Moni kohta Raamatusta tuo minulle lohtua ja turvaa. Tänä sunnuntaina kirkoissa kuultava puhe ahtaasta portista ei varsinaisesti lukeudu niihin. Miksi tie elämään on kapea? Miksi sama Jeesus, joka etsii eksynyttä lammasta matkain takaa, uhkaa samalla, että vain harva löytää sen kapean tien ja portin, joka vie elämään?

Jos mietimme ahtaasta portista änkeytymistä mielikuvaharjoituksena, on yksi asia ainakin selvä. Juuri ja juuri ihmisen mentävästä kulkutiestä ei mahdu, jos tuijottelee koko ajan sivuilleen. Jos katse on siinä, kuka toinen pelastuu, ja kuka toinen ei, saattaa oma nenä kopsahtaa kipeästi kiveen.

Ylipäänsä muurin tuijotteleminen on tuhoisaa. Ehkä tässäkin tulisi vaan muuttua lasten kaltaiseksi ja juosta katse muurinreiässä kohti seuraavia leikkejä?

Ehkä Jeesuksen sanat ahtaasta portista tulisikin ymmärtää kutsuna eikä uhkailuna. Kutsuna katsoa suoraan kohti vastaanottavaa syliä ja odottavaa vanhempaa, joka odottaa lasta kotiin, portti auki tulla.

Pohdittavaksi: Millaisen tunteen puhe ahtaasta portista minussa herättää?

9. sunnuntai helluntaista: Totuus ja harha

Tekstit: Ps.51:8, Ps. 92:5-10, 13-16, Ps. 71:16. 1. Kun. 18:21-26, 36-39, Hepr. 4:1-2,9-13, Matt. 7:13-14.
Liturginen väri on vihreä.
Alttarilla on kaksi kynttilää.
Kolehti on seurakunnan valittavissa.

Katso sunnuntain jumalanpalveluksia sivulta jumalanpalvelusverkossa.fi

Lue myös:

Sunnuntain evankeliumi: Luotan, vaikka en näkisi

Sunnuntain evankeliumi: Käskyjä eksyneille lampaille

Sunnuntain evankeliumi: Pietari asettaa armollisen riman vaillinnaiselle ihmiselle