Kuka kertoisi ”kristillisistä”?

Yritin pari viikkoa sitten haastaa kotimaa24:n seurakuntaa keskustelemaan KD-liikkestä vaaleissa. Kd-lyhenne ei tarkoita enää kansandemokraatteja, kuten ennen.Lyhenne viittaa nyt puoluekentän toiseen laitaan, kristillisdemokraatteihin. Ja harmillisen usein lehdistö ja muu media puhuu vain kristillisistä. Sana pitäisi vähintään panna lainausmerkkeihin ja sittenkin se on harhaanjohtava.

Sata vuotta sitten Suomessa toimi pieni kristillinen työväenliike, mutta tämän päivän ”kristilliset” ovat selkeästi porvarillisella puolella. Puolueen perusajattelu sopii huonosti luterilaisuuden käsitykseen kahdesta regimentistä, mutta ev.lut.kirkon työntekijöiden määrä sen ehdokkaissa on kasvanut.

Näilläkin palstoilla äskettäin olleen selvityksen mukaan olisi kd-eduskuntavaaliehdokkaista 40% muita kuin luterilaisia tai ortodokseja.

Tällä kohdalla äänestäjän kuluttajasuoja horjuu. Jonkun pitäisi antaa kuluttajavalistusta ja kertoa, mitä ovat ”kristilliset”? Kirkkomme intressissä olisi kertoa, ettei ”kristillisillä” ole valtuutusta edustaa kirkon yhteiskunnallista ajattelua. Aikaisemmin tätä valistusta antoivat reilusti ja reippaasti piispat – miksi enää ei?

Jos he ovat vapaitten suuntien tähden vaiti – mitä ihmettelen – pitäisi jonkun toisen kertoa, missä mennään. Olisiko se sitten kirkollisen lehdistön tehtävä? Seurakuntalehtien ongelma saattaa olla, että ne jotakin Kirkko ja Kaupunkia lukuunottamatta edustavat hampaatonta journalismia.

  1. Juhani Ketomäki :”Liikepankkien luottotappioista en tiedä, mutta ei Suomen valtio ole niistä vastuussa. En ymmärrä, mikä kivi kengässäsi on Pariisin rauhansopimus. Huonostihan meille siinä kävi aluemenetysten muodossa, mutta se joka tapauksessa päätti toisen maailmansodan ja on voimassa olevaa kansainvälistä oikeutta.”

    Pankkitiskin takana liikepankkien luottotappioiden ”hoitamista” seuranneena minä tiedän, ja niin tietävät myös ne n. 60 000 yrittäjää, joiden elämäntyö, terveys ja henkikin uhrattiin noidenkin luottotappioiden maksamiseksi.

    Viis minä alueluovutuksista veisaan, mutta kun kunnioitan kansainvälistä oikeutta, niin mielestäni tahallaan selvittämättä jätetty ja valtioita velvoittava yksityishenkilöiden epäselväksi jätetty omistusoikeus rajan taakse jääneeseen omaisuuteen pitäisi selvittää ja lakata ulkoministerin suulla puhumasta Moskovassa pelkkää pötyä evakkojen muka menetyksistään saamista ”täysistä kompensaatioista.”

    Pariisin rauhansopimuksen kivi on ja tulee olemaan elämäni loppuun asti vailla minkään kansainvälisen sotarikostuomioistuimen langettamaa tuomiota Pariisin rauhansopimukseen kirjatut sotasyyllisyysartiklat, jotka syyllistävät monien muiden tavoin mm. talvisodan alkupäivinä 10-vuotiaana kylänsä tutulla leikkipaikalla lapsiryhmässä leikkineen ja venäläiskoneen tulituksen kohteeksi joutuneen isäni, joka kokemuksensa seurauksena liittyi Suomen Suojeluskunnan sotilaspoikiin, osalliseksi ihmiskunnan pahimpiin koskaan vanhenemattomiin rikoksiin.

    Ja puolisoni harrastuksen seuraksena on nyt saatu ”tietää” sekin, että hän kuuluu ”saatananpalvojiin”. Hieno sukuhistoriikki suvun 1900-luvun esi-isistä tuleville sukupolville: yksi oli ortodoksinen terroristi, joka rangaistukseksi tapettiin nälkään, toinen oli ihmiskunnan pahimpiin koskaan vanhenemattomiin rikoksiin osallistunut roisto ja kolmas ”saatananpalvoja”. Vaikka eihän ”teikäläisten” irtolaiseksi tai muuksi loiseksi leimaamalta pienten lasten ”riistoporvareihin” kuuluvalta äidiltä tietysti muunlaista ”historiaa” voi odottaakaan.

    • SALME,

      eipä tietenkään. Meillä luterilaisilla (vaikka Luther ei tätä nimitystä olisi koskaan hyväksynyt) ei ole monopolia uskon asioissa, olemme vain yksi osa Kristuksen kirkkoa, joka valitettavasti on pirstoutunut niin Suomessa kuin koko maailmassa.

      Ongelmahan on toinen. Suomen kansan selvä enemmistö on ”luterilaisia” ja huomattava osa siitä luulee, että ”kristilliset” on kristittyjen puolue, mitä se EI OLE, ei tilastollisesti, eikä myöskään ”aatteeltaan” tai ideologialtaan. Kristillisen työväenpuolueen, tämänm 1905 – 1922 toimineen puolueen, jota olen tutkinut, sen slogan oli Raamatun sana: ”Maa on Herran ja kaikki mitä siinä on.” KD:n pieni joukko ei tällaista Raamatun sanaa v oisi nostaa omaksi tunnustuksekseen, koska se on porvarillinen ja puolustaa kapitalismin arvoja.

    • Heikki Palmu :”“Maa on Herran ja kaikki mitä siinä on.”

      Kyllä tuo valitettavasti on käytännössä näyttänyt ainakin tästä näkökulmasta lähinnä siltä, ”että kaikki mikä on sinun, on myös minun, mutta mikä on minun ei ole vähimmässäkään määrässä sinun.”

    • Mistä mahtaa olla peräisin käsitys, että KD pyrkisi yksin edustamaan kristillistä yhteiskunnallista ajattelua?
      Ainakaan minä en ole saanut sellaista käsitystä koskaan.

    • Ns. tavallinen kansalainen taitaa saada helposti sen käsityksen, että vain KD edustaa politiikan piireissä kristillisyyttä. Hän saattaa saada senkin harhakuvan, että KD edustaa vain kristillisyyttä eikä mitään muuta. Eipä KD liene kovin kärkäs tällaisia käsityksiä oikomaankaan.

    • Martti Pentti :”Ns. tavallinen kansalainen taitaa saada helposti sen käsityksen, että vain KD edustaa politiikan piireissä kristillisyyttä.”

      Puoluepolitiikalle täysin allergisoituneena ainakin tämä ”tavallinen kansalainen” uskoo, että yksikään puolue yksin ei edusta kristillisyyttä. Kristillisyyttä edustaa mielestäni parhaimmalla tavalla ortodoksinen kirkko, jonka papeille puoluepolitiikkaan osallistuminen ei ole sallittua.

    • ”Meillä luterilaisilla (vaikka Luther ei tätä nimitystä olisi koskaan hyväksynyt) ei ole monopolia uskon asioissa, olemme vain yksi osa Kristuksen kirkkoa,”

      Eipä taida monopolia uskon asioissa olla koko Kristuksen kirkollakaan. Millä perusteilla kaikki muut maailman uskonnot eivät olisi yhtä oikeassa tai väärässä uskomustensa suhteen kuin kristitytkin?

    • ”Kristillisyyttä edustaa mielestäni parhaimmalla tavalla ortodoksinen kirkko, jonka papeille puoluepolitiikkaan osallistuminen ei ole sallittua.”

      Juu, parempi taitaa olla kaikkien kannalta, että ortodoksi-isät hokevat vaan hospotipomiloita, eivätkä sekaannu maallisen regimentin asioihin (vaikka ne regimentit Lutherin keksintöä olivatkin). Kyllähän tuo tuli nähtyä jo isä Mitron ihmeellisissä seikkailuissa europarlamentin prameissa palatseissa.

      Olisi ihan suotavaa, ettei noita taivaallisia asioita sotkettaisi maallisiin luterilaistenkaan pappien toimesta. Pysykööt vain kaikki suutarit lesteissään ja papit pöntöissään.

    • kimmo wallentin :”Juu, parempi taitaa olla kaikkien kannalta, että ortodoksi-isät hokevat vaan hospotipomiloita, eivätkä sekaannu maallisen regimentin asioihin”

      Juu, enpä olisi jaksanut itsekään ryhtyä auttamaan 90-luvun laman jalkoihin jätettyjä nuoria, joiden ystävistä monet päätyivät itsemurhaan tai yrittäjiä, joilla vaille muulle väestölle kuuluvaa sosiaaliturvaa maksatettiin puoluepamppujen 80-luvun poliittiset virheet.

      Kiitos ortodoksi-isillekin saamistani moraalisista voimista, joiden tulemista 90-luvulla haastattelemani nuoretkin pitivät välttämättömänä.

      ttps://www.youtube.com/watch?v=JcORqsEkyHE

  2. TUULA.

    kirjoittelen tätä bussissa, paluumatkalla Helsingistä. Jos siis tulee pahoja lyöntivirheiyä, ne saattavat johtua myös sivuliikunnasta.

    Käytät tuota vanhaa fraasia, sitä käytti myös autuaasti edesmennyt uskonnonopettajani, naisten pappeutta kannattanut evankeelinen, Alli Autere. Kommunisti sanoisi toisen omaa omakseen ja kristitty taas: mikä on minun, on sinun. Täytyy sanoa, että pitkän elämäni varrella ei kumpiakaan ole tullut vastaan. Mutta olisiko näitä omastaan luopuvia KD-puolueessa?

    • Tuula Hölttä, jos kysyin jotenkin väärin, yritän uudestaan:

      Oletko Sinä kohdannut noin puhuvia ja toimivia krisittyjä ja kommunisteja?

      Eikö olennaistta ole uskon ja elämän yhteys, ettei usko jää vain ajatuksiksi tai puheiksi?

    • Heikki Palmu :”Oletko Sinä kohdannut noin puhuvia ja toimivia krisittyjä ja kommunisteja?”

      Ruohonjuuritasolla face-to-face en, poliittisen vallankäytön menetelmissä kyllä.

  3. SALME,

    oletko koskaan ajatellut, mistä saattaisi johtua, että KD-puolueen puheenjohtajan Päivi Räsäsen julkisia esiintymisiä useamman kerran on seurannut joukkoeroaminen ev.lut kirkosta? Juha Heinilä käyttää sisäministeristä nimitystä kirkkoministeri. Kun siis kirkkoministeri, Kansanlähetyksen johtajan puoliso puhuu ev.lut.kirkon kirkolliskokouksessa, onko koskaan tullut mieleesi, että joku tavallinen kaduntallaaja saattaisi sen mielessään jotenkin liittää evlut kirkkoon?

    Mitään vastuuta Niilo ja Päivi Räsäsellä näistä epäloogisista ilmiöistä ei tietenkään ole. Kaikkein ilkeimmät arvostelijat näkeväöt jotakin logiikkaa siinä, että anglosaksiset heräyskristilliset pyrkivätkin, ihan oikeasti uskovien kirkkoon. Saattaa olla, että joukkoerojen myötä vahvauskoisten %-osuus kirkossa kasvaa ja heikkouskloisten vähenee.

    • Salme Kaikusalo, mikäli vastasin ylimielisesti, pyydän sitä anteeksi.
      Kun radiossa ja tv:ssä puhutaan KD-puolueesa nimellä kristilliset, ettkö näe mitään vaaraa siihen, että puolueen rooli tulee väärinkäsitetyksi?

    • hei,
      minun mielestä ei olla KD puoluetta, meille kaikille kuuluu määrätyt perus säännöt esim.kunnioitus toista kohtaan, yleensä käyttäytyminen toisia kohtaan. minusta riittää.

    • KD:ta voi pitää vastuullisena, jos se antaa tahallaan ’voihan olla, että’ -joidenkin jäädä siihen uskoon, että kristityn velvollisuus on äänestää heitä, koska vain he edustavat kristillisyyttä.

  4. Myös esimerkiksi ”Kristilliset eläkeläiset” särähtää, ovat omineet kristillisyyden viimeisiksi vuosikseen.
    Toisaalta ymmärrän, että he haluavat vahvistusta uskolleen kuulumalla erikseen yhdistykseen ”kristilliset …”.
    Ehkä tällainen korostus saa monenkin toteamaan olevansa kastettu, siis kristillinen?
    Kyllä kristillisiin yhdistyksiin kuuluvalla on taka-ajatus, että kaikki kastetut eivät ole kristillisiä. Lähellä on ajatus aikuiskasteesta tai vielä pahempaa: julistautuminen oikeaksi uskovaiseksi, uskoon tulleeksi, että lapsikaste ei riitä, on aikuisena tehtävä ratkaisu ollakseen kristillinen.

    • ”Kun joku sanoo, että Suomen kansasta suuri osa kuuluu kirkkoon, niin tarkoittaako se, että he ovat kristittyjä?”
      Kyllä se tarkoittaa.

Heikki Palmu
Heikki Palmu
Uusi, neljästoista kirjani "Jeesus vai Paavali? Pohdintoja uskonasioista. (Väyläkirjat 2022) on poleeminen, se haastaa keskustelemaan Raamatusta, uskosta ja kirkosta. Koska sitä ei ole kaikissa hyvinvarustetuissakaan kirjakaupoissa, kannattaa se tilata verkkokaupasta osoitteella vaylakirjat.fi. (23 e) Sillä hinnalla se tulee postin kautta - mukaan tarvitaan postiosoite ja puhelinnumero. Älä anna kristillisen kirjan kuihtua! Tue sitä aktiivisesti! Pysy mukana!