Tilastokeskuksen mukaan 70-vuotiaiden ja tätä vanhempien osuus Suomen väestöstä ylitti viime vuonna ensimmäisen kerran miljoonan rajan. Monet heistä kuuluvat sukupolveen, jolle kirkko ja usko ovat olleet luonteva osa elämää. Ikääntyvä seurakunta merkitsee lisääntyvää tarvetta kohtaamiselle ja hengelliselle tuelle.

– Kirkossa muutos on kyllä tunnistettu ja siihen on pyritty varautumaan, mutta ei mielestäni vielä tarpeeksi, asiantuntija Irene Nummela Kirkkohallituksesta toteaa.

Hänen mukaansa seurakunnissa on jo runsaasti ikääntyneitä tukevia toimintamuotoja, mutta tulevaisuudessa tarve on yhä suurempi.

– Kirkon kannalta väestön vanhenemiseen liittyy myös teologinen ja eettinen näkökulma. Miten kohdataan elämän viimeiset vaiheet ja ihmiset, jotka ovat uskollisesti kannatelleet seurakuntaa?

Varautuminen muistisairauksien lisääntymiseen edellyttää palveluiden kehittämistä edelleen. Siksi tulisi lisätä esimerkiksi kotikäyntejä, erilaisia kerhoja, ystäväpalvelua ja hartauksia palvelutaloissa. Myös yhteistyötä kuntien ja kolmannen sektorin kanssa tulisi vahvistaa.

Hengellinen musiikki, tutut rukoukset ja symbolit voivat koskettaa ja lohduttaa vielä pitkälle muistisairauden edetessä.

– Myös saattohoitoon, surutyöhön ja elämänkaaren viimeiseen vaiheeseen liittyvää osaamista on vahvistettu.

YHTEISTYÖ HOIVAKOTIEN ja kotihoidon kanssa on yhä tärkeämpää, jotta seurakunnan läsnäolo ei katkea elämänvaiheessa, jossa itse ei enää kykene hakeutumaan toiminnan piiriin. Vapaaehtoistoiminnalla on myös yhä merkittävämpi rooli, Nummela arvioi.

Nummelan mukaan ikääntyminen pitäisi nähdä koko seurakuntaa koskevana ilmiönä, ei vain diakonian erityiskysymyksenä. Sitä paitsi monet ikäihmisistä ovat myös aktiivisia toimijoita, joilla on valtava määrä osaamista ja halua osallistua, vaikka osallistumisen tavat muuttuvat. Seurakuntien tulisi reagoida tilanteeseen joustavammin.

– Tarvitsemme rohkeaa keskustelua siitä, mihin niukkenevat resurssit suunnataan. Tämä edellyttää kirkon perustehtävän kirkastamista ja tietoisia painopistevalintoja.

Kuhmoinen on yksi Suomen ikääntyneimmistä kunnista. Sen asukkaista 36 prosenttia on yli 70-vuotiaita.

VÄKILUKU ON viime vuosina pienentynyt, mutta toisaalta paikkakunnalle myös palataan, lähinnä eläköitymisen jälkeen. Ikääntyvät otetaan huomioon muun muassa panostamalla heille suunnattuun virkistystoimintaan.

– Kuhmoisissa lasten ja nuorten toiminta on väistämättä vähentynyt. Kirkossa ei käy kovin paljon väkeä, paitsi jos on jokin erityinen tilaisuus, kertoo diakoniatyöntekijä Tarja Vesikallio Kuhmoisten kappeliseurakunnasta.

Toisaalta kerran kuussa järjestettäviin seurakunnan lounastuokioihin osallistuu yleensä noin 80 henkeä. Yhdessä syöminen on monelle todella tärkeää.

– Näillä kylillä on vireä henki ja itsellä on aina vuosienkin jälkeen tuoreuden into, kun on mukavaa toimintaa.

Kuhmoinen on pieni kunta, mutta seurakuntaelämä voi Vesikallion mukaan olla monipuolista, kun tekee yhteistyötä muun muassa hyvinvointialueen ja järjestöjen kanssa.

– Yhteistyössä teemme myös etsivää vanhustyötä yksin jäävien ikäihmisten tavoittamiseksi.

VESIKALLIO ON kirkon edustajana monessa mukana. Kerran kuussa järjestetään niin sanottu kotatapaaminen yhteistyössä Kuhmoisten kunnan kanssa. Tilaisuudessa tavataan porukalla, paistetaan makkaraa ja jutellaan. Kunnan liikunnanohjaaja toimii diakonin työparina ja tapaamiseen tulee usein yli 50 henkeä.

Lisäksi Vesikallio vetää seurakunnan puikkopiiriä, jossa kudotaan sukkia eteenpäin lahjotettavaksi. Piiri on tarkoitettu hyvän mielen jutuksi, sillä monelle ikääntyneelle on tärkeää kokea itsensä tarpeelliseksi.

– Tiedetään, että käsityöt ja aktiivisuus yleensäkin auttavat ehkäisemään ja hidastamaan muistisairauksien etenemistä. Ihmisten toimintakyvyn ylläpitäminen on tärkeää ja myös mielen hyvinvoinnin kannalta on hyvä olla aktiivinen.

Kuhmoisissa diakonit tekevät paljon kotikäyntejä, mitä ihmiset usein toivovatkin. Kotikäynnillä keskustellaan kaikenlaisista asioista terveyteen tai arkisiin askareisiin liittyen.

– Usein muistelemme, joidenkin kanssa rukoilemme ja laulamme virsiä.

Diakonin on mahdollista viedä papin siunaama leipä ja viini ja tarjota kotiehtoollinen niille, jotka eivät pääse kirkkoon. Välillä kuitenkin vain ulkoillaan tai kerätään marjoja pensaista ja kahvitellaan. Vesikallion mukaan usein myös muistisairaiden läheiset tarvitsevat tukea.

Lue myös:

Oulun seurakunnat alkaa tarjota keskusteluapua 65 vuotta täyttäneille

Senioriväen kirkkomuskarissa lapsuus kulkee mukana ja koko kroppa vetreytyy

Ilmoita asiavirheestä