Kaikki olevainen on Jumalasta riippuvaa

Hämähäkki rakentaa verkkoa. Kesken kaiken hän katselee luomustaan. Kaikki muu näyttää hyvältä mutta yksi asia häntä vaivaa. Hän haluaa poistaa ylhäältä tulevat seitin haarat. Ne näyttävät niin kummallisilta. Hän haluaa itse olla kaikkein korkeimmalla ja katkaisee ylös suuntautuvat seitit.  – Rakenne romahtaa.

 

Juuri näin suhtautuvat muutamat filosofiaa heikosti ymmärtävät lukiessaan René Des Cartesin, 31.3.1596-11.2.1650, filosofiaa. He tarttuvat Descartesin yksitäisiin lauseisiin, mutta irrottavat ne yhteydestään. Tulos kääntää systeemin ylösalaisin, käsitys romahtaa kuin yllä kerrotulla hämähäkillä.

Cartesiuksen järjestelmän perusteisiin kuuluu että koko olevaisen olemassaolon perusteena on Jumalan voima.

”Jos maailmassa on mitään kappaleita, mitään ymmärryksiä tai muita luontoja, jotka eivät ole aivan täydellisiä, niin niiden oleminen täytyy olla jopa niin riippuvaista Jumalan voimasta, etteivät ne voi hetkeäkään säilyä ilman häntä.”

 

”Jumalan eksistenssi on ensimmäinen ja ikuisin kaikista totuuksista, joita voi olla, ja vain siitä ovat kaikki muut peräisin.”

(René Descartes. Teokset 1. ss 142, 270. Käännös Sami Jansson.)

Lukijalle kerrottakoon että Hollantiin muuttaessaan Des Cartes otti mukaansa vain Raamatun ja keskiajan suuren teologin Tuomas Akvinolaisen tekstiä.

 

Edellinen artikkeli
Seuraava artikkeli
    • Osmo Kauppinen: ”Miksi muuten Ahlfors puhuu Jehovan todistajista ikään kuin se olisi kristillinen suuntaus. Yleisesti sitä ei kuitenkaan sellaisena pidetä.”

      On aivan samantekevää mitä ”yleisesti pidetään”, tai miten nimikristityt tai virkamiespapisto tai ihmisen ajatuksia ja filosofioita ja Raamatun kristillisyydestä poikenneet papit ja teologit määrittelevät kristillisyyttä.

      Jumalan palvonnassa ja Jumalan edessä tärkeintä on miten Kaikkivaltias Jehova Jumala ja hänen asettamansa ”tämän maailman” tuomitsija ja taivaalliseksi hallitsijaksi asetettu Jeesus Kristus suhtautuvat uskonnonharjoittajiin.

      Raamattu esittää paljonkin eri kristillisyyden tunnusmerkkejä. Alla muutamia.

      Jos te pysytte minun sanassani, niin te olette todella minun opetuslapsiani, ja te tulette tuntemaan totuuden, ja totuus vapauttaa teidät.” (JOHANNES 8:31, 32)

      Mitä tarkoittaa käytännössä? Jeesuksen ”sanalla” tarkoitetaan hänen opetuksiaan, jotka ovat peräisin korkeammasta lähteestä. ”Isä itse, joka on lähettänyt minut, on antanut minulle käskyn siitä, mitä minun pitää sanoa ja mitä puhua”, Jeesus selitti (Johannes 12:49).

      Rukoillessaan taivaallista Isäänsä, Jehova Jumalaa, hän sanoi: ”Sinun sanasi on totuus.” Hän lainasi tavan takaa Jumalan sanaa opetustensa tueksi. (Johannes 17:17; Matteus 4:4, 7, 10.) Tämän vuoksi tosi kristityt ”pysyvät hänen sanassaan”, eli he pitävät Jumalan sanaa Raamattua ”totuutena” ja ylimpänä auktoriteettina uskonkäsityksiä ja tapoja koskevissa kysymyksissä.

      Oliko tunnusomaista varhaiskristityille? Apostoli Paavali, tuotteliain kristitty raamatunkirjoittaja, kunnioitti Jeesuksen tavoin Jumalan sanaa. Hän sanoi: ”Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen.” (2. Timoteukselle 3:16.) Miesten, jotka nimitettiin opettamaan toisia kristittyjä, täytyi ”pitää kiinni varmasta ja luotettavasta Jumalan sanasta” (Titukselle 1:7, 9,

      Varhaiskristittyjä neuvottiin hylkäämään sen vastaiset opetukset, joihin kuuluivat ”filosofia ja tyhjä petos ihmisten perinteen mukaan, maailman alkeisasioiden mukaan eikä Kristuksen mukaan” (Kolossalaisille 2:8).

      Nykyisin nimenomaan Jehovan todistajat ovat tunnettuja siitä, että he pitäytyvät jeesuksen ohjeen mukaisesti Jumalan henkeytettyyn sanaan Pyhään Raamattuun.

      Jeesus Johanneksen evankeliumin 17:14: ”Maailma on vihannut heitä, koska he eivät ole osa maailmasta.

      Jeesus ei ollut osa maailmasta, ja siksi hän suhtautui puolueettomasti aikansa yhteiskunnallisiin ja poliittisiin kiistoihin. Hän selitti: ”Jos minun valtakuntani olisi osa tästä maailmasta, niin minun palvelijani olisivat taistelleet, jottei minua luovutettaisi juutalaisille. Mutta näin ollen minun valtakuntani ei ole täältä.” (Johannes 18:36.) Hän kehotti seuraajiaan myös karttamaan Jumalan sanassa tuomittuja asenteita, puhetapaa ja käytöstä (Matteus 20:25–27).

      Ensimmäisen vuosisadan varhaiskristityt ”kieltäytyivät osallistumasta sotiin, olipa seurauksena mitä hyvänsä – pilkkaa, vankeutta tai kuolema”. He mieluummin kärsivät kuin tinkivät puolueettomuudestaan. Myös heidän moraalikäsityksensä olivat erilaiset. Heille sanottiin: ”Koska ette enää juokse heidän kanssaan tähän suuntaan samaan irstailun lätäkköön, he oudoksuvat ja herjaavat teitä jatkuvasti.” (1. Pietarin kirje 4:4.)

      Alkukristillisyyden ja Raamatun ohjeiden mukaisesti toimivat myöskin Jehovan todistajat nykyisin. Esim. African Rights -ihmisoikeusjärjestön raportti 90-luvulla kertoi, että ”Ruandan kansanmurhaan vuonna 1994 osallistuivat kaikki kirkot ”Jehovan todistajia lukuun ottamatta”.

      Myös Jumalan sanan moraaliohjeita Jehovan todistajat pitävät ohjeenaan, josta aiheutuu heille pilkkaa. Näin tapahtui myös alkukristillisyyden aikana.

      Jeesus Johanneksen evankeliumin 13: 34, 35: ”Minä annan teille uuden käskyn, että rakastatte toisianne; että niin kuin minä olen rakastanut teitä, tekin rakastatte toisianne. Tästä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on rakkaus keskuudessanne.”

      Kristus käski seuraajiaan rakastamaan toisiaan samalla tavoin kuin hän rakasti heitä. Miten hän ilmaisi tuota rakkautta? Hän rakasti kaikenlaisia ihmisiä etnisestä taustasta tai sukupuolesta riippumatta, välittämättä aikalaistensa ennakkoluuloista (Johannes 4:7–10).

      Rakkaus sai Jeesuksen uhraamaan aikaansa ja voimiaan toisten hyväksi ja tinkimään omasta mukavuudestaan auttaakseen heitä (Markus 6:30–34). Lopuksi hän osoitti rakkautta kaikkein suurimmalla mahdollisella tavalla. Hän sanoi: ”Minä olen se hyvä paimen; hyvä paimen antaa sielunsa lampaiden puolesta.” (Johannes 10:11.)

      Tälläinen oli tunnusomaista myöskin ensimmäisen vuosisadan kristityille kuten myöskin nykyään Jehovan todistajille.

      Raamatussa ennakoidun ja varoitetun ”luopumuksen jälkeen kristillisyys sittemmin rappeutui. Eräässä Rooman valtakunnan vaiheita käsittelevässä kirjassa sanotaan, että kristityiksi tunnustautuvat ovat satojen vuosien ajan ”kohdelleet toisiaan paljon julmemmin kuin kiihkoilevat vääräuskoiset ovat kohdelleet heitä” (The History of the Decline and Fall of the Roman Empire).

      Nykyisessä Suomen ev.lut. kirkossa huomiota herättää eriskummallinen ns. ”konservatiivikristittyjen” ja ”liberaalikristittyjen välinen keskinäinen kiistely ja nokittelu, joka tämän palstan kirjoituksista ja kommenteistakin käy usein ilmi. Raamatun mukaisessa ja todellisessa kristillisyydessä ei tälläisiä jakolinjoja voi olla olemassa.

    • Kirkkolaitokset ovat kuulemma keksineet kristillisyyden määrittelyn täysin Raamatun ulkopuolelta. Kriteeri on kuulemma uskominen ei-raamatulliseen ja vaikeasti käsitettävään kolminaisuusoppiin, joka alun perin esiintyi muinaisen Babylonian ja Egyptin pakanauskonnoissa.

      Kolminaisuusopin mukaan Jumala, Jeesus ja pyhä henki olisivat yhden ja saman jumalan eri ilmenemismuotoja, mutta kuitenkin samaa persoona. Kristinuskon oppikirja Raamattu ei mainitse tälläisestä yhtään mitään.

      Jumalan henkeytetty sana osoittaa, että on yksi kaikkivaltias Jumala ja hänen alaisuudessaan on hänen ensimmäinen luomistekonsa, ainoasyntyiseksi Pojaksi kutsuttu Jeesus Kristus, joka kuitenkin on alistettu Isänsä alaisuuteen ja hänen osoitetaan olevan eri persoona kuin Kaikkivaltias Jumala ja Luoja.

      Kristikunnan kolminaisuusopin ”kolmannen jumalan” ilmentymää pyhä henkeä, ei taas missään kuvata olevan laisinkaan mikään persoona. Se kuvataan voimaksi, jota Jumala voi antaa ihmisten tueksi ja vahvistamiseksi tietyissä tilanteissa.

      Kolminaisuusopetus otettiin kristinuskon muodostuviin institutionaalisiin ja maallistuneihin kirkkoihin kauan Jeesuksen päivien ja Raamatun valmistumisen jälkeen. Sen sanotaan perustuvan ns. Athanasiuksen uskontunnustukseen.

      Tästä mainitsee tunnettu hakuteos The New Encyclopedia Britannica seuraavaa:

      ”Tuo uskontunnustus oli idän kirkolle tuntematon aina 1100-luvulle saakka. Oppineet ovat 1600-luvulta lähtien olleet yleensä samaa mieltä siitä, että Athanasius (kuoli v. 373) ei kirjoittanut Athanasiuksen uskontunnustusta, vaan se laadittiin luultavasti Etelä-Ranskassa 400-luvulla.”

      ”…..Tällä uskontunnustuksella näyttää olleen vaikutusta pääasiassa Etelä-Ranskassa ja Espanjassa 500-600 luvulla. Sitä käytettiin kirkon liturgiassa Saksassa 800-luvulla ja Roomassa hieman myöhemmin.”

      Tunnettu historioitsija Willy Durant kirjoittaa kolminaisuusopin alkuperästä:

      ”Kristillisyys ei tuhonnut pakanuutta, se omaksui sen……Egyptistä tulivat käsitykset jumalallisesta kolminaisuudesta.”

      Rooman valtakunnan ja myös kristinuskon historiasta laajoja tutkimuksia aikoinaan tehnyt historioitsija Edward Gibbon mainitsee asiasta kirjassaan ”Kristillisyyden historia”:

      ”Jos kristillisyys voitti pakanuuden, on yhtä lailla totta, että pakanuus turmeli kristillisyyden. Ensimmäinen kristittyjen deismi….muuttui Rooman kirkon toimesta käsittämättömäksi kolminaisuusopiksi. Monia egyptiläisten keksimiä ja Platonin ihannoimia pakanallisia opinkappaleita pidettiin uskomisen arvoisina.”

      Otavan suuri ensyklopdia (1977 painos, 3. osa, sivu 2435):

      ”Kolminaisuusopilla ei ole välitöntä perustaa Raamatussa.”

      Katolinen tietosanakirja (The New Catholic Encyclopedia) tunnustaa myöskin asian:

      ”Sanamuotoa ”yksi Jumala kolmessa persoonassa” ei lopullisesti vakiinnetettu eikä varmastikaan täysin omaksuttu kristilliseen elämään eikä sen uskontunnustukseen ennen 300-luvun loppua (siis kauan Raamatun valmistumisen jälkeen).”

      ”Mutta vasta tämä sanamuoto ansaitsee nimityksen kolminaisuusoppi. Apostolisten isien (tarkoittaa tällä Jeesuksen apostoleita ja alkukristittyjä) ei ollut mitään etäisestikään tälläistä ajatusta tai näkökantaa muistuttavaa.”

      Kolmiyhteinen jumala opetus ei ole siis Raamattuun perustuva, eikä kuulunut alkuperäiseen kristinuskoon, vaan on myöhemmin tehtyä lisäystä ajoilta jolloin ns. pakanallisuus alkoi vaikuttamaan ”luopumuksen” jälkeisessä luopiokristillisyydessä.

      Jostain syystä tämä käsittämätön oppisekasotku on pitänyt pintansa esim. Suomen ev.lut. kirkossa (opetetaan esim. rippikoulun opetuksessa) ja monissa muissa pienemmissä uskonnollisissa suuntauksissa.

      Johannes 20:17:

      ”Minä (Jeesus) menen ylös, minun Isäni tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö.”

      Johannes 17:3:

      ”Tämä merkitsee ikuista elämää sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka hän on lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”

      Johannes 14:28:

      ”…..Jos rakastatte minua, niin iloitsisitte siitä, että menen Isän luo, sillä Isä on minua suurempi.”

      1. Korinttolaisille 11:3:

      ”………..Jumala on Kristuksen pää.”

      1. Timoteukselle 2:5:

      ”Sillä on yksi Jumala ja yksi välittäjä Jumalan ja ihmisen välillä, ihminen Kristus Jeesus..”

    • Osmo Kauppinen: ”Mitähän jumalaa se Ahlforssi oikein palvoo?”

      Kuten Jeesuskin teki, Kaikkivaltiasta Luojaa; Jumalaa JHWH/Jehovaa/Jahvea.

      Johanneksen evankeliumin 20. luku: ”17 Jeesus sanoi: ”Älä koske minuun. Minä en vielä ole noussut Isän luo. Mene sinä viemään sanaa veljilleni ja sano heille, että minä nousen oman Isäni ja teidän Isänne luo, oman Jumalani ja teidän Jumalanne luo.”

      http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joh.20.html#o56

      Johanneksen evankeliumin 4. luku: ”23 Tulee aika — ja se on jo nyt — jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. 24 Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.””

      http://www.evl.fi/raamattu/1992/Joh.4.html#o9

      5. Mooseksen kirjan 6. luku (UM_käännös): ”4 Kuuntele, oi Israel: Jehova, meidän Jumalamme, on yksi Jehova. 5 Ja sinun on rakastettava Jehovaa, Jumalaasi, kaikella sydämelläsi ja kaikella sielullasi ja kaikella elinvoimallasi. 6 Ja näiden sanojen, jotka minä tänään annan sinulle käskyiksi, on oltava sydämelläsi, 7 ja sinun on teroitettava niitä pojillesi ja puhuttava niistä kotona istuessasi ja tietä kulkiessasi ja maata mennessäsi ja ylös noustessasi..”

      http://www.jw.org/fi/julkaisut/raamattu/nwt/kirjat/5-mooseksen-kirja/6/

      Psalmien kirjan 83. luku: ”…..jotta ihmiset tietäisivät, että sinä, jonka nimi on Jehova, sinä yksin olet Korkein kaikessa maassa.”

      http://www.jw.org/fi/julkaisut/raamattu/nwt/kirjat/psalmit/83/

    • Vesa, kuten kaikki muutkin Jehovan todistajat, palvovat loppuviimein omaa, vajaasta kymmenestä miehestä koostuvaa hallintoelintä Yhdysvalloissa. Tämän todistaa se, että tekipä ja sanoipa hallintoelin mitä tahansa, Jehovan todistajien on uskottava se sata prosenttisesti Ainoaksi Oikeaksi Totuudeksi. Asian todistaa myös se, että hallintoelin on kieltänyt Jehovan todistajia missään tapauksessa koskaan kyseenalaistamasta sitä. Riippumatta siitä onko hallintoelin oikeassa vai ei.

      Tämä pätee erityisesti silloin kun hallintoelin opettaa jotain epäraamatullista. Kuten se on aina opettanut. Skotlannissa käydyssä oikeudenkäynnissä 50-luvulla se tunnusti edustajiensa kautta, että kyllä, se on opettanut epäraamatullisia oppeja, mutta että Jehovan todistajien tulee uskoa heitä joka tapauksessa. Heidän tavoitteensa on omien sanojensa mukaan yhtenäisyys hinnalla millä hyvänsä. Ei siis raamatullisuus tai totuus.

Matias Roto
Matias Rotohttp://www.roto.nu
Eläkkeellä oleva rovasti. Entinen Kamerunin lähetti. Sotainvalidien veljespappi Kanta-Hämeessä. Vuoden somerolainen 2012. Kepun Varsinais-Suomen piirin kirkollisasiain toimikunnan puheenjohtaja. Puoliso prinsessa Colette on Someron seurakunnan kirkkovaltuutettu. Fb Tauno Matias Roto Puh 040 - 356 06 25