Sunnuntai
Varhain äitienpäivän aamuna ryhmä teologian opiskelijoita Helsingin yliopistosta suuntasi opintomatkalle Saksaan. Opiskelu alkoi Wittenbergin kaupunginkirkosta, jossa Luther aikanaan saarnasi. Silmiin pistivät erityisesti tämän aikalaisen, Lucas Cranach vanhemman maalaukset. Alttaritaulussa reformaattorit istuvat opetuslasten joukossa, Luther saarnaa, Melanchton kastaa ja Bugenhagen kuuntelee rippiä. Kiitos näiden kuvien voimme kuvitella, miltä he näyttivät. Hallen Marktkirchessä Lutherin kuolinnaamio vahvisti mielikuvaa tämän hahmosta.
Muistolaatta yliopiston sisäpihalla kertoo Agricolan opinnoista Wittenbergissä 1530-luvulla. Ryhmäkuvan jälkeen on vuorossa Lutherin kotitalo, jossa kuusilapsinen perhe asui. Kodin suuressa salissa käydyistä keskusteluista syntyivät Lutherin pöytäpuheet.
Lutherhausissa reformaatiolla on kodin kasvot: lasten ääniä, ruokapöytä ja perhe-elämää, ei vain kirkkoriita. Taloutta hoiti vahvalla kädellä Katharina von Bora, entinen nunna, jonka kanssa Luther avioitui 1525.
Reformaatio alkoi paikasta, jossa Luther poltti paavin bullan. Nykyisin siinä sijaitsee liikenneympyrä. Luonnollisesti vierailimme myös linnakirkossa, jonne Luther ja Melanchton on haudattu. Legenda teesien naulauksesta mietityttää. Nykyisin kirkon pronssiovessa ovat kuitenkin kaiverrettuina kaikki 95 teesiä.
Innokkaammat kiipeävät kirkontorniin katselemaan avarampia näköaloja yli Elben. Joidenkin sydän jää Wittenbergiin, mutta kuten kirkkohistoria, matka jatkuu Lutherin kaupungista pietistien Halleen.
Maanantai
Maanantaiaamu alkaa Hallen laitoksista. Täällä August Hermann Francke toimi aikanaan professorina. Laitokset perustettiin vaaliruhtinaan maalle muurin ulkopuolelle. Vaaliruhtinas Fredrik Wilhelm I näki pietismissä mahdollisuuksia Preussin uudistamiseen, joten paikka oli sopiva Spenerin 1675 Hurskaita toiveita -kirjassaan esittämien ideoiden toteutukselle.
Portista sisään astuttuamme pysähdymme Francken patsaalla. Francke näki katulasten potentiaalin – hän halusi saada lapset kouluun ja kouluttaa heidät yliopistotasolle asti. Myös tytöille perustettiin koulu, yksi varhaisimmista Euroopassa. Franckelle oli ilmeistä, että maailman uudistus edellytti hengellistä heräämistä.
Pedagogina hän oli konkreettinen. Luokkahuoneen katosta roikkuu yhä täytetty krokotiili. Kokoelma on Saksan vanhin luonnontieteellinen museo. Huomattava osa sen esineistä on peräisin Tranquebarista, jossa pietistit aloittivat aiemmin tuntemattoman lähetystyön.
Lutherin tavoin Francke halusi myös kaikkien pääsevän itse lukemaan Raamattua. Halleen perustetun kirjapainon uutuustuote oli ennennäkemätön, taskukokoinen Raamattu. Raamattuja painettiin Hallessa Francken elinaikana yli 100 000.
Vähäpätöisestä 10 kirjan lahjoituksesta orpokodin kirjasto kasvoi lahjoitusten ansiosta yli 27 000 teoksen barokkikirjastoksi, jonka hyllyt ovat kiinteä osa rakennusta. Virallisesti se lakkautettiin DDR:n aikana 1955. Saksojen yhdistyttyä tilanne muuttui. Hallen laitokset selvisivät kahdesta totalitaristisesta hallinnosta.
Kirjaston digitoituun kokoelmaan kuuluu suomalaistenkin pietistien kirjeitä, joita voi nykyisin tutkia myös kotisohvalla. Paloharjoitus katkaisee hurmioituneen hetken kirjastossa. Ulos kiirehtiessä mieleen nousee, miten hauras kosketus meillä on menneisyyteen.
Illalla tutustumme keväällä 1945 lähes täysin tuhoutuneeseen Dresdeniin. Residenssialueen mustuneita seiniä katsellessa ei voi kuvitella, millainen on 2005 uudelleen rakennettu Frauenkirche. Sodan jälkeen raunioina 1990-luvun lopulle asti ollut kirkko nousi arkkitehtiopiskelijoiden ja avokätisten lahjoittajien ansiosta.
Sille, joka pitää oopperasaleista parvekkeineen ja rakastaa rokokoon värejä, tämä on täydellinen paikka. Moderneista kirkoista enemmän pitävät löytävät oman tilansa sen kryptasta, jossa kastemaljan ympärille pyrähtää pienten koululaisten ryhmä. Heille kerrotaan kasteesta samalla, kun lapset yrittivät hyppiä korkealle nähdäkseen maljan sisäpuolelle. Heille ja meille kirkossa on tarjolla enemmän kuin kerralla pystyy sulattamaan.
Tiistai
Pietismin ”jalanjäljillä” välimatkat ovat lyhyitä. Paikallisbussi Löbaun asemalta vie Herrnhutiin 20 minuutissa toinen toistaan idyllisempien kylien halki. Herrnhutilaisuus sai alkunsa Berthelsdorfissa. Mäkiä ylös ja alas sinne kavutessa ympärille levittäytyy vehreä laakso Puolan rajalle asti.
Sama maisema lienee lumonnut aikanaan myös Zinzendorfin isoäidin, Henriette Katharina von Gersdorfin, jonka tiluksia koko seutu kerran oli. Zinzendorf varttui tämän luona isän kuoltua pojan olleessa vasta imeväinen. Spener oli hurskaan isoäidin läheinen ystävä ja Zinzendorfin kummi. Vaurautensa ansiosta isoäiti oli riippumaton. Paitsi hurskas, hän oli myös monilahjakas. Hänen ääneen lukemistaan rukouksista Zinzendorf oppi jo lapsena ”tuntemaan Jeesuksen omana Vapahtajanaan”.
Isoäidin toiveesta Zinzendorf aloitti juridiikan opinnot, vaikka kutsumus viittasi toisaalle. Zinzendorf osti isoäidiltään 1722 Berthelsdorfin kartanon, jonka kunnosti tyylikkään yksinkertaiseksi kodikseen. Meille sitä esitellyt pastori Andreas Taesler kertoi säätiön lunastaneen tilan maineen valtiolta yhdellä D-markalla.
Jälleenrakennus rappiotilaisesta kolhoosista linnaksi on vieläkin suurempi ihme kuin Frauenkirchen nousu raunioista. Dresdenissä asialla olivat huippuarkkitehdit ja lahjoittajat. Berthelsdorfissa Taesler naurattaa matkalaisia kertomalla, että linnan lunastaneiden onni oli, ettei kenelläkään ollut mitään käsitystä, mitä kunnostustyö vaati. Rakennusalan asiantuntijoiden sijaan entisöijillä oli vain horjumaton usko Jumalan mahdollisuuksiin.
Berthelsdorfissa oli karismaattista herätystä jo ennen herrnhutilaisuutta. Valtaosa kylän asukkaista oli lähes maaorjan asemassa. Heille oli valtava muutos saada istua samassa salissa aatelisten maanomistajien kanssa sunnuntaisin. Seurakunta syntyi heistä ja Määristä vastareformaation vainoja paenneista hussilaisista protestanteista.
Illalla istumme majatalo Komenskyssä kokemuksia kerraten yhteisellä aterialla. Sen aikana esiin nousee toive pietismin historiaan liittyvän elokuvakerhon perustamisesta. Zinzendorfia moinen hanke olisi epäilemättä hymyilyttänyt.
Keskiviikko
Keskiviikkoaamu valkeni rajujen sadekuurojen jälkeen. Aamiaiselle saapui myös Peter Vogt, Harvardissa ja Bostonissa herrnhutilaisuudesta väitellyt tohtori, joka toimii yhteisön pastorina vaimonsa kanssa. Hän vastasi kysymyksiimme herrnhhutilaisten ehtoollisen vietosta, suhtautumisesta ekumeniaan sekä kirkon monista nimistä.
Elokuvissa kuoleman jälkeinen tila kuvataan usein kirkkautena. Tällainen vaikutelma syntyi myös herrnhhutilaisesta kirkosta. Siinä missä muut näkemämme kirkot kurottivat kohti taivasta, tämä tarjosi vastakohdan. Päätimme istua herrnhutilaiseen tapaan ”kööreittäin”: lesket, naimisissa olevat naiset ja miehet sekä naimattomat naiset ja miehet kukin omilla penkkiriveillään. Mietityttämään jäi, oliko vanha tapa yhä käytössä.
Arkistossa tutustuimme suomalaisten, yhteisöön liittyneiden elämäkertoihin 1700-luvulta. Herrnhutilaiset kirjoittavat yhä hengellisiä elämäkertoja, joihin sisältyy tietoja uskoon liittymisestä tai sen vahvistumisesta sekä muusta hengellisestä elämästä omakätisesti tai köörin avustamana.
Arkistosta taivallamme paikkaan, jossa Herrnhut perimätiedon mukaan sai 1722 alkunsa, ja edelleen hautausmaalle, jonne johtaa pitkä, suurien puiden ympäröimä hiekkatie. Se luo vaikutelman siirtymästä tästä maailmasta jonnekin, missä aika kulkee hitaammin.
Jumalan katseltavaksi kumoon kaadettujen hautakivien sekä ensimmäisen maailmansodassa kaatuneiden muistomerkkiä katsellessa katse harhautuu välillä kauas keltaisille rypsipelloille. Toisen maailmansodan syrjässä olevassa muistolaatassa pyydetään Isä meidän -rukouksen sanoin anteeksi syntejämme. Kolmannen valtakunnan syntitaakka on raskas.
Iltapäivällä alkaa kolottaa kahvihammasta. Paulin kotileipomo yllättää laadullaan ja hintatasollaan. Melkein jokaisessa kadunkulmassa on Herrnhhutissa monisakarainen tähti. Tähtitehtaan liikevaihtoon matka teki pienen mutta havaittavan nousun. Iltapäivällä kohti Zittauta matkatessa väsyneiden silmät vaipuvat kiinni. Perillä odottavat keskiaikaiset markkinat ja illan päätteeksi ilotulitukseen huipentuva riemu.
Torstai
Helatorstaina matkalla Berliiniin monet junan seisakkeet paljastuvat aikanaan herrnhutilaisten yhteisöjen perustamiksi. Berliinissä lento Helsinkiin lähtee etuajassa. Seuraavana aamuna tulee tieto drooniuhasta. Jäämme miettimään, onko toivoa, turvaa ja elämisen mieltä ikävöivä maailma sittenkään kovin erilainen nyt kuin aikoinaan.
Kirjoittaja on editoinut tekstin opiskelijoiden oppimispäiväkirjoista. Kuvat on koostettu opiskelijoiden matkakuvista. Matka liittyi yliopistonlehtori Esko M. Laineen Helsingin yliopistossa pitämiin luentosarjoihin pietismin ja herrnhutilaisuuden historiasta. Matkalaisia oli kaikkiaan 19. Matkan johtajana toimivat Esko M. Laine ja itsekin teologiaa opiskeleva Ami Lainela.
Ilmoita asiavirheestä