Kun Israelin ja Palestiinan välinen tuorein konflikti alkoi Hamasin tehtyä 7. lokakuuta 2023 verisen terroristi-iskun eteläiseen Israeliin, TT Paavo Huotarin some räjähti. Pinnalle nousi kysymys, kuka omistaa Pyhän maan.
Vanhan testamentin teksteihin ja tekstimuutoksiin väitöskirjassaan perehtynyt Huotari ja arkeologiaa syvällisesti tunteva Vanhan testamentin eksegetiikan dosentti Kirsi Valkama päättivät yhdistää voimansa ja tutkia aihetta. Syntyi kirja Kuningas Daavidin pitkä varjo – Raamatun tarinat vallan välineenä Israel-Palestiinassa (Otava 2026).
– Israelin pääministerin Benjamin Netanjahun uskonnollinen retoriikka on vahvistunut ja muuttunut. Heprealaisen Raamatun eli Vanhan testamentin tarinat loistavat nyt hänen puheissaan. Ne rokkaavat myös Yhdysvalloissa, kun siellä puhutaan suhteesta Israeliin, Huotari sanoi Aholansaaren teologiapäivillä.
Hän piti torstaina 20.8. esitelmän aiheesta Kuningas Daavidin monet kasvot: legenda, historia ja nykypäivä.
”Itse ajattelen, että nykyinen moderni konflikti ei liity Raamatun kertomuksiin mitenkään.”
ESIMERKKINÄ NETANJAHUN uudistuneesta uskonnollisesta retoriikasta Paavo Huotari nosti esiin hänen puheensa Yhdysvaltain senaatin ja edustajainhuoneen jäsenille heinäkuussa 2024. Netanjahu pilkkasi miehenosoittajia, jotka vastustivat Israelin sotatoimia Gazassa, sanomalla muun muassa näin:
”He kutsuvat Israelia kolonialistiseksi valtioksi. Eivätkö he tiedä, että Israelin maa on se paikka, jossa Abraham, Iisak ja Jaakob rukoilivat, jossa Jesaja ja Jeremia saarnasivat ja jossa Daavid ja Salomo hallitsivat? Lähes 4000 vuoden ajan Israelin maa on ollut juutalaisten kotimaa. Se on aina ollut kotimme; se tulee aina olemaan kotimme.”
Heti lokakuussa 2023 Hamasin hyökkäyksen jälkeen Netanjahu totesi puheessaan, että Israelin sotilaat haluavat hyvityksen ja he haluavat häätää pahuuden maailmasta. Hän muun muassa sanoi: ”Muista, mitä Amalek teki sinulle. Me muistamme ja taistelemme”. Kyseessä oli viittaus viidenteen Mooseksen kirjaan, jossa israelilaisia kannustetaan verikostoon sanomalla: ”Pyyhkikää pois maan päältä amalekilaiset, heidän muistonsakin, älkää unohtako tätä.”
– Ei tiedetä, onko amalekilaisia ollut olemassa, mutta heidät kuvattiin pahoiksi verenimijöiksi ja nyt heidät on rinnastettu viholliskuvana palestiinalaisiin. Netanjahun puhe särähti korvaan vahvasti, koska se viittasi hyvin julmaan Raamatun tekstiin, Huotari sanoi.
Pienet, äärinationalistiset siionistiryhmät uskovat, että Israelilla on ikiaikainen oikeus Juudean ja Samarian alueeseen eli Länsirantaan, koska Heprealaisessa Raamatussa se on heille luvattu. Kansainväliset tai edes Israelin lait eivät merkitse mitään, koska Jahven lupaukset ovat painavampia. He viittaavat 1. Mooseksenkirjan kohtaan, jossa Jumala sanoo: ”Sinun jälkeläisillesi minä annan tämän maan Egyptin rajapurosta Eufratin suureen virtaan saakka”.
Presidentti Donald Trumpia on puolestaan toistuvasti verrattu Vanhan testamentin kuningas Kyyrokseen, joka valtasi ja vapautti Babylonin kaupungin.
– Itse ajattelen, että nykyinen moderni konflikti ei liity Raamatun kertomuksiin mitenkään. Diskurssit ovat kuitenkin muuttuneet uskonnollisemmiksi ja ne uhkaavat hävittää näkyvistä konfliktin todelliset juurisyyt, jotka juontuvat 1800- ja 1900-lukujen tapahtumista, Huotari sanoi.
ISRAELISSA SIIS viitataan muinaisiin kuninkaisiin Daavidiin ja Salomoon, kun puhutaan Jerusalemista Israelin 3000 vuotta vanhana pääkaupunkina. Muinaisuudesta haetaan oikeutusta nykyisille maanomistuksille, mikä on Paavo Huotarin mukaan hyvin kyseenalaista.
Huotari totesi, että Daavid-kertomukset ovat Raamatun parasta tarinankerrontaa. Hän oli nuori paimen, komea soturi, lyyransoittaja, täydellinen kuningas ja varsinainen moniosaaja. Toisaalta hän raiskasi Batseban, pojat kapinoivat ja välillä kaikki menee täysin pieleen.
– Salaliittojen, jännityksen, romantiikan ja draaman määrä on ihan älytön.
Daavidin historiallisuudesta ei kuitenkaan juuri ole todisteita. Huotari pitää mahdollisena, että hän oli jonkun vaatimattoman kaupunkivaltion kuningas.
– Pakkosiirtolaisuuden jälkeen rakennettiin Israelin ja Juudan kuningaskuntien yhteinen historia ja sen rakennusaineeksi tarvittiin kuningas Daavid. Tekstejä on muokattu ajanlaskun alkuun saakka.
”Ongelmana on, että kyseessä on miehitetty alue, jolla ei saisi tehdä tutkimusta. On olemassa vahva poliittinen intressi löytää tiettyjä asioita.”
Huotarin mukaan tieteellinen raamatuntutkimus ja arkeologinen tutkimus avaavat muinaiseen historiaan ikkunan, joka näyttäytyy hyvin erilaisena kuin se versio historiasta, jota Raamatulla todistellaan uskonnollispoliittisista syistä. Toisaalta pakkaa sekoittaa raamatullinen arkeologia, joka pelaa jälkimmäiseen pussiin.
Esimerkiksi israelilainen arkeologi Eilat Mazar sai paljon huomiota 2000-luvun alussa ilmoittaessaan löytäneensä osia Daavidin palatsista Jerusalemin vanhasta kaupungista. Hänen tutkimuksiaan rahoittivat samat tahot, jotka tukevat Raamatun arkeologista tutkimusta.
– Ongelmana on, että kyseessä on miehitetty alue, jolla ei saisi tehdä tutkimusta. On olemassa vahva poliittinen intressi löytää tiettyjä asioita, Huotari sanoi.
ESITYKSEN LOPUKSI Aholansaaressa käytiin keskustelua muun muassa siitä, miten tekoäly tulee mahdollisesti hyvinkin pian muuttamaan radikaalisti ja nopeuttamaan vanhojen käsikirjoitusten analysointia, koska se voi vertailla hetkessä lukuisia käsikirjoituksia samalta aikakaudelta. Toisaalta tutkijoiden tehtäväksi jää edelleen tehdä johtopäätökset tekoälyn havainnoista.
Keskustelun päätteeksi Karoliina Virkamäki siteerasi Markus J. Borgia: ”Myytti on kertomus siitä, miten asiat eivät koskaan olleet, mutta ovat aina.”
Lue muut jutut, joissa kerrotaan Aholansaaren teologiapäivien esitelmistä:
Isien uskon puolustaminen veti pappeja IKL:ään, Antti Malinen sanoo
Martti Simojoen käsitykset etiikan perusteista muuttuivat radikaalisti elämän varrella
Ilmoita asiavirheestä