Millaista oli ihmisten hätä ennen kuin Suomesta tuli hyvinvointivaltio? Tästä saa monipuolisen kuvan Minna Kettusen kirjasta, johon on koottu otteita Herättäjä-Yhdistyksen maallikkosaarnaajan Aku Rädyn saamista tuhansista kirjeistä ja korteista 1920-luvulta 1960-luvulle.

Rädyn puoleen käännyttiin maallisessa ja hengellisessä hädässä. Hänelle kirjoittivat niin köyhyydestä kärsivät, sairaat, sotilaat ja evakot kuin perheväkivallan ja rikosten uhrit, vangit, seurusteluasioiden kanssa tuskailevat nuoret, lapsettomuudesta kärsivät, viinan kirojen kanssa kamppailevat tai läheistensä kuolemaa surevat miehet ja naiset.

Rätyä lähestyivät myös masentuneet ja uskonsa menettäneet papit sekä – ehkä hieman yllättäen – taiteilijat, kuten nuori Martti Talvela.

Räty jäi orvoksi äidistään 11-vuotiaana ja menetti rakkaan vaimonsa 42-vuotiaana. Hän ymmärsi ihmisten hätää ja osasi lohduttaa, oli rauhoittava ja helposti lähestyttävä.

Räty auttoi ihmisiä myös taloudellisesti. Hän lainasi rahaa kauppalaskuihin, kuulolaitteen hankintaan, kansanopistomaksuihin ja lasten kenkiin.

Kettunen kertoo jättäneensä tarkoituksella kirjasta pois jumalasuhdetta ja synninhätää koskevat kirjeet, mutta kyllä nämäkin teemat esiin nousevat. Moni kirjoittaa huonoudestaan ja kelpaamattomuudestaan tavalla, jossa voi havaita myös körttiläistä tendenssimäisyyttä.

Riipaisevaa oli lukea, miten monet nuoret miehet ovat olleet aivan turhaan itsemurhan partaalla, kun eivät ole kyenneet välttämään itsesaastutusta. Väärää tietoa itsetyydytyksestä liikkui tuolloin myös muualla kuin hengellisissä piireissä.

Aku Räty jaksoi kiertää, kirjoittaa, puhua ja kuunnella valtavasti, vaikka hänen terveytensä oli heikko. Hän vakuutti kirjeissään: Kristus on luonasi, missä ikinä kuljetkin – ja turvasi tähän myös itse. ”Olkoon Kristuksen rauha elämäsi pohjavirta, niin et menetä tasapainoasi.”

Lue myös:

Kirja-arvio: Hyvinvointi ei ole itsestään selvä käsite

Kirja-arvio: Suomen oikeushistorian häpeätahra