Seurakuntavaalit ovat käynnissä. Kun äänioikeuden ikäraja putosi 1970-luvun alussa 18 vuoteen, äänestin ensi kerran Tyrvään kirkkoherranvaalissa. Siitä pitäen lienen äänestänyt kaikissa valtiollisissa, kunnallisissa ja seurakunnallisissa vaaleissa. Demokratia on historiassamme kalliisti hankittu ihmisoikeus, joka ei ole itsestäänselvyys. Sitä on vaalittava.
Poliittinen aktiivisuus on tärkeä asia. Valtion ja kuntien demokratia on rakennettu puolueiden varaan, jotka saavat myös valtion puoluetukea vaaleihin. Todettakoon, että maassamme puolueiden jäseniä on 175 000 eli 3 % väestöstä.
Kirkon demokratiaa ei kuitenkaan ole rakennettu puolueiden varaan ensinkään. Kirkon vaalijärjestelmä perustuu siihen, että seurakuntalaisten toimesta tulee perustaa valitsijayhdistyksiä, jotka kutsuvat ehdokkaita. Kirkon demokratian luonteesta kertoo kirkkolain määräys: ”Vaalikelpoinen seurakunnan luottamustoimeen on kristillisestä vakaumuksesta tunnettu 18 vuotta täyttänyt seurakunnan konfirmoitu jäsen.”
Valitsijayhdistyksiä maamme seurakunnissa ovat perustaneet kirkkolain hengen mukaisesti pääsääntöisesti erilaiset seurakunnalliset piirit. Seurakuntalaiset ovat voineet valita siten luottamushenkilöitä seurakunnallisten valitsijayhdistysten listoilta. Poliittiset puolueetkin ovat olleet asiassa aktiivisia, mutta niiden asettamat valitsijayhdistykset ovat olleet poikkeus pääsäännöstä.
Hyvin poikkeuksellinen tilanne koko maassa on muodostunut Suur-Sastamalaan, jonka ytimessä on synnyinseutuni, Tyrvään seurakunta. Kotiseuturakkaus on pannut seuraamaan vailla äänioikeuttakin seudun tapahtumia.
Sastamalassa on kehittynyt käytäntö, jossa valitsijayhdistyksiä ovat muodostaneet pelkästään poliittiset puolueet. Äänestäjillä ei ole siten ollut edes mahdollisuutta valita poliittisesta puolueesta riippumattoman valitsijayhdistyksen ehdokasta. Joitakuita sitoutumattomia ehdokkaita on sentään kutsuttu poliittisten puolueiden listoille.
Mikä lienee historia, että tällainen ylipolitisoituminen on päässyt Sastamalassa tapahtumaan? Missä vaiheessa seurakuntalaiset ovat tulleet luovuttaneeksi vallan yksinomaan puoluepoliittisille valitsijayhdistyksille?
Tällainen seurakuntahallinnon puoluepolitisoituminen ei ole tapahtunut vailla seurauksia. Monet kirkon piirissä muualla vaikuttaneet, Sastamalan seudulta syntyisin olevat, ovat kertoneet seuranneensa murhemielin viime vuosina Sastamalan seurakunnan hallintoa. Sastamalaan näkyy muodostuneen yleisestä hyvin poikkeava hallintokulttuuri ja tulee vaikutelma, ettei paikkakunnalla tiedetä, mikä on maan yleinen käytäntö, että muualla maassa kirkon vaalit ovat olleet hyvin toisenlaiset.
Monet ulkopuolelta asioita seuranneet ovat oivaltaneet, että tässä on aivan perustavanlaatuinen syy Sastamalan maanlaajuista huomiota herättäneisiin ongelmiin ja juuri tästä syystä kuntapolitiikka ja seurakunnan hallinto näyttävät sotkeutuneen toisiinsa.
Erityisesti on ihmetelty Vammalan seurakuntatalon myyntiprosessin seurakunnan edun vastaisuutta, siihen sisältyneitä juridisia epäselvyyksiä ja ennalta määrättyä lopputulosta. Sitä on seurannut toinen erikoinen asia: salassa, vailla vaihtoehtoja valmisteltu ja talouden kestokyvyn ylittävä Tyrvään kirkon peruskorjaussuunnitelma. Ulkopuoliset näkevät, että kaiken taustalla ovat seurakunnassa valtaa pitävät kuntapoliittiset puolueet, jotka ovat tuoneet kirkon hallintoon kunnalliset ja vieläpä yksityiset tavoitteet sekä niihin pääsemiseksi kuntien hallinnon toimintatavat ja ryhmäkurin.
Nyt ilmassa on merkkejä, että Sastamalan seurakunnan hallinnon puoluepolitisoitumisessa on menty niin pitkälle, että siihen on seurakuntalaisten keskuudessa herätty. Mitä selkein merkki on, että seurakunnassa on syntynyt kirkon hallinnon itsenäisyyttä ja lain kunnioittamista puolustava kansanliike, jonka tavoitteena on seurakunnan päätäntävallan palauttaminen puolueilta seurakuntalaisille.
Poliittisten puolueiden vallan liiallinen kasvu seurakunnissa on koko kirkon kannalta kirkkolain hengen vastainen ilmiö. Niin arvokas asia kuin mitä puolueet ovatkaan valtion ja kuntien hallinnossa, niin kirkon tulee olla puoluepolitiikan yläpuolella!
Jari Nurmi
tyrvääläissyntyinen emerituskirkkoherra