Suomessa on suosittua olla sorrettu, niin kummalliselta kuin se tuntuukin. Vapaa-ajattelijoilla on toki ollut monia kummallisia tempauksia, kuten Raamattujen vaihto pornolehtiin, mutta kantava, yhä uudestaan toistuva teema näyttää olevan: ”Meitä sorretaan”.
Kun mennään yksityisten ihmisten kohdalle, ei asia ole enää yksinkertainen. Pieni esimerkki: Kummilapseni isä on eronnut kirkosta eikä salli hänen osallistua koulun uskonnonopetukseen, vaikka lapsi itse sitä haluaisi. Ei sinänsä mitään ihmettelemistä siinä mielessä, että persoonllisen vakaomuksen kysymykset eivät noudata mitään logiikkaa. Ja valtaa käyttää tavallisimmin se, jolla valta on.
Apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen
Vakaomuksensa on myös Mikko Puumalaisella ja se näyttää jälleen aiheuttavan pohdintaa. Virkamies on eri mieltä kuin eduskunta ja sen perustuslakivaliokunta. Mikon kanta on ”että uskonnonvapauden kannalta olisi perusteltua, ettei koulussa järjestettäisi lainkaan opettajien tai esimerkiksi seurakunnan työntekijän johtamia tilaisuuksia, joissa on tietyn vakaomuksen mukaista sisältöä.”
Mitä se on? Uskonto rajattaisi koulusta pois mahdollisimman täydellisesti. Tunnustuksellista uskonnonopetusta meillä ei enää koulussa ole. Vertailukohdaksi voitaisi ottaa esimerkiksi historian tai yhteiskuntaopin opetus. Opettajat tai vierailijat eivät saisi enää ”lainkaan” järjestää koulussa tilaisuuksia ”joissa on mukana tietyn vakaomuksen mukaista sisältöä.”Ensin poistettaisiin kaikki yhteiskunnalliseen tai jopa poliittiseen toimintaan osallistuneet opettajatKetkä sitten?Kaikki niistä jotakin tietävät ja ymmärtävät? Näin voitaisi turvata opetuksen puolueettomuus. Tavoitteena arvovapaa, arvoista välittämätön ja tietämätön opetus.
Voiko Vapaa-ajattelijoiden argumentointi olla näin alkeellista? Siltä pahasti näyttää, kun lukee heidän perustelujaan – tai niitä kopioivan Mikko Puumalaisen perusteluja. Puhutaan Jumalan ylistämisestä koulussa jne.
Kova on Vapaa-ajattelijoiden pyrkimys päästä sorretuiksi. Mutta edellä mainittu perustelu
ei kertakaikkiaan pidä paikkaansa. Kouluopetukseen ei liity sellaisia tilanteita. Kirkossa tai seurakuntien työntekijöiden järjestämistä tilaisuuksista kerrotaan ennakkoon ja niihin osallistuminen on vapaaehtoista. Suomalaisen koulun peruslähtökohtia on, että ihan kaikki, niin luterilaiset kuin islaminuskoiset otetaan huomioon. Kuten myös uskonnottomat. Ketään ei pakoiteta mihinkään.’
Päivän Turun Sanomat (25.02.14) kertoo turkulaisista k ouluoloista. Selostus näyttää huonosti tukevan Vapaa-ajattelijoiden ja apulaisoikeuskanslerin mielipiteitä. Sivun levyisen jutun toinen otsikko: ”Turkulaisrehtorit eivät halua lisää rajoituksia”. Pari lainausta:
”Hannunniityn koulun rehtori Timo Kalske oli yllättynyt Puumalaisen linjauksesta. Hän pitää päätöstä harmillisena. Kalskeen mukaan oppilaat eivät tähänkään saakka ole olleet uskonnon takia eriarvoisessa asemassa.” Kerttulin rehtorin Laineen mukaan heillä ei järjestetä uskonnollisia tilaisuuksia juuri ollenkaan. – Näissä lausunnoissa kielletään yleensä aina jotakin. Vapauden nojalla pitäisi myös saada järjestää jotakin, Laine kuitenkin huomauttaa Puumalaisen sanoista.”
Jutun kuvituksena on lukiolainen Kerttulin lukion (Mauno Koiviston koulu) edustalla. Kuvateksti: ”Kerttulin lukion Kalle Kilckesenin mielestä uskonnonopetus avaa silmiä ja tarjoaa näkökulmia maailman asioihin.”
Uskonnonvapaus – vapaus uskontoon vai vapaus uskonnosta
Viimeisen kymmenen vuoden keskustelussa Suomessa on ollut vastakkain negatiivinen ja positiivinen uskonnonvapaus. Vapaa-ajattelijat ovat varsin tyylipuhtaasti edustaneet ensinmainittua. Koska he pitävät uskontoa epätieteellisenä satuiluna, on sen vaikutusta kaikella tavalla ja kaikissa yhteyksissä minimoitava. Vaikka kansan enemmistö kuuluukin kristillisiin yhteisöihin, eivät he Vapaa-ajattelijoiden mukaan ole oikeita uskovaisia, eikä heidän äänelleen saa antaa painoa.Perustuslain uskonnonvapautta ei siis tule tulkita vapaudeksi harjoittaa uskontoa, vaan Vapaa-ajattelijoiden ohjeiden mukaan minimoida uskonnon vaikutusta.
Evankelisluterilainen ja ortodoksinen kirkko eivät ole tätä mieltä. Helluntaiseurakunnat ja muut vapaat kirkkokunnat eivät ole tätä mieltä. Maahanmuuttajien enemmistö ei ole tätä mieltä. Suomen islamilaisten enemmistö ei ole tätä mieltä. Mutta Vapaa-ajattelijoiden hybris on niin suuri, että vaikka he ovatkin kovin piskuinen lauma, he katsovat oikeudekseen määrätä kansakunnan uskonto-olosuhteet. Heidän toimintansa pääpaino on ihmisten erottaminen kirkosta. Kun näillä palstoilla ehdotin, että Välimeren maiden tapaaan vapaamatkustaminen tehtäisi mahdottomaksi niin, että myös Vapaa-ajattelijat joutuisivat maksamaan veron johonkin yleishyödylliseen tarkoitukseen, ei ajatusta Vapaa-ajattelijoiden taholta kannatettu. Menettäisiväthän he siinä tärkeimmän erottamisperusteensa – rahan.
Myös uudistuksia tarvitaan
Vapaa-ajattelijat lienee yksi niistä harvoista ellei ainoa järjestö, jonka tärkein tehtävä on ihmisten erottaminen toisesta järjestöstä. Silti osa heidän tavoitteestaan on sellaisia, etta minäkin niihin mielelläni yhdyn. Vaikka kansan enemmistö yhä tunnustautuu kristityiksi, on aika niin muuttunut, että yhtenäiskulttuurin ja siihen liittyneeen valtiokirkon viimeiset jäänteet on syytä siirtää historian romukoppaan.
Suomea usein verrataan muihin Pohjoismaihin ja toivotaan samanlaista valtion ja kirkon erottamista. Vaatia tätä kertoo vain suuresta asiantuntemattomuudesta. Muissa Pohjoismaissa on kauan haaveltu Suomen ev.lut. kirkon itsenäisyydestä – erityisesti Norja ja Tanska ovat vielä kaukana siitä.
Piispojen nimityksen ja kustannusten siirryttyä kirkolle on valtiokirkko-statuksesta lähinnä symbolisia merkkejä, kuten valtiopäiväjumalanpalvelukset. Negatiivisen uskonnonvapauden vastaus tähän on selvä:POIS VAAN. Samalla, valtion arvonanto sen kansalaisten omalle arvoperustalle on myös vahvasti positiivinen voimavara.Joko olisimme kypsiä siihen, että valtiopäivien avajaisten ja päättäjäisten juhlatilaisuus voisi vaihdella? Ei aina Helsingin tuomiokirkossa. Välillä Uspenskin katedraalissa. Sitten Saalamissa ja miksikä ei Helsingin yliopiston juhlasalilla, missä Vapaa-ajattelijat yhdessä itseään edustavampien humanististen järjestöjen kanssa järjestäisi juhlan.
Summa summarum: En tahtoisi antaa kovin pienelle porukalle oikeutta päättää, miten sitä olennaisesti isompi joukko saa laittaa juhliinsa ”tietyn vakaomuksen sisältöä”.
Taikka ei saa. Apulaisoikeuskansleri on nyt sortunut perusnegatiivisen uskonnovapaustulkinnan airueeksi. Toden totta: Eikö vapauden nojalla pitäisi myös saada järjestää jotakin?
Jorma tuossa jos vastasikin Laurille, Pekalle ja Jukalle.
Luulisi kuitenkin, että tekin mieluummin elätte länsimaisessa demokratiassa, jonka päätöksentekoa, päättäjiä, uutisointia , oikeuslaitosta ja ihan kaikkea yhteiseksi hyväksi järjestettyä toimintaa saatte ihan vapaasti arvostella. Vaihtoehtona teille on tietysti esim. Venäjä, osin Unkari ja Puola, joissa kaikissa kyseisistä toimenpiteistä voi häkki heilahtaa aika pitkäksi aikaa, jos ei sitten ”vahingossa” putoa kerrostalon ikkunasta, laivasta tms.
Ja jos nuo aborttikysymykset koskevat herroja läheisesti, niin roomalaiskatolinen kirkkohan on teille turvasatama. Eli on teillä vaihtoehtoja.
Tavallaan ymmärrän, että voi saada kicksejä, kun täällä periaatteessa Suomen ev.lut. kirkkoon aika läheisesti liittyvällä alustalla halutaan levittää venäläisten masinoimia salaliittoteorioita. Surullista kuitenkin.
Eikö Seija ole mitään parempia vastaväitteitä sille, että TV:n uutislähetykset ei kykene antamaan muuta, kuin hyvin suppean näkökulman asioiden taustoihin. Jo se että meille näytetään jotain uutisfilmiä laittaa omat aivot narikkaan. Emme tule ajatelleeksi sitä että meille tarjotaan siinä valmis kuva kokonaisuudesta. Kuva, jonka todenperäisyyttä emme kykene siinä tilanteessa arvioimaan.
Näin meitä aivopestään ajattelemaan sen mukaisesti, mitä näemme. Kyse on ihan samasta asiasta kuin mainostamisessa.
Näytetään jatkuvasti valtava määrä mainoksia ja luulemme ettei ne meihin mitään vaikuta. Johtuen siitä ettemme tajua niiden vaikutusmekanismia. Ennen kuin käymme kaupassa ja olemme ostaneet juuri niitä tuotteita ja vain sen tähden että niitä on mainostettu. Mainostamiseen käytetään miljoonia euroja, koska se vaikuttaa. Ihan samoin vaikuttaa uutiset meidän ajatteluun muista. Ei siihen tarvita mitään salaliittoteorioita tms. Ihmiset ei edes jaksa keskittyä asioihin kuin hetkeksi, joten uutiset typistetään muutamaan lauseeseen.
Arveletko, että Suomen televisio (siis aika monta kanavaa, toiset jopa ilman mainoksia) on uutisvälityksessä puolueellinen?
Seuraan uutistarjontaa monista esim. saksan-, ranskan- , kreikan- ja englanninkielisestä lähteistä. Minusta suomalainen tiedonvälitys on aivan ylivertaista.
Tuo, mitä kerrot saman sanoman toistamisesta uudelleen ja uudelleen: eikö se olekin enempi sitä, mitä naapurimaamme tekee sotansa puolustamiseksi?
Kyllä radiosta ja televisiosta löytyy myös sellaisia ohjelmia, joissa syvennytään käsiteltävään asiaan sekä tuodaan esiin taustoja ja eri näkökulmia.
Ykkös-tv:ssä on usein torstai-iltaisin uutistoimituksen tuottama Ulkolinja. Viime torstaina oli kolmas osa Venäjän hyökkäystä Ukrainaan käsittelevästä sarjasta. Ohjelmassa pääsi ääneen myös venäläismies, joka puolusti Putinia ja piti sotaa oikeutettuna.
Radio 1 lähettää lauantaisin klo 12.10 ohjelman Maailmanpolitiikan arkipäivää. Ohjelmalla on uusinta Radio Suomessa (ajankohtaa en muista). Arkipäivisin Radio 1:n klo 17 uutisten jälkeen lähetetään Uutispodcast, joka keskittyy aina yhteen aiheeseen.
Lisäksi arkipäivisin (pl. ma) ruotsinkielisten klo 17 uutisten jälkeen lähetetään niin ikään yhteen aiheeseen keskittyvä Nyhetspodden, joka uusitaan seuraavana aamun klo 9 uutisten jälkeen.
Ja kyllä television kanavilla, Ykkösellä, Teemalla ja FEM:lla, tulee otsikko-ohjelmia, jotka eivät ole vain muutaman virkkeen uutisia.
Uutisia ja mainoksia ei voi rinnastaa, kun puhutaan journalistisin perustein tapahtuvasta uutistoiminnasta, mitä pääosa meillä on. Eri asia ovat sitten jotkut nettisivustot tyyliä Oikea media. Itänaapurissa – ja paljolti esimerkiksi myös Unkarissa – asia on toisin. Media ei toimi journalistisin perustein.
Seija ja Jorma,
En ole väittänyt Suomen mediaa huonoksi tai huonommaksi kuin muiden maiden. Ja myönnän, etten ole Unkarin tilanteen täkäläisen median syövereihin asti kaivautunut. Unkarin tilanteen pohtiminen eri näkökannoilta on tärkeää, mutta olisi tärkeää pitää mielessä ”itse asian” ja asioihin liittyvän arvotodellisuuden moninaisuus. Siihen liittyy huoleni median yksipuolisuudesta.
”Kiksejä” me itse kukin ehkä saamme ja näemme eri aiheista. Toiset salaliittoista, toiset niistä pelotteluista, kolmannet jostain muusta. Länsimaissa on erinaisistä asioista erilaisia mielipiteitä ollut jo kauana ennen nyt käytävää sotaa. Sen pitäisi nimenomaisesti kuulua läntiseen demokratiaan. Sitä ei saisi myöskään (Venäjän) pelon vuoksi vaarantaa.
Mitä, Seija, tärkoitat tässä yhteydessä ”salaliittoteorialla”?
Ja miksi mm. aborttikysymys on sellainen, että sitä ei pitäisi avoimesti pohtia eri näkökulmista, oltiinpa sitten roomalaiskatolisessa, Luterilaisessa, ateistisessa tai agnostisessa kontekstissa. Eihän se ole roomalaiskatolis-luterilainen ”maaottelu” -kysymys.
On asioita, joista kaikki ajatukset eivät ole yhteneviä – Putinista ja Venäjästä huolimattakin. On totta, että Venäjä haluaa aiheuttaa eripuraa. Sen ei kuitenkaan tulisi rajoittaa liikaa keskusteluavaruutta meillä. Ja on tärkeää, että Unkarinkin tilannetta avoimesti tarkastellaan eri näkökannoilta, siis ihan perusmediassakin.
En kaipaa diktatuuria tai muuta ”ei-länsimäista”, oikeudettomuutta, en erityisesti ihaile roomalaiskatolisuutta jne. En myöskään sympatiseeraa Putinia ja hänen Venäjäänsä (monia venäläisiä kuitenkin), en kaipaa salaliittotreorioita. Toivoisin moninaisempaa asennetta medialta. Kokemus yksipuolistumisesta nimenomaan ”sataa naapurin laariin” – ei ehkä heti.
On valitettaavaa, että on asioista meillä ei usein keskustella moninaisesta näkökulmasta. Ei abortti ole ainut sellainen, jossa vaikeus tai ehkä haluttomuuskin ilmenee. Juuri se saa ihmiset etsimään tietoa muualta. Löytyykö sitten ”oikeaa”, on hyvä ja aiheellinen kysymys.
Jukka, kirjoitat. ”On valitettavaa, että asioista meillä ei usein keskustella moninaisesta näkökulmasta.”
Mitä tällaisia asioita on mielessäsi?
Senverran väsähtänyt olen, että kirjoitaan vain lyhyesti menemättä kovin tarkoihin määrittelyin. Vaatisi ”paneutuvamman” kirjoitusrupeaman, jotta ei syntyisi turhia väärinymmärryksiä, saatan hiukan turhan yleistäenkin kirjoittaa.
Ehkä arvaatkin, että esim. aborttilysymys ja muut ns. ”perimmäisiin” ja syvän eettisiin tms asioihin liittyvät kysymykset käsitellään päämedioissa pääsääntöisesti jo valitusta näkemyksestä. Olen useammalta henkilöhohtaisesti kuullut, etttä eivät uskalla mielipiteitään enää ilmaista kuin ehkä kahden kesken. En ala tarkemmin kertomaan asian tarkempaa sisältöä.
Ihmettelin myös paljonkin Trump-uutisoinnin pinnallisuutta: keskittymistä lähinnä vain edesottamuksiin, oli erikseen haettava muualta taustatietoa. Valitettavssti muualta löytyvä tieto sitten usein oli toinen ääripää. Olisin avoimesti ”ei-trumppilaisena” toivonut eräissä yhteyksissä pientä keskustelua ja pohdintaa käydä ilmiön tausta-asioista mutta jo pelkkä moinen ajatus antoi ”trumpistileiman” ja vyörytyksen samoista edesottamuksista, joita uutisissa päivittäin lueteltiin.
Tuo vyörytys olis se, joka herätti kiinnostukseen muihin lähteisiin. Tämä ei siis ole minkäänlainen kannanotto hra Trumpiin ja hänen edesottamuksiinsa tai tekesiinsä sinänsä. Uutosinti keskittyi lähes kauttaaltaan henkilöön, varsin vähän taustoihin, niihin pinnallisesti, ei monipuolisesti.
On ollut myös tilanteita, joissa toimittajat ovat selvästi ilmaisseet ”antipatiansa” tiettyihin poliitikkoihin jopa haastattelutilanteissa (en tarkoita tässä nyt Halla-Ahoa), mikä sekin viestii siitä, että asenne ei ole neutraali. Masentaa.
Polarisoitumista on nykyisin enemmän, ja se näkyy mediassakin. Toisaalta nyt internetistä alkaa jo löytää monipuilkisempaakin tietoa ja erilaisia näkemyksiä. Mutta vaatii aikaa ja vaivaa. En ole ajatuksinani yksin. EIkä tässä ole nyt kyse poliittisesta kannanotosta.