Maailmassa on yli 60 miljoonaa pakolaista. Suurin osa heistä on pakolaisena kotimaansa sisällä eli evakkoina. Lähi-idässä tilanne on kärjistynyt viimeisten vuosikymmenten aikana niin, että pakenevat ihmiset ja heitä vastaanottavat maat ovat ahdingossa. Siellä voi oikeasti puhua pakolaisongelmasta. Ei meillä Suomessa eikä edes Euroopassa.
Vaikka Eurooppaan tulisi yhteensä kaksi miljoonaa turvapaikanhakijaa, olisi se alle 0,3 % Euroopan väkiluvusta. Kyse ei siis ole mistään tulvasta. Se, että maailman pakolaisista lähes 90 % asuu kehitysmaissa, pitäisi pistää meidät ajattelemaan omaa vastuutamme. Meidän kulutustasomme perustuu pitkälti heidän alhaiseen kulutukseensa. Tasaus kuulostaisi tässä kohtaa kristilliseltä.
Euroopan kirkkojen siirtolaiskomissio on ollut koolla Norjassa. Sen tuoreen julkilausuman mukaan meidän pitäisi ottaa vakavasti se, että turvapaikanhakijoitten kasvava joukko Euroopassa kuvastaa vain sitä, miten huonosti maailmanyhteisö on hoitanut hommansa Lähi-idässä. Tämä ei ole ensimmäinen ääni tässä asiassa eikä varmasti myöskään viimeinen.
On jokseenkin turhauttavaa, että vuodesta toiseen emme kykene tarttumaan asioihin ajoissa. Se, että Syyrian naapurimailla on pitkään ollut todella ahdasta pakolaisten takia, ei ole saanut maailman johtajia puuttumaan tilanteeseen muuten, kuin myymällä lisää aseita alueelle. Valitettavasti tämä koskee myös Suomea. Ymmärrän hyvin nuoren polven turhautumista. Valtaa pitävä keski-ikäisten klikki ei näytä saavan mitään aikaan. Vaikka nuorisosta on viimeistään 60-luvulta lähtien aina tuntunut tältä, on nykymenossa jotain häkellyttävää.
Seurakuntien ja koko kirkon on syytä olla hereillä. Turvapaikanhakijoita tai etnisiä ryhmiä koskeva panettelu, väärien tietojen levittäminen ja puhe tulijoiden valikoinnista on tärkeää pysäyttää alkuunsa. Sosiaalisessa mediassa liikkuu pöyristyttäviä juttuja, jotka eivät pidä paikkaansa. Kaikki panettelevat väitteet, jotka olen tarkistanut, ovat osoittautuneet vähintäänkin valikoivaksi totuudeksi, jollei suorastaan valheeksi ja vääristelyksi. Silti niitä saatetaan siteerata seurakunnan kahvipöydässä viimeisenä totuutena.
Kirkossamme on moneen kertaan jo todettu, meidän on autettava kaikkia. Tähän meitä velvoittaa ja kutsuu Kristuksen oma esimerkki ja rakkauden kaksoiskäsky. Mikäli turvapaikan hakijat tai heidän taustansa tuntuvat ongelmalta, on ongelma silloin korvien välissä.
Joo, tämä on oikeasti eriarvoisuutta niiden kohdalla, joiden taloudellinen tilanne on heikko. Jo lukion oppikirjat ovat todella suuri menoerä. Asiaa ei mitenkään auta se, että joka vuosi oppikirjat vielä vaihtuvat. Sehän on kustantajan bisnestä.
Tiedän perheitä, joissa lapsilla on vain vuoden ikäero, eikä vanhemman lapsen oppikirjat enää käykään vuotta nuoremmalle. Muistanko oikein, että jossain koulutusorganisaatiossa tuleville oppilaille olisi järjestetty läppärit maksuttomasti kaikille.
Hyvä, että tämä asia on nostettu agendalle.
Pakollinen, maksullinen läppäri 400-500 euroa ja siihen vielä oppikirjat päälle. Huh huh…
Tytär työtön. Siid ukki on maksaja. Oikeudemukaista ja tasa-arvoista? Vai?
Eikö sama päde lasten urheiluvälineisiin? Miksi toinen saa hiihtää 800 € suksilla päällään 300 € hiihtoasu ja toinen hiihtää 10 € hikilankuilla.
ei päde.urheiluvälineet ovat harrastusvälineitä.harrastukset ja välineet valitaan sen mukaan mihin on varaa.siihen ei yhteiskunnan kuulu osallistua.ei kaikilla ole varaa ajella urheilu-autollakaan.sen opiskeluun tulee kaikilla olla mahdollisuus.sivunmennen sanoisin vielä että kallis harrastus on kirkon jäsenyys.
Nuppola: ”sanoisin vielä että kallis harrastus on kirkon jäsenyys.”
Joo, 800€/v tyhjästä. Ilmankin tulee hyvin toimeen (siis ilman kirkon jäsenyyttä).
piti siis sanoa:”sen sijaan opiskeluun on oltavamahdollisuus”
Keskellä Afrikkaa Kamerunissa on noin parikymmenmiljoonainen kansa. Lähes kaikissa naapurimaissa on tai on ollut sota. Niinpä Kamerunissa on noin kolmesta viiteen miljoonaa pakolaista. Koska ollaan lämpöisessä maanosassa niin näille tehdään vain pakolaispassi, koska henkilöpaperit ovat välttämättömiä jokaiselle asukkaalle. Sitten sanotaan että tervetuloa Kameruniin ja tuossa on tie voitte poistua virastosta.
Maaseutupaikoissa paikalliset heimopäälliköt asuttavat tulijat tavattoman nopeasti ja panevat tulijat heti muiden alueensa asukkaiden joukkoon. Kaupungeissa on vaikeampaa saada selkeitä asumismahdollisuuksia. Yleensä tulijat neuvotaan toisten samasta maasta tulleitten joukkoon ja porukoissa ihmiset tukevat toinen toistaan.
Ongelma näyttää liittyvän kotouttamiseen ainakin alla olevan uutisen mukaan.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1443832871016.html
Tämä on yksi tärkeä puoli asiaa. Kyse on kuitenkin vain järjestelyistä ja viranomaisvastuiden selkiyttämisestä, ei siitä, ettei meillä olisi varaa. Puhumattakaan siitä, että turvapaikanhakijat olisivat ongelma.
Vesa Häkkinen :”Kyse on kuitenkin vain järjestelyistä ja viranomaisvastuiden selkiyttämisestä, ei siitä, ettei meillä olisi varaa. Puhumattakaan siitä, että turvapaikanhakijat olisivat ongelma.”
Olen samaa mieltä, turvapaikanhakijat eivät ole ongelma. Ongelma ovat omasta segmentistään ja ”rahamasseistaan” tappelevat ja riitansa ruohonjuuritasolle jakavat puoluepoliitikot, joiden ”turbaalis-verbaalisessa” toiminnassa kuvastuu yhäkin se, mitä 90-luvun laman jalkoihin jätetyt nuoret sanoivat ”Rahan ei pitäisi olla elämässä tärkeintä, mutta siitä on tehty sellainen. Nuoret itse asiassa kärsivät siitä, että raha näyttää ratkaisevan kaiken.”
Pääministeri Juha Sipilä sanoi juuri hiljattain että Suomeen tulevien turvapaikanhakijoiden suuri määrä on suurempi ongelma kuin Suomea koetteleva talouskriisi.
Ajankohtainen tilanne on siis nimetty ja määritelty ongelmaksi korkeimmalla poliittisella tasolla. Yleismedia repii suurimmat otsikkonsa juuri tästä asiasta (käyttäen sanoja kriisi, ongelma jne.). Lukuisilla paikkakunnilla järjestetään erilaisia mielenosoituksia asiaan liittyen. Kyllä kai näin ollen voidaan sanoa, että kysymyksessä on ongelma. Ihmiset ovat eri mieltä tietenkin siitä, mikä tässä nyt on se varsinainen ongelma. Joidenkin mielestä ongelma on pakolaisvastaisuus, rasismi jne. ja toisten mielestä ongelma on se, että rajoja ei saada kiinni.
Juuri tästä syystä laadin kirjoitukseni. Toivon, että seurakunnissa ja kirkossa näistä asioista puhuttaessa muistettaisiin paitsi inhimillisyys, myös laaja kuva. En usko Sipilän arviota tilanteen taloudellisesta merkityksestä. Turvapaikanhakijat ja pakolaiset eivät ole vain kuluerä, vaan oleellinen, jopa välttämätön resurssi Suomelle (hallituksen kannannotoissa on ollut muutenkin luvattoman paljon suoranaisia virheitä, että ihan hävettää).
Olet mielestäni oikeassa, Vesa. Ihmisyhteisöissä ongelmia ovat yleensä ne asiat jotka nimetään ja määritellään ongelmiksi (varsinkin vaikutusvaltaisten tahojen toimesta). Me voimme kuitenkin kyseenalaistaa nämä määrittelyt (tai ainakin jotkut osat niistä) ja määritellä ajankohtainen tilanne toisella tavalla.