Liettuan Šiauliaissa on Ristikukkula. Paikka on pieni mäennyppylä keskellä maaseutua, jonne ihmiset alkoivat tuoda ristejä 1800-luvun loppupuolella, tiettävästi epäonnistuneen kansannousun jälkeen muistoksi kadonneille ja kuolleille. Vähitellen ristejä tuotiin lisää ja lisää.

Neuvostovallan aikana ristikukkulan ristit lanattiin maan tasalle useampaan kertaan, mutta ihmiset toivat kukkulalle aina uusia ristejä. Niitä oli jo useita tuhansia 1960-luvulla. Ristit olivat osa väkivallatonta vastarintaa.

Nykyisin ristejä on alueella toistasataatuhatta ja paikka on pyhiinvaelluskohde. On pieniä ristejä, suuria ristejä, kalliita taide-esineitä ja yksinkertaisia itse tehtyjä ristejä. Jokainen tulija voi halutessaan pystyttää paikalle ristin, ja niitä voi myös ostaa viereisestä myymälästä.

Vierailin toissa kesänä Ristikukkulalla. Vierailu jätti jäljen. Ristikukkula on mykistävä näky. Paikka huokuu rukousta, menetyksiä, kaipausta, rakkautta ja kiitollisuutta. Polut ja portaat risteilevät ristien välillä lähes loputtomasti.

”Siinä, että monet tuovat ristin samaan paikkaan, on hiljaista yhteisöllisyyttä, jossa ei tarvita sanoja.”

Kävijöitä oli paljon, bussilasteittain, mutta tunnelma kukkulalla oli harras. Askartelin pienen ristin löytämistäni luonnonmateriaaleista ja pystytin sen muiden joukkoon. Omalle ristilleen sai tovin etsiä sopivaa paikkaa, jotta sen sai mahtumaan sekaan.

Ristikukkulalle jokainen kävijä ja ristintuoja antaa oman erityisen merkityksensä. Siinä, että monet tuovat ristin samaan paikkaan, on hiljaista yhteisöllisyyttä, jossa ei tarvita sanoja.

Samanlaista hiljaista yhteisöllistä tukea ja lohdutusta ilmaistaan silloin, kun tuomme kolari- tai onnettomuuspaikalle kukkia ja kynttilöitä. Kun tuntuu siltä, että mitään ei osaa sanoa tai mitään ei voi tehdä, voi silti olla tukena.

Aikana, jossa korostuvat itsenäinen pärjääminen sekä yksilöllisyys joka lähestyy itsekkyyttä, yhteisöllinen toiminta kynttilän tai ristin muodossa on jo itsessään vastarintaa ja vastakulttuuria, jota me ihmiset kipeästi tarvitsemme.

Jumala, Elävä vesi,
virvoita häntä, joka janoaa uutta alkua.
Häntä, joka on aloittanut opinnot.
Häntä, joka etsii uutta työtä.
Häntä, jota painavat toimeentulon haasteet.

Kristus, Elävä vesi,
vahvista häntä, joka janoaa oikeudenmukaisuutta.
Häntä, joka kaipaa läheistään.
Häntä, joka kaipaa ystävää ja kumppania.
Häntä, joka toivoo lasta.
Häntä, joka on parantumattomasti sairas.

Pyhä Henki, Elävä Henki,
anna uusi toivo hänelle, joka on menettänyt toivonsa.
Hänelle, jonka tulevaisuus on hämärän peitossa.

Pyhä Jumala, Elävä vesi,
paranna janomme, virvoita elämämme ja uudista maailmamme.

Aamen.

Kolumni on julkaistu Askel-lehdessä 10/2026.