Alussa oli Sana – vai oliko sittenkin Logos? Mitä oikeastaan tarkoitamme, kun kokoonnumme Jumalan sanan äärelle?
Raamatussa on arviolta 525 000 yksittäistä sananesiintymää, mutta sen tunnetuimmassa alkulauseessa puhutaan vain yhdestä Sanasta. Miksi? Mitä sana oikeastaan tarkoittaa, ja onko suomenkielinen käännös onnistunut välittämään alkuperäisen ajatuksen? Ehkä kysymys on paljon suuremmasta asiasta kuin pelkästä kielestä.
Raamatun ensimmäiset sanat ovat tuttuja miljoonille ihmisille. Johanneksen evankeliumi alkaa kuuluisalla lauseella: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” Se on yksi kristinuskon tunnetuimmista ja samalla filosofisesti syvällisimmistä lauseista.
Mutta mitä oikeastaan tarkoitetaan Sanalla? Miksi puhutaan yhdestä Sanasta, vaikka Raamattu itsessään on valtava kokoelma erilaisia sanoja, kertomuksia, opetuksia, runoja ja historiallisia kuvauksia?
Tarkastellaanpa asiaa hieman tarkemmin.
Vuonna 1992 käyttöön otetun suomalaisen kirkkoraamatun tekstissä on erään digitaalisen tekstiaineiston laskelman mukaan noin 525 000 sanaa. Kyseessä on suuntaa antava arvio, joka kuvaa tekstissä esiintyvien sanojen kokonaismäärää. Se ei tarkoita, että Raamatussa olisi 525 000 erilaista sanaa, sillä samat sanat esiintyvät lukemattomia kertoja. Esimerkiksi Jumala, ihminen, maa ja elämä toistuvat tekstissä jatkuvasti.
Luku on silti vaikuttava. Yli puoli miljoonaa sanaa muodostaa kokonaisuuden, jonka avulla ihminen on vuosisatojen ajan yrittänyt ymmärtää elämää, maailmaa, olemassaoloa ja suhdettaan johonkin itseään suurempaan.
Ja sitten tulee Johanneksen evankeliumin alku: alussa oli Sana.
Ei sanoja, ei kirjoituksia eikä kirjojen kokoelmaa, vaan yksi Sana.
Tässä piilee mielenkiintoinen kysymys. Onko kyseessä vain suomen kielen käännösratkaisu vai tarkoittaako alkuperäinen ilmaus jotakin aivan muuta kuin mitä arkikielessä ymmärrämme sanalla?
Mitä sana tarkoittaa suomalaisessa arkikielessä?
Suomen kielessä sana on melko konkreettinen käsite. Se tarkoittaa kielen merkityksellistä yksikköä, jolla ihminen ilmaisee ajatuksiaan, välittää tietoa tai kuvailee ympäröivää maailmaa.
Me puhumme sanoja, kirjoitamme sanoja, kuuntelemme sanoja ja luemme sanoja. Sanoista muodostuvat lauseet, lauseista tekstit ja teksteistä suuremmat kokonaisuudet.
Arkikielessä sana ei siis itsessään sisällä erityisen syvällistä filosofista merkitystä. Se on ennen kaikkea väline, jolla ajatuksia siirretään ihmiseltä toiselle.
Toki suomen kielessäkin sana voi saada laajemman merkityksen. Puhumme esimerkiksi Jumalan sanasta, viimeisestä sanasta, viisauden sanasta tai siitä, että jonkun sanaan voi luottaa.
Silloin emme välttämättä tarkoita yhtä yksittäistä sanaa, vaan jotakin laajempaa: lupausta, opetusta, ilmoitusta tai kokonaisvaltaista ajatusta.
Raamatussa sana saa kuitenkin vielä yhden erityisen merkitystason.
Alussa ei ollut vain puhuttu sana, vaan Logos
Johanneksen evankeliumin alkuperäinen kreikankielinen teksti käyttää sanaa Logos (λόγος).
Tämä on koko kysymyksen kannalta ratkaiseva asia.
Logos voidaan asiayhteydestä riippuen kääntää sanaksi, puheeksi, ajatukseksi, järjeksi, selitykseksi tai perusteluksi. Kreikkalaisessa filosofiassa sen merkitys ulottui vielä paljon pidemmälle.
Logos ei tarkoittanut ainoastaan ihmisen lausumaa sanaa, vaan sillä voitiin kuvata myös maailman taustalla vaikuttavaa järjellistä periaatetta, järjestystä ja ymmärrettävää rakennetta.
Esimerkiksi filosofi Herakleitos käytti Logosta käsitteenä, joka liittyi maailmaa yhdistävään ja järjestävään periaatteeseen. Myöhemmin stoalaiset filosofit liittivät sen maailmankaikkeuden järjelliseen järjestykseen ja sitä läpäisevään periaatteeseen.
Näin ollen Logos on paljon laajempi käsite kuin suomen arkikielinen sana.
Se voi kuvata ajatusta, jonka mukaan todellisuuden taustalla on jokin järjellinen perusta. Jokin, jonka kautta maailma ei ole pelkkää irrallisten tapahtumien ja sattumien muodostamaa kaaosta, vaan kokonaisuus, jolla on järjestys ja rakenne.
Johanneksen evankeliumissa Logos saa kuitenkin erityisen kristillisen merkityksen. Se ei ole vain persoonaton maailmankaikkeuden järjestys tai abstrakti järjen periaate. Johannes kirjoittaa siitä Jumalan yhteydessä ja päätyy tunnistamaan sen Kristukseen.
Jumalan Sana ei ole vain viesti
Johanneksen ensimmäisessä luvussa kerrotaan, että kaikki on saanut syntynsä Sanan kautta eikä mitään ole syntynyt ilman sitä.
Tämä on aivan erilainen ajatus kuin se, että Jumala olisi vain lausunut joitakin sanoja ja maailma olisi niiden seurauksena syntynyt.
Johannes kirjoittaa:
”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.”
Huomionarvoista on, ettei hän kirjoita Sanan syntyneen alussa. Hän kirjoittaa sen olleen jo olemassa.
Kristillisessä teologiassa tämä tarkoittaa, ettei Kristus ole ensimmäinen luotu olento, vaan hän on ollut olemassa ennen luomakuntaa.
Johannes jatkaa neljännessätoista jakeessa:
”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.”
Tässä Sana yhdistyy suoraan Jeesukseen Kristukseen.
Kristillisessä ajattelussa Jeesus ei siis ole ainoastaan Jumalan viestinviejä, opettaja tai profeetta, joka välittää ihmisille Jumalan sanoja. Hän itse on Jumalan Sana eli Logos.
Tämä on valtava ero.
Yksittäinen sana voi kertoa meille jotakin Jumalasta. Kirjoitettu teksti voi välittää Jumalan opetusta. Mutta Logos tarkoittaa tässä ajattelussa Jumalan omaa itseilmaisua, joka on olemassa jo ennen kaikkea luotua.
Luomiskertomus ja Logos liittyvät toisiinsa
Kun siirrymme Johanneksen evankeliumista ensimmäiseen Mooseksen kirjaan, löydämme mielenkiintoisen yhteyden.
Raamatun ensimmäinen kirja alkaa sanoilla:
”Alussa loi Jumala taivaan ja maan.”
Luomiskertomuksessa Jumala luo maailman puhumalla. Hän sanoo: ”Tulkoon valkeus”, ja valkeus tulee.
Johannes puolestaan aloittaa evankeliuminsa sanoilla: ”Alussa oli Sana.”
Molemmat tekstit johdattavat lukijan maailman alkuun.
Johanneksen tarkoituksena on rakentaa tietoinen yhteys luomiskertomukseen. Hän ei aloita kertomalla Jeesuksen syntymästä, vaan vie ajatuksen aikaan, jolloin mitään nykyisen kaltaista maailmaa ei vielä ollut.
Alkuperäisessä kreikankielisessä tekstissä Johannes käyttää ilmaisua En archē, joka tarkoittaa alussa. Sama ilmaus esiintyy myös kreikankielisessä Vanhan testamentin Septuaginta-käännöksessä luomiskertomuksen alussa.
Ajatus on merkittävä: Kristuksen olemassaolo ei ala Betlehemistä, vaan hänen kuvataan olleen olemassa jo ennen maailman luomista.
Tässä Logos ei ole enää vain sana, jonka joku lausuu. Se liittyy koko olemassaolon alkuperään.
Jos Logos käännettäisiin suomeksi toisella tavalla?
Tässä voidaan esittää aivan perusteltu kysymys: onko sana paras mahdollinen suomenkielinen ilmaus kuvaamaan Logosta?
Perinteinen raamatunkäännös käyttää sanaa Sana, eikä se ole väärä käännös. Se on vakiintunut kristilliseen kieleen ja sillä on pitkä historia.
Mutta yksi ongelma on olemassa: suomenkielinen sana ei välttämättä välitä kaikkia alkuperäisen kreikkalaisen käsitteen merkityskerroksia.
Miltä Johanneksen evankeliumin alku kuulostaisi, jos yrittäisimme avata Logoksen laajempaa merkitystä?
Voisimme kokeilla esimerkiksi seuraavia muotoiluja:
- Alussa oli Jumalan ikuinen viisaus.
- Alussa oli alkuperäinen järki.
- Alussa oli Jumalan luova perusta.
- Alussa oli kaiken olemassaolon alkuperäinen järjestys.
- Alussa oli Jumalan itseilmaisu.
Jokainen näistä avaa hieman erilaisen näkökulman.
Jumalan viisaus korostaa ymmärrystä ja luomisen tarkoitusta. Alkuperäinen järki nostaa esiin todellisuuden taustalla olevan järjellisen perustan. Luova perusta puolestaan kuvaa sitä, että kaikki olemassa oleva on saanut alkunsa jostakin itseään perustavammasta.
Mikään näistä ei kuitenkaan yksin vastaa täydellisesti Logosta. Erityisesti on muistettava, että Johannekselle Logos ei ole pelkkä abstrakti ajatus, vaan Kristus itse.
Ehkä paras suomenkielinen selittävä ilmaus olisi Jumalan ikuinen itseilmaisu ja luova viisaus.
Se ei olisi suora raamatunkäännös, vaan yritys avata alkuperäisen käsitteen sisältöä nykyihmiselle.
Olemmeko kokoontuneet sanojen, Sanan vai Logoksen äärelle?
Tämä kysymys koskettaa myös nykyistä kristillistä kielenkäyttöä.
Kirkoissa sanotaan usein, että olemme kokoontuneet Jumalan sanan äärelle. Ilmaus on tuttu ja vakiintunut.
Mutta mitä se oikeastaan tarkoittaa?
Kun ihmiset kokoontuvat kuuntelemaan saarnaa tai lukemaan Raamattua, he kuulevat ja lukevat tuhansia yksittäisiä sanoja. Ne muodostavat kertomuksia, opetuksia ja tulkintoja. Niiden avulla pyritään välittämään jotakin Jumalasta ja ihmisen olemassaolosta.
Voisiko kuitenkin olla niin, että ilmaus Jumalan sanan äärellä jättää jotakin olennaista sanomatta?
Jos ymmärrämme Sanan vain tekstiksi, voimme helposti ajatella, että kristillisen kokoontumisen tarkoitus on ensisijaisesti kuunnella kirjoituksia ja oppia niiden sisältöä.
Mutta jos palaamme Johanneksen Logokseen, näkökulma laajenee.
Emme ole kokoontuneet ainoastaan lukemaan tekstiä tai kuuntelemaan puhuttuja sanoja. Kristillisessä merkityksessä olemme etsimässä yhteyttä siihen, jota teksti pyrkii ilmaisemaan.
Tätä voisi kuvata monella tavalla:
Olemme kokoontuneet Jumalan viisauden äärelle.
Olemme kokoontuneet etsimään Jumalan ilmoitusta ja ymmärtämään sen merkitystä.
Olemme kokoontuneet Kristuksen, elävän Sanan, äärelle.
Tai ehkä kaikkein filosofisemmin: olemme kokoontuneet pohtimaan sitä alkuperäistä totuutta ja viisautta, jonka kautta kaikki on saanut alkunsa.
Entä jos sanoisimme suoraan, että olemme kokoontuneet Logoksen äärelle?
Se olisi käsitteellisesti kiinnostavaa, mutta tavalliselle suomalaiselle kuulijalle vierasta. Siksi tarvittaisiin selitys siitä, mitä Logos tarkoittaa.
Ehkä ilmaus Jumalan elävän viisauden ja ilmoituksen äärellä olisi luontevampi tapa välittää ajatusta suomeksi.
Tärkeintä on ymmärtää, ettei Raamatun tekstin lukeminen ja Logoksen merkitys ole sama asia. Raamatun teksti välittää ilmoitusta, kun taas Johanneksen Logos on kristillisen uskon mukaan itse Kristus.
Sanojen määrä ei ole sama asia kuin ymmärryksen määrä
Palaamme vielä tuohon noin 525 000 sanaan.
Se on melkoinen määrä ihmisen luettavaksi. Raamattu on kokonaisuutena valtava kirjallinen teos, joka sisältää monenlaisia tekstejä ja käsittelee lähes kaikkia ihmiselämän keskeisiä kysymyksiä.
Mutta mitä tapahtuu, kun luemme kaikki nuo sanat?
Tulemmeko viisaammiksi? Ymmärrämmekö maailmaa paremmin? Löydämmekö vastaukset olemassaolon suuriin kysymyksiin?
Ei välttämättä.
Voimme lukea tuhansia sivuja ymmärtämättä niiden syvintä tarkoitusta. Voimme kuunnella tuntikausia puhetta muistamatta lopulta, mitä meille sanottiin.
Vastaavasti yksi ainoa ajatus voi muuttaa ihmisen käsitystä maailmasta.
Tässä on kiinnostava yhteys Logoksen ja ihmisen kielen välillä. Ihmisen sanat ovat yrityksiä ilmaista ja ymmärtää todellisuutta. Ne ovat välttämättömiä, mutta eivät välttämättä koskaan kykene kattamaan kaikkea sitä, mitä yritämme niiden avulla kuvata.
Voimme puhua rakkaudesta loputtomasti, mutta sanat eivät itsessään ole rakkautta. Voimme kirjoittaa viisaudesta tuhansia sivuja, mutta tekstin lukeminen ei automaattisesti tee ihmisestä viisasta.
Samalla tavalla voimme lukea Raamatun kaikki noin 525 000 sananesiintymää ja silti jäädä pohtimaan, olemmeko ymmärtäneet sen yhden Sanan merkityksen.
Sanojen määrä ei siis ratkaise ymmärryksen syvyyttä.
Ehkä kysymys on lopulta siitä, mitä sanojen takana on
Johanneksen evankeliumin ensimmäinen jae avaa oven kysymykseen, joka on paljon laajempi kuin yksittäinen raamatunkäännös.
Mikä on kaiken alkuperä? Onko olemassaolon taustalla jokin järjellinen perusta? Onko maailmankaikkeus vain aineen ja tapahtumien muodostama kokonaisuus vai liittyykö siihen jotakin, jota ihminen ei pysty täysin ymmärtämään?
Kristillinen vastaus tähän kysymykseen löytyy Logoksesta.
Johanneksen mukaan kaiken alkuperä ei ole pelkkä persoonaton voima tai abstrakti luonnonlaki. Se on Jumala, joka ilmaisee itsensä Sanassa, Kristuksessa.
Tämä tekee yhdestä ainoasta sanasta poikkeuksellisen merkityksellisen.
Alussa ei ollut ihmisen kirjoittamia sanoja, ei kirjoja eikä kielioppia. Oli Logos, Jumalan ikuinen Sana.
Ja ehkä meidän kannattaisi joskus pysähtyä miettimään, mitä oikeastaan tarkoitamme, kun sanomme kokoontuneemme Jumalan sanan äärelle.
Olemmeko tulleet kuuntelemaan sanoja? Olemmeko tulleet tutkimaan vanhoja kirjoituksia? Vai etsimään jotakin sellaista, jota sanat yrittävät meille välittää, mutta jota ne eivät koskaan yksin pysty täydellisesti ilmaisemaan?
Ehkä juuri tässä on Johanneksen ensimmäisen jakeen syvin filosofinen haaste.
Sanoja voi olla puoli miljoonaa, mutta niiden taakse kätkeytyvä merkitys voi olla paljon suurempi kuin yksikään sana. Alussa oli Sana – mutta mitä jos meidän pitäisi oppia ymmärtämään myös se, mitä tuo Sana todella tarkoittaa?
Timo Tynkkynen
