Lasse Lehtisen uutuuskirja Sotien syyllisyys kertoo maamme sotien moraalisesti kyseenalaiseen loppusaldoon kuuluneesta, oikeussaliin pystytetystä poliittisesta näytelmästä.

Neuvostoliiton vaatimuksesta Suomen täytyi tuomita ”sotaan syyllisinä” joukko sotavuosien johtavia poliitikkoja, etunenässä tasavallan presidentti Risto Ryti, pääministerit J.W. Rangell ja Edwin Linkomies sekä kauppa- ja teollisuusministeri Väinö Tanner. Muita tuomittuja oli neljä.

Kuten kansakunnan muistissakin, tämä oikeudenkäynti piirtyy myös Lehtisen käsittelyssä irvokkaaksi neuvostotyyliseksi näytösoikeudenkäynniksi: ”syylliset” eivät länsimaisen oikeustajun mukaisesti olleet syyllistyneet mihinkään ja joutuivat taannehtivasti säädetyn lain uhreiksi.

Lehtinen käy tarkasti läpi oikeudenkäynnin taustat ja kulun, sekä tuomioiden täytäntöönpanon. Vaikka Neuvostoliitto esitti asiassa ilkeitä vaatimuksiaan, olivat eri kotimaiset voimat Lehtisen mukaan lopulta oikeudenkäynnin valmistelussa ja ohjaamisessa ainakin yhtä merkittävät kuin venäläisten painostus. Lehtisen kriittinen sormi osoittaa kirjassa myös oikeudenkäynnin aikaisen oikeusministerin Urho Kekkosen suuntaan.

Kirjoittaja kysyy, olisiko koko oikeudenkäynti voitu välttää, jos kaikki suomalaiset – kommunisteja lukuun ottamatta – olisivat asiassa vedonneet laillisuuteen? Sitä emme koskaan saa tietää, mutta tämän kirjan luettuaan jokainen nykypolvien suomalainen luultavasti ymmärtää menneisyyttä ja nykyisyyttäkin hieman paremmin.

Lasse Lehtinen: Sotien syyllisyys jälkiviisaassa tarkastelussa. Otava 2026. 372 sivua.

Lue myös:

Kirjat: Terapia ei auta, jos maailma on ikävä paikka — Uusissa tietokirjoissa mielenterveyden oireita lähestytään yhteiskunnallisena ja filosofisena kysymyksenä

Kirja-arvio: Villejä messias-variaatioita novellikaupalla

Kirja-arvio: Kukapa ei tahtoisi tulla kuulluksi