”Kirkolliskokouksen 40 vuotta sitten tekemään päätökseen sisältyvän ponnen tarkoitus oli pastoraalisesti mahdollistaa eri katsantokannoilla olevien työskenteleminen kirkossa. Tämä tarkoittaa sitä, että naisten pappeuteen torjuvasti suhtautuvilla on ’edelleen mahdollisuus työskennellä kirkossa, tulla vihityksi papiksi ja nimitetyksi kirkon virkoihin’. Ponsi kuitenkin ymmärretään väärin, jos sen katsotaan antavan papille, muulle viranhaltijalle tai työntekijälle oikeuden olla tekemättä kaikilla tasoilla yhteistyötä toisen viranhaltijan kanssa.” (evl.fi 6.11.2026, Tapio Luoma)
Arkkipiispa Luoman päivitys 6.11.2026 nostaa esille kirkolliskokouksen päätöksen naisten pappeudesta 40 vuotta sitten. Kirkolliskokouksen päätös avioliiton suhteen voidaan kuitenkin ohittaa Tapio Luoman ja piispojen kollegion toimesta vuonna 2025! Näinkö tämän pitää mennä kyselee luterilainen maallikko?
Nainen pappina on kristinuskon 2000v. historiassa tuore ja marginaalinen ilmiö, joka perustuu ajan henkeen. Ortodoksit, katoliset ja muslimit eivät kuitenkaan syyllisty syrjimiseen?
Kirkossa on tilaa uudelle, onko vanhalle?
Helsingissä sateenkaarimessuja on järjestetty vuodesta 2006. Helsingin seurakuntayhtymä alkoi kehittää kristillistä joogaharjoitusta 2011. Vuonna 2016 Helsingin ja Vantaan seurakunnilla oli ensimmäistä kertaa oma rekka Helsinki Pride -kulkueessa. Avioliittolaki muuttui 1.3.2017. Osa kirkon papeista alkoi vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja, vastoin kirkon virallista avioliittokäsitystä. Kirkko 2019 Helsinki Priden viralliseksi tukijaksi ( Kirkkohallituksen johtoryhmä teki päätöksen 30.5.2019, Suomen evankelis-luterilainen kirkko ilmoitti tukevansa Helsinki Pridea). Avioliittokäsityksen muutosyritys: Piispainkokous ehdotti kahta rinnakkaista avioliittokäsitystä. Kirkolliskokous hylkäsi esityksen toukokuussa 2025 äänin 62–40. Kesäkuussa 2025 piispat antoivat uuden pastoraalisen ohjeen vastoin kirkolliskokouksen päätöstä.
Uudet, 2000-luvulla evlut kirkkoon sisälle tulleet linjaukset eivät ole millään muotoa herättäneet piispoissa kriittistä pohdintaa.
Kriittisen arvioinnin pitäisi olla molemminpuolista. Ei pitäisi olla niin, että uudistukset tulkitaan kirkon eläväksi ja muuttuvaksi toiminnaksi, mutta perinteiset näkemykset tulkitaan kirkon yhtenäisyyttä uhkaavaksi ongelmaksi. Uudistusten yhteydessä korostetaan erilaisuuden hyväksymistä, mutta perinteisen vakaumuksen kohdalla erilaisuuden hyväksyminen unohtuu.
Vanhan viran kannattajat ovat ainoa hiertävä kivi piispojen kengässä?
Hyvä Kari P.
Kirjoitat ”Ortodoksit, katoliset ja muslimit eivät kuitenkaan syyllisty syrjimiseen?”.
Pari oikaisua.
(1) Muslimeita ei ole syytä asettaa rikkain krisittyjen kanssa. Islam on uskonto, joka hieman muistuttaa kristinuskoa, mutta erittäin vähän.
(2) Muslimeilla ei ole ”pappeja”.
Kristikunnan suurin hajaannus alkoi ”reformaatiosta”, jossa keksittiin, että ihan kuka tahansa voi tulkita Raamattua ihan miten haluaa. Nyt sitten esim. ev.lut. yhteisössä päätetään dogmeista ja kaikesta muustakin äänestyksillä. Päätökset tehdään kulloinkin muodissa oleva sekulaarin ideologian mukaan.
Myös USA:ssa kuka tahansa voi perustaa kristillisen ”kirkon” ja ryhtyä sen ”profeetaksi” tms. Ei näillä ”kirkoilla” ole juuri mitään tekemistä ensimmäisenä helluntaina perustetun Kirkon kanssa.
Kiitos täsmennyksistä, olen samaa mieltä. Nostan myös hattua ortodoksiselle kirkolle. Kiitos Bibliasta!
Upea kirjoitus! Ja niin totta! Mahtavaa Kari Paukkunen! Niin selkeä kooste.Mutta taas siinä käy niin, että kirjoitus leimataan naisvihaksi ja homofobiaksi. Tavallaan on turhaa asiasta enää sanoa, mutta kuten Raimo Suominen (Kansanlähetyksen edesmennyt Kalastaja) sanoisi: ”Jos täällä on yksikin, joka ei tunne vielä Jeesusta”. Harhaan viedään Suomea uutuuksilla Kirkossa. Sirkushuveilla hauskuutetaan, ja Verinen Kristus ohitetaan. Joku uusi uskova valitti, että seurakuntaan ei sopeutunut, ei millään. Hän itki asiaa Jeesukselle, joka tyynesti totesi: ”Älä välitä, eivät he ole minuakaan seurakuntiinsa ottaneet pitkiin aikoihin” (RKK, mukaeltuna). Nyt on Valvomisen sunnuntai tulossa: ”HERÄÄ SINÄ; JOKA NUKUT!”
Kiitos kommentista.
Kirkkojärjestyksen 5 luvun 10 §:n mukaan piispainkokouksen tehtävänä on ”antaa kirkkojärjestyksen täytäntöönpanosta tarkempia määräyksiä”. Sen jälkeen luetellaan viidessä kohdassa, mitä nuo asiat ovat, joissa ohjeita voidaan antaa, eivätkä niihin sisälly kirkolliset toimitukset.
Kirkolliskokouksen hyväksymä Kirkollisten toimitusten kirja sisältää vihkikaavan, joka on laadittu yksinomaan miehen ja naisen väliselle avioliitolle. Kirkolliskokous myös hylkäsi toukokuussa 2025 piispojen esityksen kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä, koska esitys ei saanut vaadittua kolmen neljäsosan määräenemmistöä.
”Kirkolliskokouksen päätös merkitsi myös sitä, ettei pastoraalisessa ohjeessa myöskään anneta lupaa, kielletä tai kehoteta rikkomaan kirkkojärjestystä, mutta todetaan, että ”poikkeavia vihkimisiä” on tapahtunut, vaikka lainsäädäntöä ei ole muutettu. Piispat ovat kuitenkin 20.10.2020 kehottaneet pidättyvyyteen seuraamuksien osalta. Mikäli siis huomataan, että ei toimita lainsäädännön mukaan, se ei ole johtanut toimenpiteisiin suositusten mukaan.
Lisäksi ohjeessa todetaan, että monet seurakunnat ovat tehneet päätöksiä avaamalla tiloja spn-parien vihkimiseen. Kuitenkin muistutetaan, että ”seurakunnat voivat näin tehdä niille kirkkolainsäädännössä annetun toimivallan puitteissa (KJ 3:39 ja 53 §)”. Ohjeessa ei anneta lupaa, kielletä tai kehoteta seurakuntia rikkomaan kirkkojärjestystä. Tiloja on kuitenkin avattu ilman seuraamuksia.
Lisäksi pastoraalisen ohjeen mukaan on tehty havainto, että ”kirkolliseen avioliittoon vihkimisen oikeustila on muutoksessa”. Oikeustilan muutos on hieman hähmäinen ilmaus, kun myös piispainkokouksessa on joidenkin taholta annettu ymmärtää, ettei varsinainen oikeustila ole muuttunut. Kirkkolaki, kirkkojärjestys ja korkeimman hallinto-oikeuden päätös (KHO:2020:97) pitävät yhä voimassa perinteisen avioliittokäsityksen.
Eikö kirkkolainsäädäntö ole siltä osin selvä, mikäli kirkkolakia ja kirkkojärjestystä rikotaan, niin silloin syyllistytään virkavirheeseen? Piispainkokous lienee tästä varsin hyvin selvillä. On tapauksia, joissa kirkkoherra on vastustanut tilojen avaamista, mutta tuomiokapitulin ”demokraattisen” päätöksen mukaan kirkkoherra on jäänyt vähemmistöön ja joutunut taipumaan ”muuttuneeseen oikeustilaan”.
Kiitos kommentista.
Piispainkokouksen pastoraalisella ohjeella ei ole oikeudellista perustaa muuttaa avioliittokäsitystä. Kirkolliskokous hylkäsi vuonna 2025 esityksen kahdesta rinnakkaisesta avioliittokäsityksestä. Tätä päätöstä ei voida sivuuttaa siten, että hylätty muutos toteutetaan piispainkokouksen hallinnollisella ja pastoraalisella ohjeistuksella.
Jospa otettaisiin tähän pastoraaliseen ohjeeseen kuitenkin myönteinen kanta. ”Kaikki tulevat papit vihkivät samaa sukupuolta olevia pareja ilolla – tukena koulutusta ja terapiaa.” Se on yhteinen järjestyksemme ja yhteinen tulevaisuutemme, kuten Ruotsin arkkipiispa Martin Modus taannoin totesi.
Kosti, oletko tosissasi? Tulevaisuudessa ne papit, jotka eivät suostu vihkimään homopareja, tarvitsevat sen vuoksi terapiaa?
Mika. Tuo oli ironinen toteamus Ruotsin kirkon tilanteesta. Ruotsin kirkon piispainkokous on antanut lausunnon, jossa piispat korostavat, että spn-vihkimys kuuluu kirkon järjestykseen. Piispat haluavat, että kaikki tulevat papit vihkivät kaikki parit ”iloiten ja vapaasta tahdostaan, tukena koulutusta ja terapiaa.”
OK.