Kuinka keskiajan suomalainen ihminen eli uskoaan todeksi ja miten katoliseen uskoon liittynyt pyhimyksien kunnioittaminen oli osa elämää tämän kansan keskuudessa?

Näihin ja moniin muihin suomalaisten keskiaikaista hurskautta koskeviin kysymyksiin vastaa uudessa kirjassa Pyhimys naapurissa neljä keskiajan tutkijaa. Lukijan eteen levitetään kirjassa monipuolinen katsaus siitä, mitä eletty uskonnollisuus katolisessa Suomessa oli.

Yksi lähtökohtainen ongelma Suomen keskiajan tutkimuksessa on, että kirjallisia lähteitä on varsinkin 1400-lukua edeltävältä ajalta suhteellisen vähän. Siksi kuvaa täytyy täydentää esimerkiksi arkeologian kertoman ja naapurimaiden tunnettujen tilanteiden perusteella.

Keskiajan suomalaisten suosikkipyhimyksiä olivat universaalien neitsyt Marian ja Annan lisäksi etenkin Pohjolan omat autuaat ja pyhät: Birgitta, Hemming, Henrik ja Olavi. Monia muitakin muistettiin ja kunnioitettiin.

Kirjan piirtämä kuva keskiajan suomalaisen suhteesta kirkkoon ja etenkin pyhimyksien hartaaseen maailmaan on viehättävä, monipuolinen ja myös uutta tietoa antava. Monet mielenkiintoiset kadonneen ajan uskon ilmentymät avautuvat kirjan sivuilla. Suomessa oli myös hiippakunnan omia spiritualiteetin tapoja. Tekstiä elävöittävät monet ekskurssit.

Koska muita elämänalueita ei kirjassa varsinaisesti analysoida, jäävät pyhimykset hivenen kuin hieman leijumaan uskovien muun arkikokemuksen ympärille. Lisäksi heidän kultteihinsa liittyneisiin teologis-hengellisiin ongelmiin kirjassa ei erityisemmin myöskään paneuduta. Lukija voi siksi kysyä, miksi reformaatioon sitten ollenkaan ajauduttiin?

Kaiken kaikkiaan Pyhimys naapurissa on lajissaan erinomainen ja hyvin tehty tietopaketti siitä, miten keskiajan suomalainen katolista uskoaan koki ja miten hän sitä todeksi eli.

Lue myös:

Kirja: Emerituspiispa pohtii tekoälyä uteliaasti mutta epäluuloisesti

Vuoden kristillinen kirja -ehdokkaat julki – Nämä teokset kisaavat tittelistä