Huhtikuisessa kehysriihessään hallitus kirjasi säästölistaukseensa tehtävän laatia perustuslaillinen arviointi kirkon saaman valtionrahoituksen riittävyydestä kirkon lakisääteisten velvollisuuksien hoitamiseen. Syynä oli se, että valtionrahoituksen huomattavat leikkaukset ovat herättäneet kirkon hallinnon vaatimaan tilanteen korjaamista.

Syyskuun alussa valmistunut perustuslaillinen arviointi ei kuitenkaan tuo tilanteeseen uusia ratkaisuja. Arvioinnissa ei nähdä realistisena ratkaista asiaa Ruotsin tapaan hautausverolla. Hautaustoimen siirtäminen hyvinvointialueiden hoidettavaksi vaatisi isoja järjestelyjä. Kirkon puolesta taas hautaamisen ja hautausmaiden hoidon tason laskeminen ei ole hyväksyttävää. Käytännöllisintä on, että kirkko hautaustoimen jatkossakin hyvin hoitaa. Vähäisemmälle pohdinnalle arvioinnissa jäävät arvorakennukset ja väestökirjanpito.

Ensisijaiseksi ratkaisuksi hautaustoimen hoitoon näyttää arvioinnin perusteella jäävän hautausmaksujen korottaminen. Mahdollisena arvioinnissa pidetään sitä, että hautausmaksuissa jotenkin huomioitaisiin kirkon jäsenyys. Yhdenvertaisuuden ja uskonnonvapauden kannalta erilaisten ryhmien asettaminen eri asemaan vaatii tietyt ehdot täyttävän hyväksyttävän päämäärän. Arvioinnissa katsotaan tällaiseksi päämäräksi se, ettei kirkon jäsenten tarvitsisi kantaa kohtuutonta taloudellista vastuuta julkisesta tehtävästä jäsenyytensä perusteella.

Sitäkään arvioinnissa ei suljeta pois, että hautaaminen olisi kirkon jäsenille ilmaista kuten nykyään veteraaneille. Tällöin kirkkoon kuulumattomien hautaamisen kustantaisi valtio. Käytännössä jäsenet siis haudattaisiin kirkollisveron turvin.

Arvioinnissa huomioidaan sellainenkin mahdollisuus, että kirkollisverotuoton kasvua kompensoitaisiin verojärjestelmän sisällä. Sillä selkeytettäisiin sitä, mitä verotuloja käytetään yhteiskunnallisten tehtävien kustannusten kattamiseen ja samalla vähennettäisiin rahoitusrakenteeseen liittyviä jännitteitä. Tätä ei avata tarkemmin, mutta sillä tarkoitettaneen sitä, että kirkollisverotuoton kasvua tasattaisiin verojärjestelmässä sen sijaan, että vähennettäisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin tarkoitettua valtionrahoitusta.

Tässä kohdin näkyy se, miten eri tavoin valtionhallinto ja kirkko kirkollisveron näkevät. Kirkolle se on ikään kuin seurakuntalaisilta kerättävä jäsenmaksu, joka kuuluu kirkolle ja jota kirkko käyttää kirkkolain määrämällä tavalla. Valtio sen sijaan asemoi itsensä verotusoikeuden ja kirkon kokonaisrahoituksen ehtojen määrittäjäksi. Ei siis ihme, ettei leikkauksia tekevä hallitus ole kyennyt käsittämään kirkon perusteluita valtionrahoituksen tarpeelle vaan on nähnyt, että kasvanut kirkollisverotuotto kompensoi rahoituksen leikkaamista.

Arvioinnin perusteella näyttää siis siltä, että entisellä mallilla mennään. Lisää rahoitusta valtiolta tuskin on tulossa, ja hautausmaksut nousevat. Mitä todennäköisimmin keskustelu kirkkoon kuulumisen vaikutuksesta hautausmaksuihin jatkuu. Siltä varalta, että siinä aikanaan huomioidaan jäsenyyden pituus, kannattaa kirkkoon kuulumattoman kalliita hautausmaksuja välttääkseen liittyä kirkkoon mahdollisimman pian. ”Tunnistamme, että ihmiset kuuluvat kirkkoon monista eri syistä ja osallistuvat sen elämään eri tavoin. Arvostamme erilaisia jäsenyyden tapoja ja rakennamme mahdollisuuksia kasvaa osallisuuteen omasta elämäntilanteesta käsin”, uusimmassa kirkon strategiassa todetaan.

Lue lisää:

Ministeriön selvitys: kirkon saamaa valtion rahoitusta voi kehittää nykymallin pohjalta