Kun pappi pilasi pitkäperjantain
Vuoden suurin draama ja juhla, ehdottomasti! Ensin hiljennytään nauttimaan ehtoollinen yhdessä Jeesuksen ja opetuslastensa kanssa. Sitten asetutaan kadun vierille voimatonta surua täynnä katsomaan, kun syytön tuomitaan. Jeesuksen kuolinhetki järisyttää joka vuosi jotain itsessäkin.
Lauantaina ollaan hämmentyneinä, suunta hukassa, menneet hurjuudet ja hullut puheet mielessä.
Vihdoin pääsiäisyönä repeää riemu: Hän on ylösnoussut! Se oli sittenkin totta!
Eräänä pitkäperjantaina istuin 1200-luvun kiviseinien sisällä Tenholan kirkossa. Ruotsinkielinen pitkäperjantain jumalanpalvelus, vain kuoro esilaulamassa, musta alttari. Ympärillä ikivanhaa kirkkotaidetta ja aatelisvaakunoita. Miten monta pitkäperjantaita tässä kirkossa on koettu!
Kun päivän henkeen sopiva tilaisuus oli ohi, pappi meni ovelle toivottamaan valtavan iloisena kaikille hyvää pääsiäistä, ihan kädestä pitäen. Ja mikä hymy!
Satakuntalainen suomensuomalainen luterilainen minussa oli tuohtunut sydänjuuriin saakka: Ei nyt. Ei vielä. Ei tänään. Ja seurakuntalaisetkin tuntuivat jäävän samassa ilon hengessä siinä vaihtamaan vielä kuulumisiaan. Ei käy!
Suomenruotsalaisilla kaikki on jälleen kerran paremmin. Heidän kerran ylösnoussut Kristuksensa on sitä myös pitkäperjantaina.
Olen palannut kokemukseen monta kertaa jälkeenpäin. Tänä pääsiäisenä se tuli taas mieleen, kun monen kuukauden kestäneeseen pimeään on murtautumassa valo, ilo ja riemu. Joudun tunnustamaan: Kiirastorstain ehtoollinen olikin - käsittämätöntä kyllä - riemullinen muistoateria. Pitkäperjantai ei pimene, vaikka miten kuuntelisin perinteisiini kuuluvaa Mozartin Requiemia.
Ymmärrän nyt pappia paremmin: Ilo ylösnousseesta Kristuksesta voi olla läsnä jo jokaisena dramaattisen pääsiäismatkan päivänäkin. Jos niin on, Let in Shine! Iloitse ja loista! Vaikka olisi pitkäperjantai. Ja erityisesti silloin, kun ei ole.
1 kommentti
Kirjoittaja
Annmari Salmela
Avara katse, iloinen mieli, elämän seurannan avainpaikka vapaaehtoistyo.fi- sekä kotimaanapu.fi-palvelujen tuottajana Kirkkopalvelut ry:n hommissa.
Muistan menneisyydestä, kun kiirastorstain messu päättyi kotikirkossa hiljaisuuteen ja hämmennykseen. Kirkon eteisessä reipas seurakuntalaisrouva toivotti kaikille kädestä pitäen Hauskaa pääsiäistä. Nimenomaan Hauskaa! Suurempaa kontrastia ei olisi voinut olla.
Ilmoita asiaton kommentti