Syvällä Kaakkois-Euroopan keskellä, Karpaattien vuoristojen ja metsien kätköissä sijaitsevassa Romanian Transilvaniassa (unk. Erdély) elää yli miljoonan ihmisen unkarinkielinen vähemmistö. Heistä pieni osa, noin 25 000 ihmistä, on luterilaisia. Suurin osa alueen unkarilaisista kuuluu katoliseen tai reformoituun kirkkoon. Romaniankielinen väestö taas on yleensä ortodokseja.

Pienenpieni unkarilaisen luterilaisuuden sirpale kaukana luterilaisten maiden valta-alueilta elää varsin poikkeuksellisissa olosuhteissa.

— Vähemmistönä elettäessä uskonnon, oman kielen ja yhteisön kysymykset nousevat tärkeiksi. Monille ihmisille kirkko ei ole vain jumalanpalveluksien pitopaikka. Se on myös perhemuistojen, äidinkielen koti ja yhteisöllisyyden paikka, Romanian unkarilaisen luterilaisen kirkon apulaispiispa István Koszta kertoo.

Koszta käytti puheenvuoronsa torstaina Unkarin Kőszegissä parhaillaan pidettävässä suomalais—ugrilaisessa pappeinkokouksessa.

Romanien keskellä elävän pienenpienen unkarinkielisen luterilaisen kansanryhmän tulevaisuus riippuu Koszkan mukaan siitä, että yhteisön vuosisataiset perinteet ja arvot kyetään siirtämään seuraavalle sukupolvelle ja nykyhetkeen.

— Tästä syystä jokainen lapsi on meille tärkeä. Jokainen nuori on tärkeä. Jokainen perhe on tärkeä. Jokainen seurakunnallinen kokoontuminen on tärkeä.

Siellä missä ihmisiä on vähän, toisten huomioon ottaminen on välttämätöntä.

— Lapsen on tiedettävä, että tunnemme hänen nimensä, välitämme hänen elämästään ja että hänellä on paikka yhteisössämme.

Mitä tulee nuoriin, on tilanne vielä vaativampi.

— Heidän on voitava kokea, että seurakunnassa saa kysyä ja ajatella ja että siellä voi kantaa vastuuta ja liittyä sellaiseen yhteisöön, jossa voi kasvaa ja kehittyä. Lapsi- ja nuorisotyö on kirkollemme hyvin tärkeää, Koszta linjaa.

Pienen kirkon pienet seurakunnat tekevät yhteistyötä uusien polvien kasvattamisessa. On uskonnonopetusta ja rippikoulua, leirejä ja retkiä. Lapsille ei opeteta pelkkää traditiota, vaan heitä autetaan ymmärtämään sitä ja pitämään sitä omanaan. Sama koskee myös perhekasvatusta.

Liturgia on kirkon uskon muodon saanut järjestys.

VÄHEMMISTÖKIRKON TILANTEESSA ei koteloiduta menneeseen, vaan kirkkoa uudistetaan kuten muuallakin. Jumalanpalveluksen liturgiaa ja virsikirjaa ollaan uusimassa.

— Liturgia on kirkon uskon muodon saanut järjestys. Siinä Jumalan sana palvelee, seurakunta vastaa siihen, rukous ja virsilaulu luovat yhteisön. Uskontunnustus ilmaisee, mihin uskomme. Kaste ja ehtoollinen taas vievät huomiomme Kristuksen lahjoihin.

Kaiken tarkoitus apulaispiispan mukaan on eri sukupolvien liittäminen yhdeksi joukoksi, jossa uskovat löytävät kotinsa yhteisessä rukouksessa, virrenveisuussa ja uskon tunnustamisessa.

Pienen kirkkokunnan erikoinen työmuoto ovat pyhiinvaellukset. Barcaságin alueen csángó-unkarilaiset järjestävät kolmen vuoden välein tuhansia ihmisiä kokoavan ulkoilmassa vietettävän juhlan.

Suomalais-ugrilaisen pappeinkokouksen tämänkertainen teema on tiivistetty sen tunnuslauseeseen: ”Tässä seison, enkä muuta voi — vai voinko?” Tämän siivittämänä apulaispiispa Koszta arvioi sanojen viittaavan kirkon jatkuvaan uudistumiseen, jokaisen sukupolven aikana.

— Kirkon on aina ajateltava uudelleen elämäänsä ja palvelustaan. Sen on myös vastuullisesti vastattava ihmisten kysymyksiin, Koszta sanoo.

Kirkon on siksi alistuttava itsetutkiskeluun, tarvittaessa korjattava itseään.

KAIKISTA PERINTEISTÄ huolimatta moderni aika ja myös maallistuminen vaikuttavat myös Romanian yhteiskunnassa. Ilmiöt tulevat sinne lännestä, tosin viipeellä. Länsieurooppalaiset esimerkit eivät apulaispiispan mukaan kuitenkaan ole usein kovin vakuuttavia.

— Eri puolilla Eurooppaa entisistä kirkoista on tehty esimerkiksi ravintoloita, kapakoita, hotelleja tai muita maallisiin tarkoituksiin sopivia rakennuksia. Jokaisella tapauksella on tietenkin oma historiansa, mutta niitä on silti tarkasteltava vakavasti.

Kun kirkon katolta lähtee risti, merkitsee se Kosztan mukaan sitä, että rakennus menettää jumalanpalvelustarkoituksensa. Yhteisö ei enää kykene sitä ylläpitämään. Tämä merkitsee apulaispiispan mukaan aina suurta muutosta.

— Kirkko on Jumalan sanan, rukouksen, kasteen, ehtoollisen ja yhteisön muistin paikka. Siksi kirkon suojeleminen on jokaisen sukupolven asia.

Tulevaisuuteen katsottaessa monet ajan ilmiöt tuntuvat apulaispiispasta huolestuttavilta. Hän viittasi Lutherin esimerkkiin siitä, että omatunto on sidottava Jumalan sanaan. Kirkon on siksi alistuttava itsetutkiskeluun, tarvittaessa korjattava itseään ja uudistuttava siten, kuin Kristus, evankeliumi ja Raamattu oikeaksi osoittavat.

— Ratkaiseva kysymys siis on: Muotoileeko kirkko maailmaa evankeliumin todistuksella, vaiko muotoilevatko maailman vaihtelevat arvot kirkon uskoa? Koszta totesi.

Tähän kysymykseen vastataan kirkon elämällä: tärkeää on kaikki edellä mainittu lapsista ja nuorista perheisiin, kirkon liturgiaan ja yhteisön hyvän vaalimiseen.

— Jumalan sana on kompassin neula, Uskontunnustus puolestaan valvoo kirkon opetuksen oikeellisuutta. Näiltä varmoilta perustuksilta voimme rohkeasti lähteä kohti tulevaa, apulaispiispa István Koszta sanoo.

ROMANIAN UNKARILAISVÄHEMMISTÖ on aivan samaa kansaa kuin Unkarin unkarilaisetkin. Romaniaan vuoden 1920 Trianonin rauhasta lähtien kuulunut Transilvania kuului sitä ennen enemmän tai vähemmän Unkariin sydänkeskiajalta lähtien noin tuhannen vuoden ajan. Alue oli keskiajalla enemmistöltään unkarilaista, mutta 1500- ja 1600-lukujen turkkilaissotien aikana Unkarin kuningaskunta hajosi ja jakautui erilaisiin osiin. Transilvaniakin oli noin 150 vuoden ajan osmanivaltakunnasta riippuvainen ruhtinaskunta, jossa unkarilaisuus tosin säilyi.

Erikoisella tavalla Transilvaniasta muodostui myös Unkarin protestanttien turvasatama, sillä Unkarin läntisimmissä, Itävallan Habsburgien hallitsemissa osissa katolinen vastauskonpuhdistus sai alueen luterilaiset ja reformoidut hyvin ahtaalle. Osmanivaltakuntaa taas ei kiinnostanut, mitä kristillistä uskoa Transilvanian unkarilaiset tunnustivat, kunhan Konstantinopolin Korkean portin vaatimat verot ja muut palvelukset suoritettiin.

Transilvaniaan muodostui vuosisatojen maahanmuuton seurauksena jo 1800-luvulla romanialainen enemmistö. Tämä oli yksi syy siihen, miksi Unkari ensimmäisen maailmansodan päätteeksi menetti Transilvanian Romanialle. Transilvaniaan jäi yli kaksi miljoonaa unkarilaista, joukossa kymmeniä tuhansia luterilaisia. Tämä vähemmistö rasitti vuosikymmenien ajan Unkarin ja Romanian suhteita, jälkimmäisen asuttaessa Transilvaniaa muualta Romaniasta siirretyllä väestöllä ja supistaessa unkarin kielen käyttömahdollisuuksia.

Romanian kommunismin vuosina maan uskontokunnat joutuivat kärsimään monenlaisesta sorrosta. Apulaispiispa Kosztan mukaan kommunismi oli lähtökohtaisesti uskontoa vastaan.

— Kommunismi ideologiana oli ihmisiä ja elämää tuhoava voima.

Molempien maiden liittyminen Euroopan unioniin on helpottanut Romanian unkarilaisten tilannetta monin tavoin. Toisaalta vuoden 1990 jälkeen sadat tuhannet Romanian unkarilaiset ovat helpomman elämän perässä muuttaneet Unkariin tai EU:n läntisiin osiin.

Romanian valtion näkökulmasta pieni unkarinkielinen vähemmistökirkko ei ole samanlainen toimija kuin maan suuret uskontokunnat. Minkälaiset ovat nykyisin pienen luterilaisen vähemmistökirkon suhteet Romanian valtioon ja maan ortodoksiseen valtakirkkoon? Apulaispiispa vastasi kysymykseen lyhyesti.

— Suhteet valtioon ovat asialliset. Samoin ortodoksiseen kirkkoon, jota monet meillä kuitenkin pitävät oikeastaan Romanian valtiokirkkona, apulaispiispa István Koszta toteaa.

Lue lisää suomalais—ugrilaisesta pappeinkokouksesta:

Piispa Mari Parkkinen Unkarissa: ”Olisiko nyt uuden reformaation aika?”

Ilmoita asiavirheestä