Kenttäpiispa Pekka Asikainen saapui tänään kesken kirkolliskokouksen toimittajien tentattavaksi Radion Dein ja Kotimaan yhteiselle Piispan kyselytunnille. Kenttäpiispalta kysyttiin sodan oikeuttamisesta uskonnolla, varusmiesten jaksamisesta ja sotilaspappien varautumisesta poikkeusoloihin.

Liikkeelle lähdettiin yleisestä maailmanpoliittisesta rauhattomuudesta. Miten se näkyy puolustusvoimien henkilökunnassa ja varusmiesten elämässä?

– Tänäänkin olen keskustellut palvelusta suorittavan kanssa ja kysellyt vähän, että mikä on fiilinki. Ehkä poikkeuksetta olen huomannut varusmiesten ja palvelusta suorittavien naisten vastauksissa, että ennen palvelusta fiilingit olivat hieman epävarmat. Palveluksen aikana tietämys ei ole lisännyt tuskaa, vaan tuonut rauhallisuutta ja varmuutta.

– Mitä tulee henkilökuntaan, niin tietenkään hätää ei ole, mutta kiire on, Asikainen totesi.

Asikainen muistutti, että Puolustusvoimat perustuu reserviläisiin. Myös kirkollisen alan toimijat tulevat 95-prosenttisesti reservistä. Kolmessa vuodessa on Asikaisen mukaan merkittävällä tavalla lisätty sotilaspappien reservisijoituksia.

– Tämä on tarkoittanut sitä, että tehtäväkohtaisia kertausharjoituksia eli papeille suunnattuja kertausharjoituksia on toteutettu kolmen vuoden aikana erittäin aktiivisesti. Ja toisaalta sitten sotilaspapit ovat myös kerranneet siinä joukossa, mihin heidät on sijoitettu poikkeusoloissa.

VENÄJÄN PRESIDENTTI Vladimir Putin on perustellut Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa pyhänä missiona Jumalan puolesta. Yhdysvaltain puolustusministeri Pete Hegseth puolestaan on useasti vedonnut uskontoon perustellessaan Iranin kohdistuvia iskuja. Kenttäpiispalta kysyttiinkin, voiko valtio vedota Jumalaan tai uskontoon oikeuttaakseen sodan toista maata vastaan.

– Pyhän sodan käsite on meille vieras. Jos ajatellaan Venäjän hyökkäyssotaa Ukrainassa ja sitten sitä, miten Venäjän ortodoksisen kirkon pää eli Moskovan patriarkaatin Kirill vahvaa mielikuvitusta käyttäen hakee Raamatusta yksittäisiä kohtia, jotka irrottaa kontekstista ja sillä perustelee hyökkäyssota. Sehän on ennenkuulumatonta kristikunnassa.

Asikainen totesi, että oikeutettua sotaa taas ovat perustelleet monet teologit ja ajattelijat. Silloin on kyse puolustussodasta. Sotaan tulee ryhtyä vain laillisen esivallan johdolla. Aseelliselle puolustamiselle tulee olla oikea päämäärä eli rauhan palauttaminen ja oikea sodankäyntitapa kieltää tarpeettoman kärsimyksen aiheuttamisen, hävityksen aiheuttamisen, verenvuodatuksen.

– Viitaten vaikkapa Ukrainaan: siellä vedetään ohjuksilla sairaaloihin ja kouluihin. Täysin sellaisiin kohteisiin, jotka ovat ihan kaikkien oikeusnormien vastaisia. Hyökkäyssota on aina väärin, Asikainen sanoi.

MONIKULTTUURISUUS NÄKYY nykyään Puolustusvoimissakin. Varusmiehissä on kristittyjen lisäksi muihinkin uskontoihin kuuluvia ja uskonnottomia. Asikaiselta tiedusteltiin, miten se tuntuu sotilaspappien työssä.

– Kun Puolustusvoimissa palveluista aloitetaan, siellä ei kysytä kenenkään uskontoa tai uskonnottomuutta. Tämä mielestäni on ihan hyvä lähtökohta. Papit ovat kaikkien käytettävissä vakaumuksesta riippumatta.

– Aina mennään palvelus edellä. Monet imaamitkin ovat sanoneet sitä, että se on ihan ok, jos ei pysty suorittamaan rukouksia päivän aikana, koska sitten palveluksen suorittaminen on hieman poikkeavaa, poikkeuksellinen olosuhde heille.

Asikainen painotti, ettei hartaustilaisuudet ovat Puolustusvoimissa mahdollisuus. Ketään ei niihin pakoteta.

– Jos puhutaan jouluhartaudesta ja porukka on kiinni joukko-osastossa joulun aikana, niin monissa joukko-osastoissa joukko-osaston komentaja ja pastori kiertävät muuten vain tervehtimässä porukkaa. Ehkä väki saa jonkun joululahjan ja syödään juhlavasti. Sitten on jouluhartauksia, jotka ovat vapaa-ajalla toteutettavia ja ne ovat vapaaehtoisia.

Asikaisen mukaan Puolustusvoimissa ensimmäinen prioriteetti on se, että kaikki ovat samalla asialla puolustamassa maata.

– Sitten jokaisella on oma vakaumuksensa ja elämän pohjavirrat. Jokaista tuetaan sillä tavalla, että olkoonpa vakaumus uskonnollinen tai uskonnoton, niin omat arvot ja vakaumus antavat perustaa sille, että pystyy toteuttamaan myös vaativaa maanpuolustustehtävää.

YKSI SOTILASPAPPIEN velvollisuuksista on tukea palvelusta suorittavia, jotta he pystyvät suorittamaan palveluksensa loppuun asti. Suurimpana ongelmana hän pitää nuorten kohdalla mielenterveyden haasteita. Asikainen kertoi, että sotilaspapit suorittavat tällä hetkellä Walk in -terapiakoulutusta eli ratkaisukeskeistä lyhytterapiakoulutusta.

– Tämä antaa meille toimintatyökaluja ihmisen kohtaamiseen ja yhdessä henkilön kanssa ratkaisujen hakemiseen

Asikaisen mukaan papit tuleva alokkaille tutuiksi oppitunneilla ja kertovat heti, miten jokainen juttuseuraa kaipaava on tervetullut juttelemaan papin toimistoaikana.

– Papit liikkuvat aika paljon myös maastossa joukkueen mukana harjoituksissa. Siellä on omat kohtaamisen mahdollisuudet. Uskonpa näin, että kohtaaminen on paljon helpompaa maastossa kuin vaikkapa kasarmilla. Papin tehtävä olla rinnalla kulkijana ja mukana siellä arjessa.

ENTÄ MITEN muuttuisi sotilaspappien työ, jos kävisi niin, että Suomi joutuisi rauhanajasta poikkeusoloihin?

– Kyllä se on samaa ihmisen kohtaamista. Valitettava tosiasia on se, että ihmisiä kuolee ja loukkaantuu sodan aikana. Tässä suhteessa Ukraina-oppeja on hyödynnetty ja sovellettu Suomen olosuhteisiin myös kirkollisella alalla. Ja tiedämme sen, että olemme Nato-jäseniä ja tämä tarkoittaa suomeksi sitä, että liittolaismaiden joukkoja kriisin aikana on Suomessa. Tämä vuorovaikutus muiden maiden sotilaspappien kanssa on korostunut näinä vuosina ja näitä mietitään, Asikainen totesi.

Nato-maita on 32 ja niistä 27:llä on sotilaspappijärjestelmä. Järjestelmät poikkeavat jonkin verran toisistaan mutta yhdessä tehdään kriisiaikojen suunnittelua.

– Minun tehtävänäni on johtaa tätä alan poikkeusolojen suunnittelua ja varautumista omalta osaltani. Viime sodissa rivissä oli lähes 900 sotilaspappia, ja nytkin luku on riittävä.

Ukraina-opeilla Asikainen viittaa siihen, että sodan luonne on muuttunut ja sen muutoksen vaikutusten heijastumista Suomeen mietitään myös Puolustusvoimien kirkollisessa työssä.

KENTTÄPIISPAN TEHTÄVÄSTÄ ja tarpeellisuudesta keskustellaan toisinaan kirkossa. Kenttäpiispan virka on Puolustusvoimien oma virka. Kenttäpiispa kuuluu kenraalikuntaan kuten Puolustusvoimien ylilääkäri ja pääinsinöörikin. Asikaisen mukaan hänen virallaan on sekä piispainkokouksen että kirkolliskokouksen tuki, mutta silloin tällöin pienen porukan agendalle nousee puheet kenttäpiispan asemasta.

– Ajattelen, että he eivät kyllä tiedä siitä todellisuudesta. Jos ajatellaan vaikkapa nyt piispankokouksen tai kirkolliskokouksen joitakin agendoja, mitä asioita on listalla, kyllä ne liittyvät myös turvallisuuskysymyksiin.

Vuoropuhelua kirkon ja Puolustusvoimien välillä tarvitaan esimerkiksi siksi, että kirkko hoitaa kaikkien hautaamisen myös kriisitilanteessa.

– On mielestäni viisas ratkaisu Puolustusvoimilta, että yksi johtaa tätä hommaa kenttäpiispan tittelillä. Ehkä Nato-jäsenyyskin tuonut laajempaa ymmärrystä sille, että tälle on paikkansa.

Kenttäpiispan työssä Asikaisesta parasta ovat kuitenkin ihmiset.

– Puolustusvoimien toiminta perustuu ihmisiin. Kun ihmiset voivat hyvin, osaavat tehtävänsä, kykenevät toimimaan poikkeusoloissa, niin silloin meillä menee hyvin.

Omasta jaksamisestaan ja kriisinkestävyydestään Asikainen kertoo pitävänsä huolta helpoimmin vetämällä lenkkarit jalkaan ja lähtemällä lenkille.

– Lenkkareiden lisäksi kaverit ovat tärkeitä ja oma perhe.

Lopuksi Asikainen vastasi Piispan kyselytunneilla nyt tavaksi tulleeseen kysymykseen: Olisiko hän käytettävissä arkkipiispan tehtävään, kun nykyinen arkkipiispa jossain vaiheessa eläköityy.

– No enpä ole tuota hoksannut miettiä. Tapio luoma hoitaa hyvin tällä hetkellä arkkipiispan pestiä, kenttäpiispa vastasi.

Suorassa lähetyksessä kenttäpiispaa tarkastivat journalistisesti radiotoimittaja Matti Eve, Ruotuväki-lehteä toimittava alikersantti ja varusmiespalvelustaan suorittava Oliver Kraatz, Kotimaan päätoimittaja Freija Özcan Radio Dein päätoimittaja Kai Kortelainen.

Lue koosteita edellisistä Piispan kyselytunneista:

Lapuan piispa Matti Salomäki perää teologisia perusteluja naispappeuden vastustajilta

Piispojen ja järjestöjen tulisi keskustella yhteistyöstä vielä kerran, piispa Laajasalo ehdottaa

Ilmoita asiavirheestä