Uskonnolliset syyt ovat yksi virallisista turvapaikkaperusteista, mutta aihepiiriä ei ole Baltian maissa juurikaan tutkittu.
Virossa turvapaikkaviranomaisena työskennellyt Teele Jänes kiinnitti tutkimuksen puutteeseen huomiota jo viime vuosikymmenellä. Kesällä valmistui hänen väitöskirjansa Uskontoon perustuvien turvapaikkahakemusten uskottavuusarviointikäytännöt Baltian maissa. Hän väitteli Itä-Suomen yliopiston sosiaalisten ja kulttuuristen kohtaamisen tohtoriohjelmasta.
Jänes haastatteli tutkimukseensa etenkin turvapaikkaviranomaisia mutta myös turvapaikanhakijoita avustavia henkilöitä.
– Väitöskirjassani esitetyt tulokset ovat siis kerätty pöydän molemmilta puolilta.
USKONTOON PERUSTUVIA turvapaikkahakemuksia arvioidaan tällä hetkellä yhdentoista erilaisen ulottuvuuden kautta. Jäneksen mukaan näitä ovat muun muassa uskonnon harjoittaminen, tieto uskonnosta, osallisuus ja jäsenyys uskonnollisessa yhteisössä sekä uskonnon vaihtamiseen ja kääntymykseen liittyvät todisteet ja kysymykset.
– Näitä sitten arvioidaan aineellisen todistusaineiston, kertomusten johdonmukaisuuden ja yksityiskohtaisuuden sekä lähtömaata koskevien tietojen valossa.
Myös esimerkiksi turvapaikkaa hakevan henkilön sosiaalista mediaa saatetaan käyttää apuvälineenä hakemuksen uskottavuuden arvioinnissa. Tärkeäksi seikaksi usein kuitenkin nousee mahdollisen kääntymyksen ajoitus.
– Jos henkilö esimerkiksi on kääntynyt kristityksi juuri ennen turvapaikkahakemuksen tekoa, ajankohta voi herättää viranomaisessa epäilyksiä.
Joskus uskonto nousee hakemusprosessissa muiden syiden rinnalle vasta myöhemmin niin, että alkuperäinen hakemus tehdään toisella perusteella ja uskonto tulee myöhemmin mukaan lisäperusteena tai uusintahakemuksessa.
”Tietysti tulisi pyrkiä siihen, ettei turvapaikkahaastattelu olisi mikään raamattutrivia.”
YKSI HAASTAVA seikka on se, kuinka paljon ihmisen voidaan olettaa tietävän uskonnostaan. Jäneksen mukaan raja on häilyvä.
– Tietysti tulisi pyrkiä siihen, ettei turvapaikkahaastattelu olisi mikään raamattutrivia.
Jäneksen tutkimusaineiston perusteella uskonnollisiin perusteisiin liittyvät turvapaikkahakemukset muodostavat kaikista Baltian alueen hakemuksista melko pienen osan. Tarkkaa tietoa niiden määrästä suhteessa kokonaismäärään ei kuitenkaan ole, sillä EU-maat eivät kerää saatika julkaise turvapaikkaperusteista tilastotietoa. Uskontojen kirjo puolestaan näyttäytyy Baltiassa laajana.
– Hakijoiden joukkoon mahtuu kristinuskoon liittyviä tapauksia, mutta myös islamin eri suuntauksia sekä esimerkiksi islamista ateismiin siirtyneitä henkilöitä.
Käsitelty on myös muun muassa Ahmadiyya- ja Bahá’í-uskonnollisiin liikkeisiin sekä esimerkiksi noituuteen liittyviä hakemuksia.
– Tällä hetkellä yllättävän suuri joukko uskontoon perustuvista turvapaikanhakijoista on Venäjältä paenneita Jehovan todistajia. Myös myönteisiä päätöksiä tehdään heidän suhteensa suhteessa paljon.
Kristinuskoon perustuvissa tapauksissa kuitenkin kielteiset päätökset ovat yleisempiä. Jänes kuitenkin korostaa, että tulos ei ole tilastollinen vaan kyse on osallistujien kertomuksiin ja oikeustapauksiin perustuvasta aineistosta.
Uskon mittaamisen ja varmistamisen menetelmissä sekä koulutuksissa on Jäneksen mukaan vielä runsaasti kehitettävää.
– Uskonnollisen vakaumuksen arviointi on monimutkaista ja epävarmaa. Ihmisen sisäistä vakaumusta on hyvin hankalaa arvioida ulkopäin. Uskonnollinen vaino on valitettavasti edelleen merkittävä pakkomuuttoon johtava tekijä.
Teele Jänes väitteli yhteiskuntapolitiikan alalta Itä-Suomen yliopistossa 17.6.
Lue myös:
Näin korkein hallinto-oikeus arvioi kristityksi kääntyneiden vakaumuksen aitoutta
Ilmoita asiavirheestä