TÄNÄÄN
Tänään moni kyntää
epätoivon maata,
toisten hyväksyntää
kun ei löytää saata.
Rakkauden esti
sydän kylmä, jäinen.
Itkee tuskaisesti
moni yksinäinen.
Jeesus tuskan voittaa,
rauhan aika koittaa.
Silloin kunnioittaa
toistaan ihminen.
Sodat kääntää väärään
rauhantoiveet uudet,
lisää tuskan määrään
vihat, katkeruudet.
Moni syyttöminä
itkee kyyneleitä,
kun ei ihmisinä
arvosteta heitä.
Jeesus sodat voittaa,
rauhan aika koittaa.
Silloin kunnioittaa
kansat toisiaan.
Matti Vuolanne, Hovinarri, s. 5.
VIERELTÄNI VÄISTY ET
Kuinka monet asiat
on menneet täysin pieleen.
Samoin tuskat katkerat
on jumiutuneet mieleen.
Jeesus, armostasi nyt
mä olen rauhan löytänyt
ja ylistyksen kieleen.
Kuinka monet kyyneleet
on vuodatetut suotta.
Silti kaikki mitä teet,
vain lohdutusta tuottaa.
Autat hyväksymään sen,
että heikko ihminen,
Sun Sanaasi saa luottaa.
Kokemukset tuskaiset
minulle opettavat:
Viereltäni väisty et,
näin taakat raukeavat.
Hymysi valat sisimpään.
Mä, Jeesus syliisi nyt jään,
haavasi parahtavat.
Matti Vuolanne, Hovinarri, s. 4.


Näitä runoja oli vähän hankala laittaa tänne blogiksi.
Huomasin saman Mika omassa runossani. Mutta Matin runoista huokui kokeneen uskovan luottamus Hyvään Isään. Näin saamme me kaikki luottaa. Välillä enemmän, välillä vähemmän-ihmienen on häilyvä. Jumala Iäti Pysyvä rakkaudessaan.
Aamen. Kaisu, tunsitko mahdollisesti Matti-papin jollakin tavalla?
Mika
Kiitos Matin hyvistä runoista!