Jeesus usein viitatessaan Vanhaan Testamenttiin sanoo: ”Niin kuin on kirjoitettu”. Siis niinkuin on totta. Koskaan Jeesus ei sano, että tulevassa on toisin, mutta tässä ajassa Sanan voi ymmärtää niin ja näinkin. Ehei, sellainen kiero puhe kuuluu perkeleen suusta. ”Onko Jumala todella sanonut..?” Jumalan puheen kyseenalaistaminen on, uskon näin, synti.

Ja Jumalan Sanan ohittaminen ja epäröiminen ja valheellisten sepitysten keksiminen sen edessä on myös synti. Kun Jumalan Sana sanoo jotain, se kans on niin! Pohojalaasen totta. Sillä Jeesus on Tie, Totuus ja Elämä- meillekin.

”Totuutta salatuimpaan saakka”, sitä Jeesus tahtoo. Ja vaatii meiltä.

Kun ”Kalle” tekee synnin. Varastaa isän lompakosta. Isä huomaa asian. Isä kysyy:missä on rahat lompakosta. Kallelle tulee hätä, ja hän livauttaa valheen, koska perkele on nopea käänteissään ja valheen isä. ”En se isä minä ainakaan ollut”, hän sanoo posket punaisena, sillä helvetin kuumuus jo tuntuu. Isä kysyy kaikella rakkaudella vielä: ”Mistäs tuo uusi kännykkä?” Kallen kaveri, vihtahousu, ei keksikään vastausta, sillä hän ei olekaan niin välkky. Kalle nöyrtyy, kun näkee isän kyynelin kysyvän. Kalle tunnustaa, isä antaa anteeksi. Ja sen verran hauska isä on, että muistutukseksi episodista Kalle saa pitää kännykkänsä. Tosin se menee pian rikki, sillä meidän Taivaallinen Isämme ei siunaa syntiä. Kalle oppii läksyn, ainakin tämän läksyn. Lisää on tulossa elämän varrella, varmasti.

Summa summarum-Totuus tekee aina Vapaaksi-oli synti mikä tahansa. Kun se Isälle tuodaan, ja Jeesus sen Verellään puhdistaa. Pitemmän päälle yksi valhe vie nimittäin toiseen. Ja pian ollaankin valheiden hirveässä verkossa. Mutta silloinkin kun sotkuista valosarjaa 😉 ei saa selvitettyä-kantsii huutaa Abba, Isä, auta. Ja niin Valo voittaa.

Kudon paljon, ja villalanka osaa mennä sitten vimpan päälle sekaisin ja myttyyn. Ensin sitä hermostuu villalangalle, sitten itselle-ja lopulta vasta Jeesus kelpaa. Niin me ihmiset valitettavasti teemme. On meillä pitkäpiuhainen Isä.

Kaisu 🙂