin tytär entisten lisäksi. Puhutaan myös ns. hengellisestä sionismista uskovien vapautusliikkeenä ratkaisuna Baabelista irtautumiseen. Tähän on sanottava, että uskovia ei tee vapaaksi ero kirkkokunnista, vaan mielenmuutos (parannuksen teko) henkilökohtaisella tasolla sellaisista asioista, jotka ovat Baabelin syntejä. Johonkin kirkkokuntaan tai yhteisöön kuuluminen ei sitä ole, mutta näissä yhteisöissä tapahtuva Baabelin syntien usein äänetön hyväksyminen sitä sen sijaan on. Totta on, että jossain vaiheessa väistämätön seuraus todennäköisesti on ulostulo tavalla tai toisella näistä yhteisöistä, mutta ennen henkilökohtaista irtisanoutumista ja parannusta Raamatun vastaisista ja vääristä asioista on erosta enempi vahinkoa kuin hyötyä.
Todettakoon, että ulos Baabelista merkitsee yksinkertaisesti ns. uskonpuhdistusta, reformaatiota. Esimerkiksi luterilaisuuden historia osoittaa, että uskonpuhdistuksen tiellä ulkopuolelle ajaudutaan jossain vaiheessa, haluttiinpa eroa tai ei. Kun tänä päivänä luterilaiset pyrkivät takaisin, mistä ovat lähteneet, osoittaa se vain, että uskonpuhdistus, Baabelista, sekoituksesta lähtemisen prosessi on loppunut Lutherin iskulauseesta ecclesia semper reformanda est (kirkkoa on alati uudistettava) huolimatta. Täällä Suomessa helluntailaisuudessa on tapahtumassa sama asia ja esimerkiksi Vapaakirkossa ollaan jo vielä pitemmällä. Valitettavasti tämä on karvas totuus!
On siis ensisijaisen tärkeää, että jokainen kohdallaan sanoutuu sisäisesti ja tarvittaessa myös julkisesti irti kaikesta omassa elämässään tai yhteisössään olevista Raamatun vastaisista ja omaatuntoa loukkaavista opeista ja asioista. Tähän riittää jokaisen oma ymmärrys ja johdatus eikä siihen tarvita teologista tai muuta pätevyyttä. Parempi on tyhmyyttään erehtyäkin jossain asiassa, kuin jättää reagoimatta vääriin asioihin millään tavalla. Aikaa myöten kyllä tällainen ihminen joutuu ympäristönsä ja yhteisönsä hylkimäksi, hänet heitetään perusteettomasti ja syyttä muiden riitaisten, sopeutumattomien ja vääräoppisten jne. joukkoon. Tätä ei pidä pelätä, sillä Herra kyllä pitää huolen antaen aikanaan oikean todistuksen ja johdattaen meidät itse kunkin elävien vetten lähteille ja auttaa jopa tyhmänkin omista erehdyksistään ulos. Jumalan silmissä erehdykset ja arviointivirheetkin ovat kallisarvoisempia, jos ne on tehty vilpittömin mielin Sanaa totellen kuin jääräpäinen jurraaminen ja kiinnipitäminen oman mukavuutensa vuoksi asioissa, jotka kokee vääriksi. Tärkeintä on Jumalaa peläten ja rakkaudesta Häneen uskoa Hänen Poikaansa ja riippua Hänessä kiinni totellen Häntä. Jeesus on tie Isän luokse. Joka on tiellä, ei ole vielä perillä! Mutta joka pysyy tiellä, hän pääsee myös perille!
Monet ovat tänä aikana rakentamassa uutta seurakuntaa ja Siionia sen perustuksen varaan, että ovat eronneet kirkoista tai muista hengellisistä yhteisöistä. Tämä on pettävä perustus! Baabel on seurannut mukana, sillä meidän eroamisemme ja liittymisemme ei asiaa paranna, jos vielä olemme kiinni sen synneissä. Jos seuraat jotain ihmistä ja johtajaa, olkoon sitten kuka tahansa etkä peseydy puhtaaksi Golgatan veressä ja uskomalla Sanaan seuraten Jeesusta, olet edelleen vielä Baabelin synteihin osallinen ja hukut sen mukana. Jos sen sijaan vaikka yksin, seuraat Karitsaa, minne ikinä Hän menee, olet turvassa ja löydät Hänen laitumiltaan myös toisia, joiden kanssa on hyvä rakentaa Hengen yhteyttä.
Todettakoon siis asia vielä näinkin päin: Jokaisen on henkilökohtaisesti tehtävä parannus myös Baabelin synneistä. Sitähän ei toinen voi puolestasi tehdä. Tämän jälkeen sinut kyllä työnnetään ja pakotetaan tarvittaessa, jos et itse sitä ymmärrä tehdä “Simon Kyreneläisen seurassa” lähtemään ulos Karitsan askelissa Hänen ristinpuutaan kantaen.
Pilaantuneen rypäleen siunaus
Näin sanoo Herra: Niin kuin sanotaan rypäleestä, jos siinä on mehua: “Älä hävitä sitä, sillä siinä on siunaus”, niin teen minä palvelijaini tähden, etten kaikkea hävittäisi (Jes:65:8).
Tämä Raamatun paikka auttaa meitä suhtautumaan oikein niihin kirkkoihin ja yhteisöihin ja yksityisiin kristittyihin, joiden parista olemme joutuneet Baabelin hengen vuoksi ottamaan etäisyyttä tai peräti irtautumaan. “Jos pilaantuvassa rypäleessä on vielä mehua, siinä on siunaus!” Tämä tarkoittaa sitä, että jos kirkkokunnassa tai yhteisössä tai yksityisissä kristityissä edes joillakin alueilla Jumalan sanaa pidetään kunniassa, niissä on siunaus ja siltä osin ne ovat ainakin toistaiseksi Jumalan suojeluksen merkin alla, kuin murhamies Kain aikoinaan.
Todettakoon tässä yhteydessä laajemminkin, että ei ainoastaan kristikunnan piirissä, vaan kaikissa kansoissa näyttää pätevän tämä jumalallinen sääntö. Otettakoon esimerkiksi miljardikansa Kiina ja eräät muutkin Kaukoidän kansat. Heidän keskuudessaan pakanuudesta huolimatta pidetään kunniassa neljäs käsky: “Kunnioita isääsi ja äitiäsi, että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä.”
Yhdenkin Jumalan käskyn pitäminen kunniassa näyttää pitävän suurenkin kansakunnan pystyssä. Kiina selvisi Maon ajan kauhuista ja on saanut ehkä tätä nykyä suurimman herätyksen osakseen, mitä maailmassa on. Islamia tunnustavat pitävät ensimmäisen käskyn yhdestä Jumalasta voimassa ja miehet sumeilematta yksissä joukoin tunnustautuvat punastelematta uskovaisiksi (muslim tarkoittaa uskovaista!) samalla kun suurin osa kristityn nimeä kantavista häpeävät tunnustaa Jeesusta.
Mainittakoon vielä esimerkiksi Jehovan todistajat, joita me muut kenties aiheellisesti karsastamme heidän Jeesus-tulkintansa ja jumalankuvaksi korotetun järjestönsä vuoksi. He tunnustautuvat yhteen Jumalaan ja vaativat puhdasta ja kunniallista elämää jäseniltään, ja toteuttavat sitä myös käytännössä, mikä on suuri kristillinen hyve. Kristillinen julistus ei ole pystynyt heitä kukistamaan, vaan he etenevät voimallisesti eteenpäin.
Kun voimme todeta, että kaikissa pakanauskonnoissakin on paljon hyvää ja heidän uskonnonharjoituksessaan löytyy ns. kristillisiäkin hyveitä vieläpä monta kertaa parempilaatuisina kuin kristittyjen keskuudessa, tämä ei tietenkään merkitse sitä, että he olisivat pelastuksen tiellä. Mutta Jumalan pitkämielisyyden merkin alla he vaeltavat odottaen kristittyjen parempaa todistusta Herrastaan pelastuakseen. Kristillinen todistus on kuitenkin voimatonta, koska tuhon omaksi vihitystä (= cheerem) eli Baabelin synneistä ei sanouduta irti.
Ihmisiä on kyllä varoitettava vakavasti, mutta heille ei saa mennä Baabelin hävitystuomiota langettamaan, sillä Jumalan pitkämielisyys vielä odottaa heidän kääntymistään. Jos rypäleessä on pilaantumisen merkkejä, voidaan siitä osa vielä käyttää, kunhan terävällä veitsellä leikataan pilaantunut osa pois. Jos emme itse kykene kristillisissä viitekehyksissämme tätä operaatiota tekemään, parasta on ottaa etäisyyttä, mutta samalla tarkkaan varoa, ettemme itse siirtyessämme ulkopuolelle leirin, rupea mädäntymään joltain muulta laidalta!
Tässä pätee se, mistä Raamattu varoittaa: “Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi samalla tuomiolla!” Niin kuin Herra on ollut sinulle armollinen ja avannut silmäsi näkemään ja korvasi kuulemaan, niin että olet osannut lähteä liikkeelle, aivan samoin vielä moni muukin tulee aikaa myöten tekemään. Tällä hetkellä on valitettavasti vielä suurin osa Herran omaa kansaa, aitoa rypäleen käymätöntä ja pilaantumatonta mehua, mädännäisyyden keskellä, minkä Herra aivan varmasti tulee tavalla tai toisella puristamaan erilleen. Olkaamme siis varovaisia arvioinneissamme!
Tässä onkin Jumalan kansalla suuri vaikeus. Kuinka noudattaa oikeaa suvaitsevaisuutta ja samalla erottautua ja puhdistautua Baabelin hengestä.
Väärä suvaitsevaisuus merkitsee vaikenemista ja hiljaista hyväksymistä, kuten kaunista kirkkouskollisuutta kuvaava sanonta kuuluu: “Pysytään kirkossa niin kauan kuin siellä rukoillaan Isä meidän -rukous!” Vastuu työnnetään näin yhteisön harteille.
Jumala edellyttää kuitenkin jokaiselta omaa henkilökohtaista parannuksentekoa. Kirkko tai seurakunta ei voi sitä puolestasi tehdä. Hyväksyessäsi olet osallinen muiden mukana Baabelin synteihin ja tuhoudut. Herra itse kostaa Baabelille sen rikokset (Jer 51:6, 45)!
Toisaalta on vaara, mihin monet leirien ulkopuolelle siirtyneet ovat ajautuneet. Uudesta asemastaan käsin ei tyydytäkään arvostelemaan ja varoittamaan asiallisesti oikeassa hengessä, vaan röykytetään kirkkoja ja seurakuntia lihan käsivarsin lopullisen tuomion hengessä unohtaen, että siellä on siunausta eli Herran omia, jotka voivat vielä pelastua.
Lopullinen tuomio tarkoittaa, että sanomme katolisen tai jonkun muun kirkon olevan nyt jo Baabel. Vaikka siellä mädännäisyys olisi kuinka pitkällä tahansa, näin ei silti välttämättä vielä tarvitse olla. Tämän viimekäden arvioinnin ja tuomion Jumala on pidättänyt itsellään.
Kolmas tie onkin ainoa tie. Oikeaa, armahtavaa suvaitsevaisuutta meidän tulee osoittaa lähimmäisiämme kohtaan, olivat ne millaisia ja keitä tahansa. Tämä ei merkitse heidän syntiensä hyväksymistä. Meidän Ylipäällikkömme on itse antanut tämän käskyn, sanoessaan: “Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä”.
Rakkauden käsky sinänsä ei ollut uusi, mutta se esimerkillinen tapa, mitä Jeesus oli juuri edellä osoittanut pestessään myöskin Juudaksen jalat, oli uusi. Se merkitsee sitä, että meidän tehtävämme ei ole eikä saa olla, että rupeamme diskriminoimaan kaikki petturit, harhaoppiset ja väärät ympäriltämme esimerkiksi “paremman hengen tuntemuksemme” perusteella tai muuten, kuten seurakuntia, ryhmäkuntia ja veljesyhteyksiä nykyäänkin siivoillaan milloin missäkin.
Näitä mielestään “paremmilla” hengen- ja sanantuntemuksilla varustettuja “poliisikomisarjuksia ja kamariherttuoita” liikkuu nykyäänkin keskuudessamme pyydystäen ja paljastellen eksytyksiä ja vääriä henkiä, ainoina vaikuttiminaan, ei suinkaan seurakunnan puhdistaminen, vaan paremman ja arvostetumman aseman ja kunnian saavuttaminen.
Jumalan rakkaus odottaa ja vetoaa viimeiseen asti, että syntinen kääntyisi. Niin Jeesus teki. Hän osoitti “rakkautta viimeiseen asti” myös Juudasta kohtaan vedoten vielä antamallaan leipäpalallakin häneen. Näin meidänkin tulee tehdä. Jos tämä ei tehoa, juntturat kyllä lähtevät Juudaksen kanssa “yöhön” tai sitten tulevat kääntymykseen. Toisen ihmisen leimaaminen on ennenaikaista tuomitsemista, josta meidätkin tuomitaan aikanaan. Kunpa tämä tie ei olisi liiankin kaita monille. Toivon ainakin niin.
Mikä ongelma siinä on? Selitetäänhän se siinä ihan selvästi. Rikkaan joka turvautuu omaisuuteen on vaikea päästä taivaaseen. Mutta se mikä rikkaalle on mahdotonta, niin Jumalalle se on mahdollista. Eli ei siinä kielletä millään tavoin rikkaan taivasosuutta.
Ilmaistaan vain sen vaikeus. Tämä ilmenee tekstin kokonaisuudesta. Miksi tekstistä pitäisi selittää päätelmiä, joita siinä ei esitetä? Kuten se, ettei rikkaat voi päästä taivaaseen.
Vastaavat opista nousevat selitykset ovat todistajille hyvin tyypillisiä. Tekstissä ei lue mitään sellaista, ettei rikas voi päästä taivaaseen. Sellaista en kirjaimellisesti luettuna näe.
Todistajat näkevät kuitenkin monessa muussa kohdassa asioita joita siinä ei ole.
Ongelma on siinä, että kirjaimellisen kamelin meneminen kirjaimellisen neulansilmän läpi on täysin mahdoton asia. Vai?
Jeesuksen on sen vuoksi täytynyt käyttää hyperbolaa. (”Hyperbola tarkoittaa liioittelua kirjallisena tyylikeinona.” Wikipedia)
Jeesus sovelsi samanlaista ilmaisua kuin mitä me voimme käyttää keskustelusta sellaisen kanssa, joka ei asioita halua ymmärtää: ”kuin puhuisi seinille”.
Matias Rotolle vastauksia (jatkoa),
Missä kulkee seurakunnan, kirkon, RAJAT eli Kuka on kristitty? Tässähän meillä on Matiaksen kanssa eri linja! Siis ekklesiologiassa, kirkko-opissa!
Pietismissä on jo suuri poikkeama kirkkokäsityksessä: He erottautuivat julkisella uskollaan ja näkyvällä hartauselämällään (ekklesiola in ekklesia) muusta näkyvästä kirkosta. Tästä nykyisenä pidemmälle viedystä näkemyksestä on oiva esimerkki vanhemman suunnan lestadiolaisten seurakunta/kirkko-oppi.
Kirkon näkyvyys ja näkymättömyys
Nykyisen kirkko-opin mukaan kirkko on näkymätön kahdella tavalla:
1)Seurakunnan/kirkon rajat ovat näkymättömiä. Kas, kun kirkossa saattaa olla myös jumalattomia, kastettuja jäseniä (jotka matkustavat anteeksiannon turvin ikään kuin vapaamatkustajina), niin kuka kykenee satavarmasti nämä erottamaan? Tämä on pakko panna yksin Jumalan piikkiin!
2) Kuolleet kristityt jäsenet ovat luonnollisesti näkymättömissä, mutta ovat edelleen jäseniä.
Kongregationaaliset vapaakirkot ovat menneet pitemmälle. Näkyvä kirkko tai seurakunta ei ole oikeastaan kirkko lainkaan! Se on vain sosiologinen yhteisö. Järjestäytyneet seurakunnat ovat vai tarkoituksenmukaisuuskysymyksiä.
Tämän kirkkokäsityksen mukaan tärkeää on kuulua pelkästään taivaalliseen Kristuksen ruumiiseen! On siis olemassa vain näkymätön Kristuksen kirkko/ekklesia!
Edellä kuvaamani kirkkokäsitys on , Matias, lähinnä minunkin käsitykseni. En ole sitä saanut muilta, vaan Raamatun äärellä olen sen käsittänyt, Kotiopettajanani Pyhä Henki, joka ottaa ja jakaa vain Kristuksen omasta ja Herra Kristus jakaa vain Taivaallisen Isänsä tahtoa ja neuvoa, joka kaikki taas on kirjoitettuna ilmoitettu Raamatussa! Kenties kuulostaa mutkalliselta, mutta näin yksinkertaista se on, kun valitsee hyvän osan Jeesuksen jalkojen juuressa ja kuuntelee Mestaria!
Edellä olevan huomioon ottaen vaikuttaa kovin, suorastaan röyhkeältä esimerkiksi minun leimaamiseni, ettei minulla sinun näkyväisen kirkkosi jäsenyyden ulkopuolella olisi pelastusta. Varo tuhoamasta edes tällaisen, osaksi pilaantuneen rypäleen mehua.
Väitän, että minullakin on siunaus ja suuri Vartija vierelläni, joka on ennenkin puolustanut minua. ”Tähän asti on Herra meitä auttanut!” sanoi muinoin jo Samuel ja nosti ebeneser-kiven pystyyn siellä korvessa, jossa ei tainnut olla edes kirkkomaata lähimaillakaan!
Pidä vain, Veliseni, oma näkemyksesi, ettei kirkon ulkopuolella ole pelastusta, mutta ota huomioon, että Jeesuksen lampaat (ja meitä on paljon!) löytävät joskus hyviä laitumia muualtakin, kuin kirkon piiristä!
Jatkan vielä seuraavassa kommentissani Matiakselle, sillä haluan olla perusteellinen.
Hänellä on sitten mahdollisuus, jos haluaa, kumota nämä asiat, tietenkin faktoilla, pelkkä paavillinen ylhäältä saneltu, autoritaarinen ilmoitus ei riitä! Lupaan, jos minulle näytät, että olen jossakin, mitä olen kirjoittanut, väärässä, tuhkassa ja tuhassa tehdä parannusta. Minulla on sellaiseenkin varaa, sillä olen jo vanha ukko, ja haluan rientää voittopalkintoa kohti, joka on minullekin varattu!
Matias Rotolle (jatkoa vielä),
Kongregationaalinen kirkko käsitys sietää vahvasti SKISMAA, eli organisatoorista hajaantumista!
Skismaan ei välttämättä sisälly hereesiaa, harhaoppia, eikä välttämättä edes syntiä!
Tässä olen jyrkästi eri mieltä ekumeenisen liikkeen kanssa, joka tunnustaa ajatuksen, että kirkkojen jakaantuminen on synti!
Jos täällä syntisessä ja vielä jumalattomuuden vallassa, saatanan hallitsemassa maailmassa saavutettaisiinkin sellainen järjestöllinen organisaatio, jossa kaikki olisivat yksimielisiä, sellainenhan edellyttää vallan ja opin keskittymistä yksiin käsiin, sataprosenttisen varmasti tällainen ”uskollinen ja ymmärtäväinen palvelija, orja (alkutekstin mukaan) Mt 24:45-51, muuttuisi pahaksi palvelijaksi, kun huomaisi, ettei kaikki yksimieliset opetukset ja ennustukset näytä pelaavan, kuten aikaisemmin on tuumailtu, alkaa lyödä toisia, syödä ja juoda juopuneiden kanssa jne.. Kun
Työnantaja sitten yllättäen saapuukin aavistamattomalla hetkellä, voi kysyä, kuten Jeesus: Kuka on sellainen palvelija, joka ei vallan kahvassa muutu välittäjän toimessaan ja vallan käytössään pahaksi? Sellaista hallitusmiestä tai johtokuntaa ei historia vielä ketään tunne, sellaista ei ole eikä tule, Perkele, tuo kirkkauden kerubikin lankesi vallanhimoonsa. On ainoastaan yksi, joka kykenee tähän!
Tulisi keskittyä ainoastaan Jeesukseen ja Hänen valtakuntansa odottamiseen. Ketään muuta uskollista ja ymmärtäväistä palvelijaa ei ole olemassa eikä tule. Siksi Jeesus retorisesti kysyikin, kuka se on ja niin uskon, viittasi samalla itseensä!
Vielä on ihmiskunta ”synnin orjaksi myyty” ja se kestää niin kauan kuin Jumala on suunnitellut ! On kysymys Jumalan kasteprosessista ihmisessä, joka kestää koko uskovan ihmisen loppuelämän, ennen kuin syntisyys on pesty lopullisesti ihmiskunnasta pois. Tämä prosessi päättyy ylösnousemukseen ja lopulliseen tuomioon. Nyt ennen tätä lopputulemaa julistetaan syntien anteeksisaamista, ei siis edes ekumeenisen liikkeen kanssa hajaannuksen skismaattista syntiä.
Matias Roto: ”He ovat myös sanoneet, ettei kellään voi olla Jumala Isänä taivaassa ellei hänellä ole kirkko äitinä maan päällä.
Kristillinen usko on osallisuutta kirkon yhteisestä uskosta.”
Nämä Roton lausumat vaativat vielä lisää kommentoimista.
Siteeraan Osmo Tiililää. Häntä useat Suomen kirkon herätysliikkeet pitävät opettajanaan ja arvostavat häntä hyvinkin laajasti oppineena dogmaatikkona, siitäkin huolimatta, että hän erosi protestina Suomen pappien opetuksille ensin papin virasta ja sitten kirkosta. Hänestä kertoi eräs tunnettu sananjulistaja ja ns. ”Herra Helluntaiksi” kutsutun karismaatikon, joka vei paaville asti oppinsa, tulkkina toiminut: Tämä ”Herra Helluntai” (tutkikoon kukin itse, kenestä puhun!) oli kysynyt tulkilta, kuka tuo eturivissä istuva helluntaipastori, joka on niin virrassa, ettei tahdo oikein nahoissaan pysyä? Tulkki vastasi: Hän on dogmatiikan professori Osmo Tiililä, kirkosta eronnut!
Matias, ei oikein vaikuta siltä, että Tiililä olisi menettänyt pelastuksensa eroamalla kirkosta!
Tiililä kirjoitti mm., että Jumalan kansa kulkee täällä yleensä ryhmissä, joku rämpii yksinäänkin (taisi viitata itseensä.
Tiililä (Sata teesiä kirkosta, nro 33)
Roomalaiskatolisen ja evankelisen uskonkäsityksen ero:
Roomalaiskatoliset: Suhde Kristukseen riippuvainen suhteesta kirkkoon
Evankeliset: Suhde kirkkoon riippuvainen suhteesta Kristukseen (Schleiermacher).
Tiililä, teesi 28
Lutherin ohjelmallinen ajatus Kristityn vapaudesta: kristitty on kaikkien herra eikä kenenkään alamainen (uskossa, Kristuksessa), mutta kaikkien alamainen ja altis palvelija (rakkaudessa).
Tiililä, teesi 12
Cyprianus: Jokainen skismaatikko (yhteisestä kirkosta eronnut) oli hänen mukaansa myös hereetikko, harhaoppinen. Tästä katsomuksesta oli jo suoraan johdettavissa Cyprianuksen lausuma, sittemmin Rooman kirkon historiassa käytetty alatus: extra ecclesiam nulla salus (tämän laitoskirkon ulkopuolella ei ole pelastusta).
Cyprianus lausui asian mm. näinkin: habere non potest Deum patrem, qui ecclesiam non habet matrem (kellään ei voi olla Jumala isänä, jollei hänellä ole kirkko äitinä).
Tiililä, teesi 86
Pientä uskovaa vähemmistöään nurjeksiva kirkkolaitos älköön esittäkö puolustuksekseen, että huonokin äiti on äiti, joka saakoon lastensa rakkauden. Kirkkolaitos ei ole kenenkään hengellinen äiti (tässä on Suomen kirkon Kristinopissa käsitteellinen epäselvyys). Äiti on Pyhä Henki, ja äiti on tietyssä mielessä ekklesia Kristuksen ruumiina.
Tiililä jatkaa lopuksi (teesi 86(: Jumalan kansan ei tule lausua harkitsemattomia tuomioita olosuhteissa, joita se ei itse pysty uudistamaan.
Roto, sitten vielä sanot: ”Kristillinen usko on osallisuutta kirkon yhteisestä uskosta.”
Kristillinen usko on osallisuutta yksin Kristuksesta, Hänen elämästään, eikä mistään uskonkäsityksistä!
Rauli Toivonen: ”Monesti olen ollut kanssasi samaa mieltä, esimerkiksi silloin kun keskustelimme kolminaisuusopista, ja kyllä osittainen veljeys asuu edelleen ajatuksissamme.”1
Kiitos, Rauli, erittäin rakentavasta ja rohkaisevasta kommentistasi!
Mitä tuossa lainauksessa kirjoitat, allekirjoitan täysin. Pidän erittäin arvokkaana tällaista keskusteluyhteyttä, jossa voimme vaihtaa ajatuksia ja perusteluita meille molemmille niin tärkeästä Raamatun teksteistä, siitäkin huolimatta, että emme kaikista ajattelekaan samalla tavalla.
Olen aina ihmetellyt ja ihmettelen erityisesti nykyisenä aikana, kuinka suvaitsematonta on suhtautuminen sellaisiin sanan selittäjiin, Raamatun tutkijoihin ja julistajiin, jotka jossakin suhteessa ovat haksahtaneet. Kun huomataan, että jotkut heidän kannanottonsa tai lankeilunsa ovat joidenkin mielestä sopimattomia ta muuten päin prinkkalaa, niin tällaisia Jumalansa asioilla tavalla tai toisella liikujia ei kertakaikkiaan siedetä, vaan ollaan saman tien valmiita viskaamaan alta aikayksikön, niinkuin talikosta sonta pellolle, kaikki se hyvä ja arvokaskin, mitä asianomaisella sattuu olemaan syntisyytensä (hyi!) lisäksi matkassaan!
Minun täytyy tunnustaa, vaikka kohtuullisen paljon olen lukenut ja tutkaillut Raamatun ja sananjulistuksen parissa työskennelleitä tai työskentekeviä, eipä vielä ole sattunut ihan täydellistä ja virheetöntä kohdalle, synnillisistä teoista puhumattakaan! Itse asiassa en taitaisi niin onnistuneitten ja täydellisten kavereitten seurassa kovin kauan viihtyäkään!
En toki nyt puhu, että kaikki pitäisi hyväksyä ja heilutella kuin koira myönteisesti häntäänsä kaikelle, mutta juuri siitähän blogissani kirjoitin, että keskusteluyhteyttä ja myönteistä ajatusten vaihtoa ei pitäisi kenenkään kohdalla noin vain hukata. Meidän Heerrammehan taisi ja taitaa juuri syntisten ja pilalle menneitten seuraan tätä tarkoitustaan varten tuppautua! Siinä samalla voi sitten aina myös omiakin ajatuksia tarkentaa tarvittaessa!
Jatketaan näissä merkeissä! Shalom!
Reino Marjakangas:”Itse asiassa en taitaisi niin onnistuneitten ja täydellisten kavereitten seurassa kovin kauan viihtyäkään!”
Kuinka olis Jeesuksen seura?
Siis eikö Jeesuksen todelliset seuraajat ole lähellä Hänen kaltaisuuttaan?
Mikä sitten ”ahdistaa” Jeesuksen ja Hänen seuraajiensa seurassa, kun puhutaan Jeesuksen Sanoja niin ne saa aikaan suuttumusta jos ei ole Jeesuksen parantamaa sydäntä.
Ari Pasanen: ”Tuon sovittaminen muihin kuin Israeliin on kyllä mielestäni Raamatun vastaista”
Mielestäsi, Ari, on siis Raamatun vastaista sovittaa tätä Raamatun paikkaa: ”Näin sanoo Herra: Niin kuin sanotaan rypäleestä, jos siinä on mehua: “Älä hävitä sitä, sillä siinä on siunaus”, niin teen minä palvelijaini tähden, etten kaikkea hävittäisi (Jes:65:8).
Olet, Ari, auttamattomasti väärässä, etkä ilmeisesti tunne Raamatun sanaa. Onko veljellä, takaplakkarissa se kuuluisa ”Luulojen kirja”, josta vetelet vastauksia omaan korvasyyhyysi!
Mitä sanot esimerkiksi tästä Sanan paikasta: ”Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista ja on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.” 1 Kr 10:11
Neuvon sinua lukemaan koko luvun. Siellä, jakeessa 32 on kirjoitettu hyvä neuvo:
”Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille, älkääkä Jumalan seurakunnalle!”
Kirjoitit tuossa viimeksi tulleessa kommentissasi minulle: ”Kuinka olis Jeesuksen seura?”
Olen yli 80 vuotta vanha ja olen saanut armon olla Herran Jeesuksen seurassa nelivuotiaasta lähtien, eli 76 vuotta! Hänen siunauksensa on edelleen mukanani, kiitos siitä Hänelle!
Oletko koskaan edes kuullut tällaistakin Raamatun paikkaa:
”Nouse harmaapään edessä ja kunnioita vanhusta sekä pelkää Jumalaasi. Minä olen Herra.” (3 Ms 19:32)
Reino Marjakangas, tuot esille asiasi ilman perusteluja Raamatusta, kuinka voisin tehdä parannusta kun et osoita minun olevan väärässä?
Kun ajatellaan uudestisyntyneitä niin mikä on heissä jota Jumala halajaa, henki jonka Hän on ihmiseen vuodattanut, siis kun puhutaan rypäleestä jossa on siunaus niin eikö silloin tämä tarkoittaisi Pyhää Henkeä ja tätä ei voi kukaan ihminen toiselta ottaa pois.
5 Vai luuletteko, että Raamattu turhaan sanoo: ”Kateuteen asti hän halajaa henkeä, jonka hän on pannut meihin asumaan”?
6 Mutta hän antaa sitä suuremman armon. Sentähden sanotaan: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon”. (Jaak.4)
Tuot esille uskoonpulosi neli vuotiaana, kuinka sovitat sen Jeesuksen Sanoihin evankeliumissa:
34 Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
35 Sillä minä olen tullut ’nostamaan pojan riitaan isäänsä vastaan ja tyttären äitiänsä vastaan ja miniän anoppiansa vastaan;
36 ja ihmisen vihamiehiksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa’.
37 Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias;
38 ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias.
39 Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen. (Matt.10)
Jokaisen kaupungin portissa oli pienempi ovi, jotta koko raskasta kaupunginporttia ei tarvinnut avata jokaisen kulkijan kohdalla. Siitä saattoi kameli, ilman kuormaa päästä vaivoin sisälle. Tätä pientä porttia Kutsuttiin neulansilmäksi. Tämä tieto tekee Vapahtajamme vertauksen rikkaiden taivaaseen pääsystä mielekkään. Joten siihen ei tarvita Raulin mainitsemaa hyberboliaa.
Pekka Pesosen kiviä Jehovan todistajien niskaan:
1) Pekka Pesonen: ” jehovan todistajissa en ole tavannut ketään raamattuun uskovaa. Kaikki siellä ovat puhuneet vain heidän opistaan ja selityksistään. ”
2) Pekka: ”Todistajat näkevät kuitenkin monessa muussa kohdassa asioita joita siinä ei ole.”
3) Pekka: ”Tätä pientä porttia Kutsuttiin neulansilmäksi. Tämä tieto tekee Vapahtajamme vertauksen rikkaiden taivaaseen pääsystä mielekkään. Joten siihen ei tarvita Raulin mainitsemaa hyberboliaa.”
Jeesus: ”Joka teistä on synnitön, se heittäköön häntä ensimmäisellä kivellä!” (Jh 8:7)
Oletko päässyt jo, Pekka, synnittömään tilaan, että olet oikeutettu antamaan toisille lopullisen tuomion?
Minä en usko, että kukaan pääsee irti turmeluksestaan ennen ensimmäistä ruumiin ylösnousemusta! Siihen saakka paha riippuu ihmisessä kiinni!
Usko minua, vanhaa ukkoa, että joudut nokkimaan jokaisen kiven, mitä olet heitellyt, jo täällä ajassa. Olitpa sitten evankelista, pappi tai saarnamies, oikeaoppinen, tai kuka hyvänsä!
Näin on minullekin käynyt. Tuomion kiviä olen silloin tällöin viskellyt, mutta jokaisen kiven, jotka suinkin olen muistanut, olen joutunut nokkimaan pois! Eikä se helpolta ole tuntunut. Mutta niin kaita on Elämään johtava tie! Tämä ei ole lainalaisuutta, mutta Herran pelko auttaa tunnustamaan, katumaan ja tekemään tosi parannusta.
Myötäilen ja riimittelen tässä erästä vanhaa virttä: Lienet paljon lukenut, Monta saarnaa kirjoittanut, Vuodattanut kyyneleet, Tehnyt tosi parannusta.Kumminkin näet ihmeeksesi, ryöväri (tällä kertaa: Jehovan todistaja) pääsee, Pekka; edellesi! (”Ristihän se pylväs on”)
1) Jehovan todistajilla on se harvinainen etu, mikä nykyään näyttää puuttuvan useimmilta kirkon papeilta ja työntekijöiltä: he uskovat Raamatun kirjoituksiin Jumalan sanana ja jopa lukevat ja tutkivat sitä päivittäin. Sanan tuntemus on siis aivan toista luokkaa, mistä toisin väität!
2) Kyllä tällaiseen tekstin ”sisäänlukemiseeen”, eisegeesiin sellaista, mitä tekstissä ei ole, syyllistyvät melkein kaikki, jotka selittävät ja tutkivat Raamatttua, valitettavasti! Ei JT:t ole ainoita. Kannattaa, Pekka olla meidän itsemmekin tässä suhteessa varovaisia, ettemme sinne omia toiveitamme lykkää!
3) Tuosta ”neulansilmästä” olen kyllä joidenkin rabbien selityksistä lukenut, mitä olet kirjoittanut. Jeesus ei kuitenkaan velvoittanut meitä kahden vuosituhannen jälkeen tuntemaan kaikkia noita ”juutalaisten juurien” selityksiä, ymmärtääksemme Hänen sanansa.
Kyllä Rauli on tässä paremmin oikean eksegeesin jäljillä! Mitä sanookaan Iso Raamatun Tietosanakirja! Jeesus ”ei suinkaan tarkoita neulansilmällä Jerusalemin porttia, kuten jotkut ovat väittäneet.” ”…Sana on siis ymmärrettävä tavalliseksi neulansilmäksi”.
Pekka: ”ihan hoopoa on kirkosta lähteä sen tähden, ettei siellä ole kaikki kohdallaan. Sellaista seurakuntaa, tai kirkkoa kun ei ole jossa niin olisi. miksi lähtisin Jumalan työmaalta pötkimään pois. kesken mitä parhaiden työmahdollisuuksien. Minulle ei ainakaan sellaista lupaa ole annettu.”
Harva on todella niin ”hoopo”, että lähtee kirkosta, koska siellä ei ole kaikki kohdallaan!
Paljon vakavampaa on, jos ymmärrämme, että emme tulisi osallisiksi (kuten on väärin käännetty Kirkkoraamatussa!), vaan olemme jo osallisia (Saarisalon sanatarkka käännös) Babylonin synteihin! Silloin ei ole hoopoilua lähteä heti ulos, jos siis on jo osallinen Baabelin synteihin sellaisten kanssa, jotka eivät tahdo tehdä parannusta näistä tuhoon tuomituista synneistä!
Muuten, Pekka, minun kohdalla toteutui se Jeesuksen sana, että teidät erotetaan synagoogasta Minun nimeni tähden! Ja erossa olen pysynyt, mutten toki ole katkera. Katkeruus on sama kuin saatana! (Huh, kaita on tie!!)