Pyhäinpäivän evankeliumi: Antaisitko seitsemänkymmentäseitsemän kertaa anteeksi?

piirretty kuva syksyisestä maisemasta
Kuvitus: Gun Damén

Montako kertaa pitää antaa anteeksi ihmiselle, joka jatkuvasti tekee väärin? Siinäpä kysymys, josta on kirjoitettu lukuisia kirjoja.

On selvää, että jos tekee väärin, kuuluu pyytää anteeksi. Jos joku pyytää anteeksi, kuuluu ainakin sanoa, että asia on anteeksi annettu.

Mutta anteeksi antaminen sydämen tasolla voi olla tavattoman vaikeaa ellei mahdotonta. Sitä vaikeampaa se on, mitä pitempään ja syvemmin toinen on väärintekemisellään loukannut.

Kysyessään asiaa Jeesukselta Pietari vetää anteeksi antamisen rajan seitsemään kertaan. Kahdeksannesta kerrasta voisi sitten jo katkaista koko ihmissuhteen.

Jeesus on toista mieltä. Seitsemänkymmentäseitsemän kertaa, hän sanoo. Määrä lienee pikemminkin retorinen liioittelu kuin tarkka lukema. Se kuvaa kuitenkin hyvin sitä, mitä Jeesus edustaa: loputtoman armollista Jumalaa.

Ihmisen sietokyky väärintekijää kohtaan voi jäädä seitsemään kertaan, mutta Jumalan armo ylittää sen ainakin seitsenkertaisesti.

SOVITAPA TÄMÄ sitten oikeaan elämään. Antaisitko seitsemänkymmentäseitsemän kertaa anteeksi ihmiselle, joka tekee sinulle vääryyttä? Mitä sellainen vaatisi sinulta?

Ainakin voi miettiä sitä, mitä ihminen, tuo onneton väärien teiden kulkija on Jumalan silmissä: Omien halujensa ja traumojensa kanssa kamppaileva olento, joka tuhoaa lahjakkaasti ympäröivää maailmaa. Mutta samalla, miten ihmeellinen ja luova luomus, joka kykenee myös tavattomaan kauneuteen, hyvyyteen ja rakkauteen. Tälle olennolle Hän haluaa antaa anteeksi.

Me ihmiset puolestamme emme millään kykene olemaan täydellisiä, erehdymme ja teemme väärin. Emme kykene täydellisyyteen anteeksi antamisessakaan.

Ehkäpä olennaisinta onkin tunnistaa oma puutteellisuutensa anteeksi antamisen suhteen. Johonkin asti kykenen, mutta loput jätän Jumalan huomaan. Antakoon hän armostaan minulle anteeksiantavaa mieltä.

Pohdittavaksi: Kenelle sinun pitäisi antaa anteeksi? Kykenetkö siihen?

Pyhäinpäivä: Pyhien yhteys

Tekstit: Ilm.22:4, Ps.89:6–8, 16–19, Matt. 5:12, Jes. 60: 18–21, Ilm. 21:1–4, Matt.5:1–12.
Liturginen väri on punainen.
Alttarilla on neljä kynttilää.
Kolehti on seurakunnan valittavissa.

Lue lisää evankeliuminselityksiä:

Sunnuntain evankeliumi: Näytän sinulle Joonan merkit

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliKolumni: Pyhäinpäivänä muistelemme edesmenneitä, meille tärkeitä ja läheisiä tavallisia radikaaleja
Seuraava artikkeliNäkökulma: Luterilaisuuden liitto valtion kanssa on syvällä sen regimenttiopissa — mutta minkälainen olisi luterilainen Yhdysvallat?

Ei näytettäviä viestejä