Tekoäly muuttaa nyt työn tekemistä mutta myös sitä, miten yksityiselämässään ihmiset hakevat itselleen tärkeää tietoa. Ennuste kuuluu, että jatkossa turvaudumme yhä enemmän henkilökohtaiseen tekoälyagenttiimme, kun hankimme jotain tai varaamme vaikkapa matkoja. Kaukaa haettu ajatus ei ole sekään, että ihminen saattaa hakea lohtua yksinäisyyteensä itseään suuremmalta tekoälyltä, joka keskustelee empaattisesti.
Kehitys pakottaakin meitä kysymään, mitä pidämme aidosti inhimillisenä ja kenelle annamme valtaa määritellä sen. Paavi Leo XIV on nostanut kiertokirjeessään Magnifica Humanitas esiin tämän peruskysymyksen. Ei riitä se, että tekoälystä voi olla hyötyä ja se voi tuottaa hyvää. On tarkasteltava myös sitä, millaisia arvoja järjestelmiin rakennetaan ja kuka ne määrittelee.
Tekoäly-yhtiöissä on havahduttu siihen, etteivät tekniset asiantuntijat voi ratkaista näitä kysymyksiä yksin. Apuun on pyydetty teologeja ja uskonnollisia johtajia pohtimaan tekoälyn moraalisia lähtökohtia. Viime viikkoina on havahduttu myös siihen, että tekoälyn kehityksessä on pelottavia mahdollisuuksia ja siksi tehokkaimpien tekoälymallien kehitystä on syytä hidastaa turvallisuuden vuoksi.
TEKOÄLYN KÄYTÖSTÄ keskustellaan nyt Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossakin. Siihen ohjaa kirkon uusi digitalisaatiostrategia, joka kehottaa aktiiviseen keskusteluun ja teknologian eettiseen arviointiin. Strategian pohjavire on kuitenkin myönteinen: on tunnustettava moraalinen vastuu mutta samalla suhtauduttava uteliaasti teknologisen kehitykseen. Paavin esiin nostama huoli vallankäytöstä jää strategiasta sivuun.
Aktiivista keskustelua ja eettistä arviointia tekoälystä käytiin tällä viikolla Kirkon viestintäpäivillä. Pääosin kirkon viestijöiden suhtautuminen tekoälyyn tuntui olevan varovaista, jopa kielteistä. Erityisesti pohditutti se, heikentääkö tekoälyn käyttö luovuutta ja omaa ajattelua. Entä miten käy inhimillisen kohtaamisen? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä.
Teknologia kehittyy nopeasti, mutta ihmiset ja yhteisöt tarvitsevat aikaa ymmärtääkseen muutosta. Kirkon tehtävänä on pitää keskustelussa mukana kysymykset, joita kiire ja tehokkuuden tavoittelu helposti väistävät. Siksi keskustelu tekoälystä ei ole kirkolle sivukysymys. Se kuuluu sen tehtävään puolustaa ihmisarvoa ja muistuttaa, että kaiken kehityksen mittana on lopulta ihminen.
Tekoäly on parhaimmillaan hyvä apuri, kun se vapauttaa aikaa näpertelystä olennaiseen, siis vaikkapa kirkossa tilastoinnista ja muista kirjaamisista ihmisten kohtaamiseen. Sitäkin toivoa sopii, että saarnat ja muut puheet kirkossa tehdään vastedeskin vaivalla ja sydämellä, ei tekoälyllä.
Lue myös:
Pääkirjoitus: Tavallisen kristityn ja muslimin arvot ovat hyvä pohja yhteiselolle
Ilmoita asiavirheestä