Kaksi vuotta sitten Tiia Lyijynen käveli pitkästä aikaa kirkkoon posket hehkuen. Hän kupli riemua rauhasta, jonka oli juuri löytänyt. Rauha on mukana vieläkin, kun hän istuu Helsingin yliopistossa luennoilla valmistuakseen uskonnon ja psykologian opettajaksi.

Myös uushenkisyydessä puhutaan paljon rauhasta, ja Lyijynen etsi sitä sieltäkin. Kun hän nykyisin koettaa selittää, mistä hän löytää rauhan, hän aloittaa kahden tuhannen vuoden takaisesta Galileasta.

Maapallolla eli silloin Jeesus-niminen henkilö, jonka seurassa ihmiset kokivat sekä henkisiä että fyysisiä paranemisia. Lyijynen painottaa, että tästä tiedeyhteisö on yksimielinen. Sitten hän lisää kristittyjen uskovan, että Jeesus nousi kuolleista. Kristittyjen pyhään kirjaan Raamattuun on talletettu kertomuksia Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta, kuolemasta, hautaamisesta ja ylösnousemisesta.

– Me kristityt uskomme, että Jeesus elää meidän kanssamme. Hän on lähettänyt Pyhän Hengen, joka parantaa, auttaa kaikessa ja johdattaa hyvälle tielle.

Ennen teologian ja psykologian opintojaan Lyijynen ehti toimia yrittäjänä, opettajana ja teatterialalla. Hän ponnisti maailmalle kaakkoissuomalaisesta teollisuuskaupungista, jossa äiti työskenteli seurakunnan nuorisotyöntekijänä ja perheen arvot olivat syvästi kristillisiä. Vanhemmilla oli myötätuntoa kaikenlaisia ihmisiä kohtaan.

Saavutuksia enemmän arvostettiin ystävällisyyttä ja hyviä tekoja. Sekä kotona että Kansan Raamattuseuran porukoissa usko oli maltillista ja armoa korostavaa, Lyijynen muistelee. Jostain syystä hän koki silti jäävänsä hengellisten pohdintojensa kanssa yksin.

– Yksi asia, joka erkaannutti Jumalasta, oli koulun uskonnonopetus. Tuntui, ettei opetuksen takana ollut uskoa. Päättelin siitä, ettei Jumala sitten varmaan olekaan olemassa.

YHTENÄ YÖNÄ koululainen luki uskonnonkirjan kannesta kanteen ja yritti ymmärtää, mistä kristinuskossa oli kyse. Vastausten sijaan löytyi vain entistä vaikeampia kysymyksiä. Kuten se, miksi Jumala salli Saaran lähettää Hagarin ja Ismaelin autiomaahan nääntymään, ja miksi me vielä tänä päivänä luemme tällaista kertomusta. Vanhan testamentin kuvaamaa naisen osaa oli vaikea sulattaa.

Itse hän haluaisi olla sellainen uskonnonopettaja, joka antaa tilaa vaikeiden kysymysten käsittelylle – myös erilaisten katsomusten kesken.

Rippikoulussa ei tuntunut hengellisesti miltään. Teinivuosina Lyijynen kapinoi ja kärsi bulimiasta ja masennuksesta. Parikymppisenä alkoivat teathteriopinnot, joiden joogatunneilla oltiin liian kauan vaikeissa asennoissa ja lopussa luettiin yhdessä mantroja.

Lahdessa torin laidalla seisoessaan Lyijynen muistaa yhtäkkiä nähneensä toisten ihmisten taakat, mistä he niiden kanssa tulivat ja minne olivat menossa. Lyijynen puhuu kokemuksesta henkisenä aukeamisena.

– Aloin tarkastella ihmisyyttä syvemmin. Kaverillani oli Tarot-kortit, niitä oli kiinnostavaa nostaa, mutta eivät ne vielä vieneet uushenkisyyteen. Sujahdin siihen maailmaan itsensä kehittämisen valmennusten ja kirjojen kautta.

Internetin algoritmit alkoivat tehdä työtään. Ne syöttivät uushenkistä ajattelua vastauksena kaikkeen lapsuuden traumoista rikastumiseen. Itsensä kehittämisen työkalut johtivat manifestoimiseen, mikä on Lyijysen mukaan kuin nurinpäin käännettyä rukousta.

Kaukaa katsoen manifestoinnin ja kristillisen rukouksen eroa ei ehkä ole helppo huomata. Tiia Lyijysen mielestä uushenkisyyden ja kristinuskon ero näyttäytyy niiden kautta selvästi.

– Rukouksessa kerromme Jumalalle tarpeemme ja annamme asiat hänelle. Manifestoinnissa sen sijaan pyrimme saamaan haluamme manipuloimalla ajatteluamme ja ympäristöämme.

Manipulointi voi olla esimerkiksi oman tavoitteen meditoimista ja toistamista. ”Olen miljonääri, olen miljonääri…” Vähitellen sisäinen puhe muuttaa tapaa olla ja liikkua.

Lyijynen selittää, kuinka ihminen hiljalleen alkaa uskoa toiveensa todeksi. Ympäristö reagoi tähän – ja lopulta oman mielen työskentely ja kosminen energia voivat uushenkisyyden uskomusten mukaan tehdä ihmisestä vaikka miljardöörin.

Moni manifestointia harjoittava uskoo, että siihen liittyy mielen ja ympäristön manipuloinnin lisäksi myös henkimaailma. Lyijynenkin koki olevansa yhteydessä henkioppaisiin ja universumiin.

Mukaan tulevat helposti myös valheet, koska keskusteluissa on pidettävä yllä toivottua identiteettiä.

– Jotkut opettajat sanovat, että liioittelu ja jopa valehtelu ovat ok, jos niiden kautta manifestoituu se, mitä tavoittelee. Ajattelin, että voisin saada ihan kaiken ja olla kuka vain, kun manifestoin ja meditoin tarpeeksi, Lyijynen muistelee.

Uskovaiset vaikuttivat säälittäviltä

NÄISTÄ IKKUNOISTA katsellessa uskovaiset vaikuttivat säälittäviltä. Puhe synnistä ja armosta kuulosti keskenkasvuiselta, ja koko kristinusko tuntui rajoittuneiden ja yksinkertaisten ihmisten uskonnolta.

– Uskovaisten tilaisuuksissa ihmiset olivat niin nöyriä ja pieniä, että minua alkoi pitkästyttää. Ihmettelin, missä näiden ihmisten itsetunto on.

Oma itsetunto paisui pinnasta niin, että kaikki tuntui mahdolliselta. Lyijynen otti hölmöjä riskejä eikä kunnioittanut asioiden vaatimaa aikaa.

– Oli kiire päästä korkealle, halusin elämältä kaiken, mutta minulla oli kiire väärään suuntaan. Suuntana olisi pitänyt olla rakkaus, nöyryys ja toisten auttaminen.

Uushenkisyydessä muut ihmiset nähdään usein energiavampyyreinä, jotka vetävät alaspäin. Matalan värähtelyn piireissä ei kannata tuhlata aikaa. Parempi mennä sinne, missä ihmiset ovat iloisia ja menestyviä.

Lyijynen on kiitollinen, ettei hänen tarvitse enää ajatella näin. Nykyisin hän nojaa toisenlaiseen opettajaan.

– Jeesus tarjoaa evankeliumeissa mallin siitä, miten meidät on kutsuttu toimimaan ihmisten kanssa, joilla on vaivoja.

Moni uushenkisyydessä itseään trimmaava väsyy lopulta kaikkivoipaisuuden tavoitteluun. Jos joku asia ei toimi, se on oma vika. ”Joogaa enemmän, osta vielä joku kurssi, meditoi paremmin.”

– Siinä on ristiriita. Mikään ei riitä, ja kuitenkin hallussa pitäisi olla universumin voimat.

Lyijysen ajattelu alkoi muuttua, kun hän tutustui erääseen uskovaan, jota hän halusi auttaa sisälle uushenkiseen maailmaan. Hän oli kuitenkin itse vaikeassa elämäntilanteessa ja sai uudelta ystävältään paljon pyyteetöntä apua.

– Häneltä kehtasin lopulta kysyä kaikki kysymykset, jotka olivat jääneet vaille vastausta. Hän ei osannut vastata, mutta ehdotti, että rukoilisimme.

Silloin tapahtui jotakin järisyttävää.

– Kysyin Jumalalta, miksei hän puhu minulle. Kuulin hänen sanovan aseet riisuvasti: ”Minä puhun sinulle.”

Lyijynen koki ensin ihmeellistä rauhaa, mutta pian huoneeseen tuli kammottava ilmapiiri. Sitten hän tunsi kämmenissään polttavat pisteet kuin Jeesuksen naulat. Seurasi kova kamppailu, monien esineiden hävittäminen ja lopulta rauha tuli jäädäkseen.

Uushenkisyys vetää totuuden etsijöitä

Uskoon tulemisen kokemus on rationaalista mieltään kunnioittavalle ihmiselle mielenkiintoinen tapahtuma. Lyijysen mukaan se näyttää ihmiselle rajan.

– Jeesus sanoi, että se, joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan niin kuin lapsi, ei pääse sinne sisälle. Loppujen lopuksi usko on uskoa.

Nykyisin hän ajattelee Jumalaa hellänä ja lempeänä ystävänä. Yhdessä oleminen tuo iloa sekä Jumalasta että omasta itsestä.

Neuropsykologiasta kiinnostunut Lyijynen tietää, että hänen uskonnolliset kokemuksensa voidaan selittää myös psykologialla. Psykologia tunnistaa mielenterveyden häiriöitä, jossa kuullaan ääniä. Lyijynen on vakuuttunut, että hän kuuli Jumalan äänen, mutta toiselle hän ei voi sitä todistaa.

Uushenkisyydestä on tullut viime vuosina paljon ihmisiä uskoon. Mistä tämä johtuu? Tiia Lyijynen muistuttaa, että uushenkisyys vetää totuuden etsijöitä. Sellaisille Jeesus lupaa: ”Anova saa, etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan.”

Ilmoita asiavirheestä