Mikään ei ole niin totta kuin vanha tarina. Sen huomaa, jos käy katsomassa Odysseuksen harharetkistä tehdyn uuden elokuvan. Kolmisentuhatta vuotta vanha runo Troijan sodan sankarin seikkailurikkaasta kotimatkasta näkyy nyt valkokankailla ohjaaja Christopher Nolanin tulkintana. Ja mitä oikeimpaan aikaan, sillä nuorisonkin mieliin on syytä palauttaa tämä kaikkien tarinoiden äiti, joka elää niin monina kulttuurisina toisintoina yhä edelleen, myös Nolanin muissa elokuvissa.

Myyttisellä Troijan sodalla, niin kuin kaikilla sodilla, on tarinassa seurauksensa ihmismielelle. Nolanin tulkinnassa Odysseus, jonka viekkaus lopulta auttaa ratkaisemaan kymmenen vuotta kestäneen taistelun Troijan rannoilla, joutuu kantamaan viekkautensa seuraukset. Hevonen, jonka sisällä sotilaat odottavat tilaisuuttaan surmata kaupungin asukkaat, on uhrilahja jumalatar Athenelle, mutta todellisuudessa tappava ansa. Siinä Odysseus astuu pyhän rajan yli. Tarkoitus pyhittää keinot, mutta samalla se romuttaa jotain tärkää ihmisen suhteesta elämää suurempaan.

Christopher Nolanin ohjaama elokuva kysyykin, heijastiko Odysseuksen monta vuotta kestänyt harharetki lopulta kuitenkin hänen oman mielensä haluttomuutta palata heti kotiin. Oliko harharetki sittenkin oman sisimmän etsintää kaiken turmelleen sodan jäljiltä.

Nolan tuo muinaisen tarinan tähän aikaan meille ikonisten näyttelijöiden kautta. Sodasta palanneet veteraanit ovat rikki, mutta niin ovat myös ne kotiin jääneet nuoret miehet, jotka kasvoivat aikuisiksi sen aikana. Odysseuksen puolison Penelopen saliin kerääntyneet kosijat eivät enää edusta vanhaa kunniaa ja arvokkuutta, päinvastoin. Se maailma on kadonnut Troijan hevosen myötä. Teoilla on seurauksensa, mutta niin myös tekemättä jättämisillä.

Niin kuin kaikki kunnolliset tarinat, Odysseuksen harharetkikin puhuu meidän ajallemme. Kun uskontoa käytetään Troijan hevosena politiikassa ja valtataistelussa, ihmisten lietsomisessa toisiaan vastaan, mennäänkö sellaisen pyhän rajan yli, joka romuttaa arvot ja jättää jäljelle vain joukon valtaa ahmivia nilkkejä?

Kotiin palannut Odysseus palauttaa kunnian ja arvot väkivalloin. Mutta tarinasta voi tehdä toisenkin päätelmän. On tutkittava itseään, muistettava arvonsa ja palattava kotiin. Vain sillä keinoin maailmaan palaa taas järjestys.

Lue myös:

Pääkirjoitus: Moskovan patriarkaatin valtapiiri murenee