
Viron evankelis-luterilainen kirkko (EELK) viettää ensi vuonna perustamisensa 110-vuotisjuhlaa. Itsenäinen kirkko perustettiin kansalaiskokouksessa Tartossa toukokuussa 1917.
Juhlavuoden päätapahtuma on Tartossa 29. toukokuuta. Tuolloin pidetään Tarton Raatihuoneenaukiolla ulkoilmajumalanpalvelus, ehtoollismessu, jossa saarnaa arkkipiispa Urmas Viilma. Juhlavuosi nousee esille myös eräissä muissa yhteyksissä varsinkin ensi vuoden kevään aikana.
Juhlavuoden logoa varten julistettiin suunnittelukilpailu. Saapuneet luonnokset kävi läpi ja voittajatyön valitsi Viron evankelis-luterilaisen kirkon 110-vuotisjuhlan järjestelytoimikunta yhteistyössä EELK:n konsistorin kanssa.
Eesti Kirik uutisoi viime viikolla logokilpailun voittajan. Sen on suunnitellut EELK:n lapsi- ja nuorisotyöyhdistyksen johtaja Triin Salmu.
Voittajatyön keskiössä on ajankohtainen luku 110. Se muodostuu logon kolmesta kuviosta. Yhdessä nämä kuviot muodostavat kirkon. Logon alla oleva teksti (suomeksi ”Katsokaamme ylös Jeesukseen”) on Heprealaiskirjeen 12:nnesta luvusta.

VIRON EVANKELIS-LUTERILAINEN kirkko itsenäistyi pian 110 vuotta sitten. Luterilaisuudella on Virossa kuitenkin hieman vanhempi historia kuin Suomessa: Baltiansaksalaisen eliitin johtama Tallinnan kaupunki omaksui luterilaisuuden jo vuonna 1525. Läpi seuraavien vuosisatojen luterilaisuus oli Virossa vallitseva uskontokunta.
Ennen Viron itsenäistymiseen (1918) välittömästi johtaneita vuosia luterilainen kirkko maassa ei kuitenkaan ollut kansallinen: reformaatioaikana ja sen jälkeen aina 1900-luvun loppupuolelle saakka Viron luterilaiset seurakunnat olivat baltiansaksalaisen aatelin ja saksalaistaustaisen papiston johtamia, vaikka rahvaalle tietenkin saarnattiinkin viron kielellä. Lopullinen kansallisen kirkon muotoutuminen tapahtui vasta kirkon itsenäistymisen jälkeen 1920-luvulla.
EELK:n asema muotoutui 1920-luvulla Suomen kirkon kaltaiseksi, vaikka varsinkin monet maan vasemmistolaisista poliitikoista olisivat halunneet sille vain vapaakirkollisen aseman. Neuvostoaikana (1940—1941 & 1944—1991) kirkko alistettiin ateistisen valtiovallan harjoittamalle sorrolle. Muun virolaisen yhteiskunnan tavoin kirkko kärsi neuvostomiehityksen vuosikymmeninä suuria aineellisia ja aineettomia vaurioita.
Viron evankelis-luterilainen kirkko on Moskovan patriarkaatin alaisen ortodoksisen kirkon ohella Viron suurin uskontokunta. Sen jäsenmäärän laskeminen on tosin epätarkkaa: Näin laskettuina jäsenmäärä voi liikkua 50 000 hengen tietämillä. Luterilaisiksi kastettuja mutta seurakuntiin todellisuudessa kuulumattomia virolaisia on tietenkin huomattavasti enemmän.
Jäsenyysmäärät ovat olleet 2000-luvulla laskusuunnassa. Jäsenmaksuja kirkolle maksavia henkilöitä EELK:lla on tällä hetkellä (2026) vain n. 20 000 ihmistä.
EELK:lla on Virossa käytännössä tietty erityisasema maan historiallisena ja kansallisena enemmistökirkkona: kirkko ei ole rinnastettavissa esimerkiksi virolaisiin vapaakirkkoihin. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon aseman kaltaista virallista asemaa EELK:lla ei kuitenkaan ole.
Viron koko väestön määrä on hieman alle 1,4 miljoonaa. Tästä määrästä vironkielisiä on noin 930 000, muiden ollessa lähinnä venäjää äidinkielenään puhuvia.
Lue lisää Viron kirkosta:
Näkökulma: Suomalais–ugrilainen ihme indoeurooppalaisten kielten välissä
Ilmoita asiavirheestä
