Joitakin aikoja sitten joku kyseli ilmeisen vakavissaan erään lehden palstoilla mitä se sana tarkoittaa. Siis synti. Raamatussa monessa yhteydessä puhutaan synnistä. Moni kirjoittaja monena ajanjaksona. Mitä he aikanaan voittivat siinä, että synnin muodot oli jopa määritelty? Kuuliaisuudessaan he voittivat Jumalan siunauksen ja ulkonaisenkin rauhan. Kun käytännöstä poikettiin pitemmän rauhanajan seurauksena, tuli muistutus. Oliko sitten niin, että kansa alkoi luottamaan samaan mihin luotti joku julkisuuden henkilö. Hän sanoi kuolivuoteellaan torjuttuan viimeisen voitelun: Jumala antaa anteeksi, se on Hänen ammattinsa.
Itse olen ollut saavinani Raamatusta sellaisen ymmärryksen, että kaikki ihmiset ovat syntisiä ja siksi tarvitsevat armoa. Apostoli Johannes on asiassa jopa niin varma, että sanoo valehtelevan sellaisen ihmisen, joka ei tunnusta syntiä tehneensä. Pyhästä Hengestä Jeesus sanoi itse, että Hänen ensimmäinen tehtävänsä on osoittaa todeksi synti! Nyt voimme miettiä milloin viimeksi Pyhä Henki on puhunut seurakunnalleen synnistä ja kehottanut parannukseen?
Kun syntyy jossain aavistus, että joku asia olisi mahdollisesti syntiä, niin miten se asia pitäisi käsitellä? Yksinkertaisin ja lihallisuudelle sopivin käsittely on tietenkin se, että kielletään synnin olemus siinä asiassa. Tämä siksi, että synniksi tunnustaminen johtaisi vaikeisiin tutkintoihin ja parannuksen harjoitukseen. Raamatussa jossain sanotaan; Missä ei lakia lueta ei ole ylitsekäymistä, vapaa muistelu. Onko ihminen siis Jumalaa ovelampi? Hetken voi siltä tuntua. Heitetään Laki yliolan ja ollaan vapaita, Mutta miksi Risti? Miksi joku pitää totena, että Risti oli välttämätön ja niin Jumalakin ajatteli! Minun ymmärrykseni mukaan.
Tästä seuraa se, että Jumalan puhe muuttuu ”vihapuheeksi”, mutta kestääkö ihminen kuitenkaan tässä myllyssä. Ideologiaveisuu sanoi: Tää on viimeinen taisto! Viimeisellä rannalla ollaan ja viimeistä muuria murretaan.
Me kaikki ahneet, kateelliset, varkauteen ja vilunkiin valmiit, kosteat päivälliset toisten laskuun, syrjähyppyjemme ja lihallisten juhlallisuuksiemme kanssa saamme olla hyvässä turvassa, hetkeksi! Kunnes eräänä päivänä heräämme ajatukseen: Menikö kaikki sittenkään putkeen? Häntä varten on lääkäri, ehkä pastori ei enää muista miten sellaisia asioita hoidettiin joskus. Sitten istumme kuninkaan valtaistuimella mattoveitsi kädessä, kun luetaan jesajankirjaa ja leikkaamme siivu siivulta sen hiilipannuun ja olemme elämäämme tyytyväisiä.
Käytännössä tämä merkitsee Raamatun sanan ottamista pois kansalta ja vain korkeiden teologien haltuun. Palataan katolliseen aikaan ennen Lutheria.
Pekka mitä hyötyä sinulle on kansankielisestä Raamatusta kun uskosi perusta on tunnustuskirjoissa?
Eikö ne ole muutaman ihmisen selkeitä tulkintoja Raamatusta?
Siis sokeiden opettajien kirjoituksia kun heille ei Raamatun Sana auennut niin piti itse kirjoittaa uusiks oma ”raamattu”.
Miksi, Ari, jatkuvasti epäilet, ettei Jumalan Sana olisi auennut kenellekään? Kuulostaa aika oudolta…
Pekka ja Ari,
Ei tässä ole kyse ”turhentamisesta” eikä pois ottamisesta vaan ennemminkin syvemmälle Sanaan menemisestä. Eikä edes ”ihmisviisaudella” vaan Jumalan Hengen opastuksella. Hän on luvannut ohjata meitä loppuun asti. En todellakaan yritä ”viisastella” enkä teologisoida, koska en edes ole teologi vaan ihan tavallinen Jumalan lapsi.
”Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.” 1.Joh.5:17
Synti on sana, jolla on paljon merkitystä, se voidaan jakaa karkeasti kahteen, tekosyntiin, eli vääriin tekoihin ja sitten on syntisenä oleminen, joka on perustaltaan epäuskoa.
Kun Pyhä Henki paljastaa synnin, niin tuo sana on yksikkö, eli Pyhä Henki ei paljasta yksittäisiä synnin tekoja, vaan sen juuren, josta väärät teot syntyy. Kun tämä synti paljastuu, niin ihminen kuolee, koska silloin laki tappaa ihmisen.
Lain Sana on tämä: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niinkuin itsestäsi.” Käskyn päämäärä on rakkaus.
Synti meissä estää meitä tuon käskyn täyttämisessä. Olemme siihen kykenemättömät.
Oleellista on ymmärtää että, jos pidämme itseämme kelvollisena rakkauden käskyn täyttämiseen, niin olemme edelleen pimeydessä ja elämme vääryydessä, emmekä Totuudessa. Ihminen oppii jo lapsena, kun teet hyvin, niin olet hyvä. Ihminen oppii syyn ja seurauksen. Mutta hän unohtaa rangaistuksen; ”Joka rikkoo yhdessä kohdin, on rikkonut koko lain.”
Kreikan kielessä ”tunnustaminen” pitää sisällään ajatuksen samanmielisyydestä.
Kun siis ”synti” (vääryys) meissä paljastuu Jumalan Sanan valossa, niin tulemme valkeuteen ja tulemme ”samanmielisiksi” kun tunnustamme oman vääryytemme, Jumalan Sanan ja Totuuden valossa. Käsitämme itsemme ja maailman, jossa elämme.
Maailma vastustaa Jumalan Sanaa luonnostaan, koska se elää pimeydessä ja rakastaa sitä, eli ei tunnusta Jumalaa ja totuutta. Synti on siis ennenkaikkea sydämen asenne, joka asuu meissä, kuten Paavali asian ilmaisee. ”Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.” Room.7:17
”Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.” 1.Joh.1:9
Ylpeys on ihmisen syvintä olemusta ja on hyvä ihmiselle, että hänet nöyryytetään, sillä sen tekee aina Isä, joka kasvattaa lastaan. Ylpeys taas estää ihmistä luottamasta Jumalaan. Uskon taistelu käydään ihmisen sisällä. Luotammeko Jumalaan?
Jumalaton ihminen ei tunnusta omaa vääryyttään, vaan hän puolustaa sitä ja pitää kiinni oikeudestaan olla ja elää vääryydessä. He vihaavat Kristittyjä, koska he pilaavat heidän hekumansa hehkun ja riemun. Päivi Räsänen on esim. heidän vihansa kohde, hänet täytyy vaientaa virkavallan avustuksella. Näin maailma toimii.
”Heidän silmänsä pullistuvat ulos heidän lihavuudestaan, heidän sydämensä kuvittelut kulkevat valtoimina.
He pilkkaavat ja puhuvat väkivallan puheita pahuudessansa, he puhuvat kuin korkeuksista.
Heidän suunsa tavoittelee taivasta, ja heidän kielensä kulkee pitkin maata.
Sentähden heidän kansansa liittyy heihin ja särpii vettä kyllälti.
Ja he sanovat: ”Kuinka Jumala sen tietäisi, onko tietoa Korkeimmalla?”
Katso, nämä ovat jumalattomat; kuitenkin he elävät ainaisessa rauhassa ja rikastuvat yhäti.
Turhaan minä olen pitänyt sydämeni puhtaana ja pessyt käteni viattomuudessa:
minua vaivataan joka aika, ja minä saan joka aamu kuritusta.
Jos olisin sanonut: ”Noin minäkin puhun”, katso, niin minä olisin ollut petollinen koko sinun lastesi sukua kohtaan.
Minä mietin päästäkseni tästä selvyyteen; mutta se oli minulle ylen vaikeata,
kunnes minä pääsin sisälle Jumalan pyhiin salaisuuksiin ja käsitin, mikä heidän loppunsa on oleva.
Totisesti, sinä panet heidät liukkaalle, perikatoon sinä heidät syökset.
Kuinka he joutuvatkaan äkisti turmioon! He hukkuvat, heidän loppunsa on kauhistava.
Niinkuin unen käy herätessä, niin sinä, Herra, kun heräjät, heidän valhekuvansa hylkäät. Ps.73:7-20
Ismo,
Valitettavasti tai onneksi eivät asiat ole lainkaan näin mustavalkoisia kun mennään syvemmälle ja mietitään tarkemmin mekityksiä.
Kari Roos mietippä nyt tätä Ismo Malisen kirjoittamaa:
””Jumalaton ihminen ei tunnusta omaa vääryyttään, vaan hän puolustaa sitä ja pitää kiinni oikeudestaan olla ja elää vääryydessä. He vihaavat Kristittyjä, koska he pilaavat heidän hekumansa hehkun ja riemun. Päivi Räsänen on esim. heidän vihansa kohde, hänet täytyy vaientaa virkavallan avustuksella. Näin maailma toimii.””
Miten tuo sopii Lutheriin joka antoi ns ”Raamatulliset” perusteet ns ”uudestikastajien” vainoille eli tappamiselle? Kuka vainoaa ja ketä? Ymmärsikö Luther mitä tarkoittaa Jeesuksen Sanat lähimmäisen rakastamisesta ja jopa vihollisen rakastamisesta?
Kiinnostaisi tietää mikä on se Raamatun sanoma, joka muuttuu ajan kuluessa, josta Kari Roos kirjoittaa. En minäkään ole teologi, mutta käsitä Raamatun tekstin sellaisena, kuin se on luettavissa. En näe mitään perusteita väitteelle, että hengelliset asiat olisivat muuttuneen mitenkään Raamatun kirjoittamisen ajoilta. Muodot ja tavat ovat muuttuneet, mutta ei uskon perusteet. Sellainen on luottamus Jumalan sanaan sellaisena kuin se on kirjoitettu.
Pekka,
”Muodot ja tavat ovat muuttuneet, mutta ei uskon perusteet.”
Juuri näin. Osaammeko me erottaa, mitkä ovat perusteita ja mitkä muotoja ja tapoja?
Eihän ne olekaan muuttuneet. Miesten kanssa makaava mies tarkoittaa yhä edelleen sitä, että mies makaa toisen miehen kanssa. Eksegetiikka on täysin tyhjästä keksinyt ”tulkinnan”, että se ei tarkoita sitä, että mies makaa miehen kanssa.
”Kuka vainoaa ja ketä?”
Hyvä kysymys.
Vainoaminen on voimakas sana, jota monet konservatiivisimmat tuntuvat käyttävät aika kevyinkin perustein.
Lutherin aikana sitä taisi tapahtua, ainakin heidän mielestään, vähän joka suuntaan. Silloin oli systeemit vähän erilaiset kuin tänään. Eipä mennä takaisin keskiajalle.
Kari Roos tässä on meidän ero, siis minä kuulen Jeesuksen Sanat vääristä profeetoista joiden hedelmästä heidät tunnistaa ja tämä vainojen hyväksyntä on selkeää väärää hedelmää ja näin olen varma ettei Luther ollut uudestisyntynyt eli on väärä profeetta/opettaja.
Siis heivaan tunnustuskirjat uuniin minne ne kuuluvat valheen oppikirjoina.
En etsi niistä mitään koska Jeesus kieltää eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä.
15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia.
16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?
17 Näin jokainen hyvä puu tekee hyviä hedelmiä, mutta huono puu tekee pahoja hedelmiä.
18 Ei saata hyvä puu kasvaa pahoja hedelmiä eikä huono puu kasvaa hyviä hedelmiä.
19 Jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, hakataan pois ja heitetään tuleen.
20 Niin te siis tunnette heidät heidän hedelmistään.
21 Ei jokainen, joka sanoo minulle: ’Herra, Herra!’, pääse taivasten valtakuntaan, vaan se, joka tekee minun taivaallisen Isäni tahdon.(Matt.7)
Olet, Ari, näemmä tutustunut Lutheriin ja erityisesti hänen huonoimpiin puoliinsa. Olisiko mitään hyviä puolia hänessä nähtävissä?
Ei minuakaan Tunnustuskirjat kauheasti kiinnosta, koska ne ovat sen ajan historiaa enemmän kuin tätä päivää. Toki sieltä hyviäkin asoita löytyy. Olen enemmän kiinnostunut siitä, miten Raamattua ja hengellisiä asioita tänään tulkitaan ja ymmärretään.
Olet varmaan ymmärtänyt, että kaikki luterilaiset ovat jotain ”Luther-faneja” ja hänen oppilaitaan. Väärin ymmärretty. Olemme Jeesuksen seuraajia siinä kuin mitä ilmeisimmin sinäkin.
Kari Roos et vissiin ymmärrä mitä vertaus ”eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä” tarkoittaa? Ei se kyllä ole minulle yllätys kun kerran Jeesus Sanoo etteivät ulkopuolella olevat ymmärrä vertauksia.
Matt. 13:13
Sentähden minä puhun heille vertauksilla, että he näkevin silmin eivät näe ja kuulevin korvin eivät kuule, eivätkä ymmärrä.
Siis ei väärien opettajien opeista (tunnustuskirjat) voi etsiä mitään, ei sieltä löydy iankaikkisen elämän sanoja.
Siis jo kaste on valhetta tunnustuskirjoissa, sillä pidetään ihmiset pimeydessä ja valheessa kiinni.
Ovatko kaikki muut kuin helluntailaiset ulkopuolella eivätkä ymmärrä mitään?
Se on juuri sitä tulkintaa, kun mietitään esimerkiksi, että mitä nuo orjantappurat tarkoittavat ja ketkä ovat väärän opin opettajia.
Karo Roos otetaampa nyt yksinkertainen kysymys, voitko kerätä orjantappuroista viinirypäleitä?
Ari on tottunut heittämään kiviä Lutherin päälle, vaikka itse syyllistyy ihan samaan oman oppinsa puolustuksen tähden…
Ehken meidän ei pitäisi heitellä kiviä Kristittyjen päälle, eikä muutenkaan. Lutherista muuten sen verran, ettei vainonnut ketään, ei Juutalaisia, eikä uudelleen kastajia, arvosteli kyllä kovin sanoin aikalaiseen tapaan, heidän opetuksiaan.
Nyt Ari arvostelee Lutherin opetuksia ja heittää tunnustuskirjat uuniin… Ei mitään uutta auringon alla.
Ei ihme, että Paavalikin arvostelee Kristittyjä veljiään: Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä.