Elettiin 1980-luvun alkua, kun olin saanut ensimmäisen oikean työpaikan Vaasasta. Määräaikaisen mutta omaa koulutusta vastaavan. Olin myös päässyt muuttamaan matkustajakodista oikeaan asuntoon. Pieneen mutta mielestäni täydelliseen.

Joitakin huonekaluja oli kertynyt jo opiskeluaikana, joitakin olin saanut kotoa ja ruokapöydän tuoleineen olin ostanut osamaksulla läheisestä huonekaluliikkeestä. Vieläkin huvittaa myyjän pokkurointi, kun kerroin osamaksusopimusta varten työpaikkani. Onneksi ei kysynyt palkkasummaa tai virkasuhteen kestoa. Olisi pian sopimus jäänyt tekemättä!

Sitten alkoi tehdä mieli kunnon nojatuolia, isoa ja pehmustettua. Eräänä aurinkoisena kevätlauantaina päätin tehdä kävelyretken muutaman kilometrin päässä sijaitsevaan isompaan liikkeeseen. Tarkoitus oli vain kuntoilla ja samalla tutustua tarjontaan. Hätiköityjen päätösten estämiseksi otin rahaa mukaan vain hyvin vähän ja jätin shekkivihkon kotiin. Pankkikortit olivat silloin vielä kaukaista utopiaa.

Muutamaa tuntia myöhemmin palasin kotiin tulevana nojatuolin omistajana, osamaksusopimus taskussa. Maanantaina töistä tullessani tuoli odotti asuntoni oven takana. Se oli minulla käytössä yli 40 vuotta, kunnes siivousta helpottaakseni korvasin sen kevyemmällä kalusteella. Suuri tuoli muutti toiseen perheeseen ja palvelee nyt siellä nuorempia ja voimakkaampia.

Osamaksusopimuksilla ym. rahoitusratkaisuilla on myös pimeät puolensa, mutta siinä elämäntilanteessa osamaksu helpotti elämääni. Ei tarvinnut säästää etukäteen isoa ostosta varten, kun maksu tapahtui pienissä erissä jälkikäteen.

Nykyään ei ole enää tarvetta ostaa juuri mitään isompaa, kun tavaraa on muutenkin liiaksi asti. Sen sijaan olen alkanut soveltaa vähittäismaksuajattelua muihin elämän välttämättömiin ilmiöihin.

Meillä siivotaan joka viikko jotakin nurkkaa, mutta ei koskaan kerralla koko huushollia. Meillä pestään joka kesä joku matto, mutta ei koskaan kaikkia mattoja kerralla. Valtiovallan hävitettäväksi tuomitseman viitapihlaja-angervon juuria ei yritetäkään kaivaa kerralla pois, mutta pienissä osissa sekin onnistuu. Arvioitu toteutusaika on kaksi kesää. Ruokaa kyllä usein tehdään kerralla isompi satsi, josta osa pannaan pakastimeen ja syödään sieltä sitten useammassa erässä. Olisiko tämä vähittäismaksun käänteinen muoto?

Vieraskielistä romaania ei lueta kerralla, koska urakka olisi puutteelliseen kielitaitooni nähden toivoton, mutta siitä luetaan joka päivä yksi luku niin pitkään, että kirja tulee kokonaan luetuksi. Tämä voi jo lähennellä pakkomiellettä, mutta kun tulin kansalaisopiston kurssikaverille luvanneeksi, niin vähittäismaksulla tämäkin urakka hoituu.

Kun mukavuudenhalu tai suoranainen laiskuus yhdistyy ikääntymiseen, vähittäismaksuajattelu osoittautuu hyvinkin varteenotettavaksi ideologiaksi. Ja loppujen lopuksihan on niin, että tämä elämä kaikkinensa eletään päivä vain ja hetki kerrallansa, kunnes kaikki meille annetut päivät on eletty.