Kaikki uskonnot käsittelevät tavalla tai toisella kärsimystä. ”Tapahtukoon sinun tahtosi”- rukouksena ei poista maailman kärsimystä, mutta se liittää sen tarkoitukseen, joka lamaantumisen sijasta antaa voimaa. Toimiaksemme oikein me emme tarvitse uskontoa tai filosofiaa (kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat). Sen sijaan meidän on opittava sisäistämään kärsimyksen ydin, ristin tarkoitus. Uskon Ukrainan jalon kärsimyksen – tyytyessään vain puolustukseen ehkäpä vain riittämättömien aseitten vuoksi – nostavan sen valoksi Euroopalle, koko maailmalle. Mutta kuten kauniisti sanotaan valo tuo mukanaan aina myös varjon. Varjon muodostamme me, kiihtyvää inflaatiota päivittelevät EU:n kansalaiset, jotka ahneina nostamme hintoja silloinkin kun se toiselle pakollisena on itselle tarpeetonta.
Viimeistään nyt havaitaan kaiken riippuvan kokonaisuudesta, jopa kauppojen sähkönsäästön uhkaamat pakaste- ja kassakonejärjestelmät. Viikoittain paljastunee vastaavia heikkouksia. Olisi väärin kuitenkin sanoa heikkouksien perussyiden olevan omiamme. Jo runsas 100 vuotta sitten sodan aikana Einstein kuvasi saksalaisia kollegoitaan ”ahnaiksi” näiden vallanhimon ja valtaan kohdistuvan ihailun johdosta. Samaa kansallista ahneutta toistetaan edelleen ei ainoastaan Saksassa vaan kautta Lännen. Se ilmenee yhtäältä talouselämän ja toisaalta politiikan muotoilemisessa vastuullisten päättäjien toimissa. Sen nimi on toki uusi, kaasu, niin kuin siihen käytetty valuuttakin, ukrainalaisten kärsimys.
Suomikin on taas tikun nokassa. Nyt kysytään miksi Suomi vaarantaa koko 26 Euroopan valtiota käsittävän Schengen-alueen myöntämällä venäläisille mukaturisteille viisumeita? Niin kuin Nato-päätöksen osalta pyrkivät poliitikot ja poliittisesti nimitetyt virkamiehet nytkin joko etsimään verukkeita tai kätkeytymään EU:n selän taakse. Gallupkyselyn sijasta on olemassa myös toinen, sekä kansallisesti että kansainvälisesti vaikuttava vaihtoehto. Venäjän edellyttämään viisumivapauden säilyttämiseen tulisi Suomessa hakumenettelyn oheen lisätä Ukrainan ulkoministeriön ehdottama pakollinen kyselyosio (IL 28.7.2022). Kuvitteellisesti se voisi olla seuraava kuin ajokortin teoriakokeessa ikään:
”Teemme sinulle Venäjän kansalaisena 20 kysymystä. Mikäli vastaat omantunnontarkasti eli tolstoilaisittain 18 kysymykseen myönteisesti otamme viisumianomuksesi käsittelyyn. Vastatessasi valitset vain toisen vaihtoehdoista. a) Suhtautumisesi väkivaltaan ja sotaan. b) Kannatatko Venäjän Ukrainaan suuntautuvia sotatoimia? c) Oletko henkilökohtaisesti tai joku perheenjäsenistäsi osallistunut sotarikokseen? d) Koetko itse henkilökohtaisesti olevasi täysin tai osaksi vastuussa Venäjän Ukrainassa käymään sotaan? e) Onko suvereeneilla valtioilla oikeus väkivaltaisesti puuttua toisten suvereenien valtioiden asioihin? f) Onko oikein joukkotuhoasein surmata toisen valtion kansalaisia ilman sodanjulistusta? g) Jos sota-sana korvataan esimerkiksi sanalla ”erikoisoperaatio” oikeuttaako se toisen valtion kansalaisten surmaamisen ja raiskauksen? h) Saako siviilikohteita kuten asuintaloja, kouluja, sairaaloita tai muita kohteita pommittaa sotatilaa julistamatta? i) Katsotko olevasi moraalisesti oikeutettu nauttimaan Lännen palveluista vaikka maamiehesi surmaavat ukrainalaisia?
Kerro mielipiteesi seuraavista Ukrainassa otetuista dokumenteista. Vastaa joko ”hyväksyn” tai ”en hyväksy”. Kuvat selvennetyin tekstein käsittelevät k) raunioitettuja asuintaloja, l) kadulla makaavia surmattuja siviilejä, m) sairaalassa hoidettavia, pommituksissa vammautuneita lapsia, naisia ja miehiä, n) pakolaistulvaa toisissa Euroopan maissa ja o) kellareissa ja pommisuojissa majailevia vanhuksia, naisia ja lapsia”.
On todennäköistä, etteivät poliitikot, puolueet, hallitus, kirkko kuin muutkaan ”itseään kunnioittavat” tahot hyväksy Ukrainan ulkoministeriön – tässä tosin lievästi ennakoiden mukaeltua – ehdotusta, vaikka menetelmää ei ole suunnattu ketään vastaan. Sokrateen tapaan siinä esitetään vain kysymyksiä vastaajan itsensä arvioidessa omia tuntojaan. Viisumeitakin tulisi hakea entistä enemmän niiden palvellessa niin hakijaa, Venäjää kuin Länttäkin. Aineisto tilastollisena olisi käytettävissä sekä Venäjällä että Lännessä
Valitsemiemme päättäjien ja mahdollisesti myös EU:n jatkaessa kuurupiiloa aktivistit voisivat kyselyä tukien edetä yhteydenotoin vapaaseen lehdistöön, YK:hon, eri kirkkokuntiin, järjestöihin, viisumikäytäntönsä jo muuttaneiden maiden lähetystöihin jne. Viisumihakemuksen kyselyosiota edistävien aktivistien motiivia tulisi tukea – sotaahan nyt käydään – havainnollistamalla sitä Himars-raketinheitinjärjestelmällä. Sen kuvitteelliset sirpaleet eli kyselylomakkeen moraaliset kannanotot leviäisivät laajalti niin YK:n ja EU:n jäsenvaltioiden kuin Venäjänkin kansalaisten, niin kirkkokuntien kuin eri maanosien talousalueittenkin piirissä. Kuvitteellisen räjähteen jokainen sirpale eli kyselylomakkeen jokainen kysymys on muistutus arvoista kuten rehellisyydestä, suvaitsevaisuudesta, oikeudenmukaisuudesta, totuudesta, rakkaudesta, hyvyydestä, kunnioituksesta, pitkämielisyydestä, lempeydestä, pöyhkeilemättömyydestä jne. kuin vuorisaarnassa ikään. Rukoukseen ”tapahtukoon sinun tahtosi” saatamme toki kuulla ukrainalaisten epäilyksen ja huudon; Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit meidät. Hiljainen ääni kuitenkin vastaa; minä en hylkää teitä. Toimiessani omieni välityksellä pelkään heidän olevan hylkäämässä teidät.
Otaksun suomalaisten Nato-gallupin tavoin ainakin 72 %:sti kannattavan Ukrainan ulkoministeriön ehdottaman kyselylomakkeen käyttöönottoa jo oman kansallisen turvallisuuden ja kansainvälisen aseman arvioimisen tähden. Yhtäältä talouselämän ahneitten ja toisaalta politiikan muotoilemisesta vastuullisten poliitikkojen tulisi jo vapautua suomettumisen häpeällisestä taakasta. Suomalaisina emme halua ikuisesti olla Lännen heikoin lenkki, Troijan hevonen kuten jo italiaisetkin nimittelevät (IL 31.7.2022).
Eipä tuo markkinointi juuri eroa kunnallisvaalimarkkinoinnista. Olisi ollut kiva kuulla että kirkolla olisi jotain omintakeista sanottavaakin ihan noin niinku seurakuntavaalienkin tiimoilta. Enemmän kuin vaikuttamaan, kirkkoon pitäisi tulla vaikuttumaan.
Kuka voi olla vaaleissa ehdolla? Vieläkö pitää paikkansa ehto “kristillisestä vakaumuksesta tunnettu 18 vuotta täyttänyt seurakunnan konfirmoitu jäsen, joka ei ole vajaavaltainen.”? Onko tuo kirkkolaki vielä voimassa? Jos on, niin miten mitataan se, että joku on “kristillisestä vakaumuksesta tunnettu”?
Kirkkolaki on voimassa, mutta vaalisivusto on vain ’unohtanut’ mainita kristillisen vakaumuksen.
”Vaalikelpoinen seurakunnan luottamustoimeen on kristillisestä vakaumuksesta tunnettu 18 vuotta täyttänyt seurakunnan konfirmoitu jäsen, joka ei ole vajaavaltainen. Vaalikelpoisuusiän on täytyttävä seurakuntavaaleissa viimeistään ensimmäisenä vaalipäivänä ja muussa vaalissa viimeistään vaalin toimittamispäivänä.”
http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1993/19931054#a1054-1993
Kuka vastaa vaalisivuston sisällöstä. Tuo Salme Kaikusalon ja Ilmari Karimiehen esiin nostama asia on tärkeä. Asiahan täytyy korjata. Vai mitä?
Muutoin seuraava kommentti tuntuu suoraan sanottuna todella kummalliselta puhuttaessa kirkosta ja sen vaaleista. ” Leppänen sanoo, että ehdokkaaksi lähtemisen polkua on pyritty tekemään mahdollisimman helpoksi.”
Mielestäni kirkko voisi hyvinkin suorittaa esikarsintaa ehdokkaista järjestämällä ehdokkaaksi pyrkiville vaikkapa katekismus -kokeen, mikäli kokeesta pääsisi läpi voisi asettua ehdolle kirkollisiin vaaleihin.
Vai päättäjiä haetaan. Kiitos varoituksesta voikin parempi olla syyskuussa pois netistä.
Vakavasti kun haette päättäjiä, niin niitä saatte. Tosin ne päättävät päättäjät päättävät eri asioita. Minkälaisia te vielä haluatte lisää? Kirkkoonne pääsee vaikuttamaan minkä tahansa yhtenäisen yhdenasian liikkeen tai järjestön kautta tahansa matalan äänestysaktiivisuuden takia. Odotan mielenkiinnolla. Mitä seuraavaksi? Edelliset vaalit on hyvin muistissa, mutta nyt en enää järkyty.
Tuossa olen Eija Moilasen kanssa samaa mieltä. Kirkkokansan äänestysprosentti on todella niin surkea, että mikä tahansa mitä tahansa aatosta edustava nokkela ja aktiivinen ryhmä saa edustajansa päättämään asioista uskomattoman pienellä äänimäärällä.
Todella kiinnostaa, kuka voi yleensä olla ehdolla. Ja kuinka hyvin näiden ehdokkaiden näkemyksistä kerrotaan ja miten ne helposti löytää? Onko esim. joka ehdokas netissä? Todella, vaikkapa joku tuollainen katekismus -koe tms voisi olla paikallaan.
Vaan eiköhän seurakuntalaiset pappeineen taas nuku hurskasta unta ja sitten jälkeenpäin tuskitellaan, että kuinkas tälleen kävikään. Kaikkiaan ketään yksittäistä henkilöä mollaamatta niin kirkkohallituksen toiminta on kaikkiaan aivan kuin toisesta todellisuudesta. Toivottavasti ei nyt.